Viime hetken ääntenkalastus ennen vaaleja ei peitä irvokasta tosiasiaa: Hallitus on itse syypää sosiaalisen asuntotuotannon romahtamiseen

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Hallituspuolueiden kesken käydään nyt irvokasta ääntenkalastelua
eduskuntavaalien alla ns. sosiaalisen asuntotuotannon suoranaisen romahtamisen
pelästyttämänä. Näytelmän ”sankariksi”
on pyrkimässä asuntoministeri

Suvi-Anne Siimes

(vas.),
joka viime tipassa ennen vaaleja ajaa nyt aravalaina-ehtojen lieventämistä
jotta arava-tuotannon romahdus saataisiin edes hidastumaan. Tyly tosiasia
on kuitenkin, että juuri nykyiset hallituspuolueet ovat asuntopolitiikallaan
niin maan hallituksessa kuin etenkin pääkaupunkiseudun kunnissa
aikaansaaneet nykyisen tilanteen.

Etenkin pääkaupunkiseudulla arava-tuotanto on jo romahtanut
lähes täysin. Koko seudulla haettiin viime syksynä lainaa
enää 300 arava-asunnolle – Helsingissä vai 30:lle! Edellisvuonna
hakemuksia tuli sentään 1 500 koko pääkaupunkiseudulla
ja Helsingissäkin vajaat 1 200.

Syynä on nykyisten arava-lainaehtojen kireys, joka on johtanut siihen,
että rakennuttajat suuntautuvat mieluummin vapaarahoitteiselle puolelle,
koska nykyisellä korkotasolla arava-lainat ovat kalliimpia kuin markkinakorkoiset
lainat.

Tähän rakoon on nyt iskenyt asuntoministeri Suvi-Anne Siimes tuomalla
viime viikolla hallitukseen sinänsä oikeansuuntaisen esityksen
arava-lainaehtojen parantamiseksi. Myös eduskunta edellytti budjettikäsittelyssään
syksyllä, että hallitus vielä tällä vaalikaudella
tarkistaa arava-lainaehdot.

Siimeksen esitys tekisi edullisemmiksi sekä uusien että vanhojen
arava-lainojen ehdot. Uusissa lainoissa korko sidottaisiin samankaltaiseen
viitekorkoon kuin omistusasuntojen kohdalla ja vanhoille lainoille tulisi
enimmäiskorko, joka on nykyistä selvästi alhaisempi. Myös
vuosimaksun lähtötasoa pudotettaisiin laskemalla ensimmäinen
vuosimaksu nykyisestä 3,8 prosentista 3,6 prosenttiin lainan määrästä.

Siimeksen sinänsä oikeansuuntaisen esityksen suurin ongelma
on se, että se tulee auttamattomasti liian myöhään.
Arava- ja muu ns. sosiaalinen asuntotuotanto on jo päässyt niin
pahasti romahtamaan, että sen toipumiseen tarvitaan muitakin toimia
kuin nyt esitetyt viime hetken laastarit.

Siimeksen esityksellä on edessään vielä toinenkin ongelma;
se, että

kokoomus

haraa voimakkaasti vastaan arava-uudistuksen
lopullista hyväksymistä.

Arava-ehtojen nyt esitetty muutos on asetusluontoinen asia, joka ei siis
vaadi eduskunnan lainsäädäntöä, vaan sen voi ratkaista
suoraan hallituksessa. Siimes toikin esityksensä hallituksen raha-asiainvaliokunnan
päätettäväksi viime viikolla, mutta asia tyssäsi
– ainakin toistaiseksi – etenkin kokoomuksen vastustukseen, koska valtiovarainministeri

Sauli Niinistön

puolue pitää uudistusta ”liian
kalliina”. Kokoomus kun itse haluaisi lopettaa koko arava-järjestelmän.

Siimeksen esitys jäi nyt pöydälle ”lisäneuvotteluja”
varten, eikä asian ratkaisuaikataulusta ollut vielä tietoa tätä
kirjoitettaessa.

Siimekselle itselleen hänen viime hetken esityksensä juuri ennen
vaaleja tuonee kuitenkin pisteet kotiin kävi miten kävi.

Jos esitys ennen pitkää meneekin läpi, voi Siimes röyhistellä
rintaansa myönteisestä aikaansaannoksestaan. Jos taas kokoomus
loppuun saakka tyrmää esityksen, voi Siimes oikein osoittaa sormella,
miten epäsosiaalinen kokoomus todella on ja toivoa ”rohkeasta
taistelustaan” palkitsemista äänestäjiltä maalisvaaleissa.

Ikävä tosiasia kuitenkin on, että juuri nykyhallitus ja
sen edeltäjä – joissa molemmissa on istunut myös Siimes itse
ja hänen puolueensa

vasemmistoliitto

– ovat omalla politiikallaan
aiheuttaneet sosiaalisen asuntotuotannon nykyisen romahtamisen.

Paavo
Lipposen

(

sd

.), Niinistön ja Siimeksen hallituskaudella
myös vuokrat ovat nousseet 50 prosenttia ja asunnottomuus pysynyt yli
10 000 henkilössä.

On tietysti hyvä, että itse nyt pyritään korjaamaan
edes osin omia virheitään, mutta myöhäänpä
tulee.

Toisaalta sosiaalisen asuntotuotannon romahtamista on osin selitetty
myös sillä, että etenkin pääkaupunkiseudulla vallitsee
valtava tonttipula. Mutta niin Helsingissä, Vantaalla kuin Espoossakin
aivan samat puolueet – kokoomus, SDP, vasemmistoliitto ja paikoin vielä

vihreätkin

– ovat olleet ajamassa sitä samaa politiikkaa,
jolla asuntotuotanto on romahtanut, ja myös harjoittaneet nihkeää
tonttipolitiikkaa.