Viikon varrelta

Tämä viikoittaisen liikuntakulttuurisen kolumnin kirjoittaminen on siinä mielessä kiinnostavaa, että joskus aihetta saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, joskus taas viikko tulvii kommentoitavia asioita. Näin oli viime viikolla.

Aluksi perinteinen pubivisakysymys. Kuka on Redi, kahdeksankertainen Suomessa asuva maailmanmestari ja mikä laji? Laji on valjakkourheilu ja Redi koira eli kisassa päätyöt tekevä osapuoli. (HS 7.3)

Sitten vielä vähän Lahden MM-kisojen jälkilämmittelyä. Kotimaisessa kommentoinnissa urheilumedia näyttää keskittyneen arvioissa lähes pelkästään kansalliseen hehkuttamiseen. Toki kisat oli hyvin järjestetty ja tunnelma kisapaikalla ja katsomoissa oli korkealla ja Suomen viisi mitalia ylitti odotukset. Etsin päivälehdistä ja Ylen Urheiluruudusta jonkinlaista kokonaisarviota kisoista myös muiden kuin suomalaisten osalta. En löytänyt, en edes maiden välistä lopullista mitalitilastoa. Norja oli edelleen paras kansakunta ja Maarit Björgen hiihtokuningatar. Tämä tuli esille muutamassa sivulauseessa samoin kuin Johannes Rydzekin ylivoima yhdistetyssä hiihdossa. Saksa oli kakkonen ja Venäjä kolmas. En kuitenkaan löytänyt etsimälläkään mainintaa parhaasta mieshiihtäjästä, siis Venäjän Sergei Ustjugovista, joka voitti kaksi kultaa ja kolme hopeaa. Miksi? Ovatko Venäjän dopingongelmat johtaneet urheilumediamme osalta jonkinlaiseen kollektiiviseen rangaistukseen venäläisiä urheilijoita kohtaan? Kyllä kai Ustjugov on puhdas urheilija, kunnes toisin todistetaan.

Myös TV1:n AamuTV:n Jälkihiki viime maanantaina sortui samaan kansalliseen hehkutukseen aina vuoden 2001 skandaalin anteeksiantoon ja puhdistautumiseen asti. Jälkihikikään ei antanut kisoista minkäänlaista kokonaisarviota, vaikka siellä on ihan täyspäisiä keskustelijoita.

Helsingin Sanomat haastatteli 7.3. Olympiakomitean uutta puheenjohtajaa Timo Ritakalliota komitean taannoisista taloussotkuista. Itse asiassa ne syntyivät vuosina 2012-2014, kun pääsihteerinä oli ennen Teemu Japissonia jääkiekkomies ja Kalervo Kummolan kaveri Mika Sulin. Japisson joutui selvittelemään näitä sotkuja ja sai väistyä pääsihteerin tehtävistä. Tehtävä on parhaillaan haettavana. Samalla taitaa organisaatiosta kadota viimeinenkin työntekijä, joka oli mukana Nuori Suomi -järjestössä, joka yritti saada lajiliittoja innostumaan muustakin kun kaupallisesta huippu-urheilusta.

Ritakallion kahden sivun haastattelu kulkee pääosin huippu-urheilun merkeissä. Miten saada lisää rahaa huippu-urheiluun? Tosin Ritakallio toteaa myös, että “huippu-urheilu ja kuntourheilu ovat yhtä tärkeitä asioita”??? Mutta arvoisa puheenjohtaja, eihän asia niin ole. Huippu-urheilu koskee kaikkine huipulle johtavine urapolkuineen muutamia tuhansia tai kymmeniä tuhansia urheilijoita.

Kuntoliikunta sekä lasten ja nuorten liikunta yli viittä miljoonaa suomalaista. Miten nämä ovat yhtä tärkeitä asioita?

Sitten vielä suosikkini Hesarin tiedesivu (8.3.) mullisti henkilökohtaisen liikuntaohjelmani. Olin kuvitellut, että iän karttuessa voi hieman höllätä tiukimmista treeneistä ja nautiskella rauhallisista juoksulenkeistä. Mutta eikö mitä. Tiedelehti Cell Metabolism julkaisi tietoja tutkimuksesta, joka osoittaa, että kova liikunta lykkää ikääntymistä vaikuttamalla mitokondrioihin (solun osa) ja niiden energiantuotantoon, millä on vaikutuksia solujen uusiutumiseen. Tehokas intervalliharjoittelu kiihdytti solujen toimintaa eniten.