Villejä Nato-hankkeita Pohjolassa

Pohjoismaita, myös Suomea, on jo pitkään houkuteltu laajaan sotilaalliseen yhteistoimintaan arktisilla alueilla, joita ilmastonmuutos on avaamassa merenkululle. Ehdotuksilla on tarkoitus nostaa Natoon kuuluvien ja kuulumattomien Pohjoismaiden sotilaallinen yhteistyö aivan uudelle tasolle.

Pohjoismaiden ulkoministerien epävirallisessa kokouksessa Oslossa vuonna 2009 julkistettiin jo ehdotukset, joilla tähdättiin siihen, että Suomen hävittäjät voisivat partioida Nato-maa Islannin ilmatilassa vuodesta 2010.

Samaan aikaan yhteinen merivalvonta ulottuisi vilkastuville arktisille alueille, yhteinen meritoimintayksikkö auttaisi pelastustoiminnassa ja aluetta valvoisi lopulta yhteispohjoismainen arktinen satelliittijärjestelmä.. Sotilaallista yhteistyötä vahvistettaisiin kuljetus- ja harjoitusalueasioissa.

Pohjoismaiden hallitukset antaisivat myös vastavuoroisen turvallisuuspoliittisen solidaarisuusjulistuksen, jossa ne velvoittavasti selvittäisivät, miten ne aikovat reagoida, jos jokin Pohjoismaa joutuu ulkoisen hyökkäyksen tai asiattoman painostuksen kohteeksi.

Ehdotuksen Oslon kokoukselle esitteli Norjan entinen ulkoministeri Thorvald Stoltenberg. Ulkoministerit olivat tilanneet ”riippumattoman” ehdotuksen jo vuoden 2009 kesäkuussa. Sitä oli valmistelemassa joukko tutkijoita, Suomesta entinen vihreiden kansanedustaja Ulla Anttila ja ahkera Nato-propagandisti, professori Tuomas Forsberg.

Silloinen Suomen ulkoministeri Alexander Stubb myönsi, että ”mukana on varmaan myös epärealistisia hankkeita”, mutta korosti, että ”halusimme nimenomaan villejä ehdotuksia”. Hänen mukaansa Suomi ”suhtautui ehdotuksiin myönteisesti”. Myös ehdotusta, jonka mukaan Suomi osallistuisi Nato-maa Islannin ilmavalvontaan, Suomi harkitsi ”myönteisessä hengessä”.

Tuolloinen eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja oli yksi harvoista porvaripoliitikoista, joka suhtautui hankkeeseen varauksellisesti. Korkeaoja piti kaikkein ongelmallisimpana ehdotusta ilmavalvontayhteistyöstä Islannissa muun muassa siksi, että Islanti on Nato-maa. Hän viittasi myös epäsuorasti siihen, että tällaisen päänavauksen jälkeen ilmavalvontaa saatettaisiin harjoittaa myös Baltian Nato-maissa.

Nyt tämän vuoden toukokuussa paljastui, että kertaalleen jo kuolleeksi luultu hanke Pohjoismaiden yhteisestä ilmavalvonnasta Islannin ilmatilassa eteni nopeasti kaikessa hiljaisuudessa. Helsingin Sanomat tiesi kertoa perjantaina 11.5., että myös aiemmin hanketta vastustanut Suomi suhtautuu siihen nyt periaatteessa myönteisesti. Lehden mukaan ensimmäisiä poliittisia linjauksia odotettiin ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan utvan kokouksesta samana perjantaina. Lehti kehui, että ”kyseessä olisi tähän mennessä näyttävin esimerkki Pohjoismaiden puolustusyhteistyöstä”.

Helsingin Sanomien haastattelema ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Kirsti Kauppi sanoi, että ”verrattuna vuoteen 2009 asioita on muuttunut ja pohjoismainen yhteistyö on mennyt eteenpäin.” Nato pitää nykyään alueellista puolustusyhteistyötä säästökeinona. Pohjoismaiden puolustusyhteistyö on kolmessa vuodessa edennyt harppauksin. Kaupin mukaan päätöksiä Pohjoismaiden operaatioista Islannissa voidaan tehdä tämän vuoden kuluessa.

”Valmistelun yksityiskohdat on pyritty pitämään salassa, mutta HS:n tietojen mukaan Suomi olisi valvomassa Islannin ilmatilaa neljällä hävittäjällä kolme viikkoa vuodessa.” Lehti selitti, että Islanti tarvitsee apua ilmatilansa valvonnassa, koska Yhdysvallat on sulkenut tukikohtansa Keflavikissa. Islannilla ei ole omia asevoimia ja muiden Nato-maiden panos on riittämätön.

Erityisesti Suomi on Helsingin Sanomien mukaan halunnut painottaa, että kyseessä olisi Pohjoismaiden eikä Naton hanke, eikä se olisi Naton viidennen artiklan mukaista yhteistä puolustusta. Suomi ei halua ottaa ilmapartiointia esille Naton huippukokouksessa Chicagossa . Näin halutaan korostaa hankkeen pohjoismaisuutta. Mutta koska muut Pohjoismaat saattavat korostaa sen merkitystä jo Chicagossa, myös Suomella pitää silloin olla operaatioon poliittinen linjaus.

Mistä oikeastaan on kyse? Jo puheisiin ulkoministerien tilaamasta ”riippumattomasta” ehdotuksesta kannatti suhtautua suurella epäilyksellä. Todennäköisemmin ehdotusten sylttytehtaana on toiminut ja toimii Nato. Miksi näin? Nato on julistanut arktiset alueet strategisesti tärkeäksi alueeksi. Niistä on nyt tullut sotilaallisen kiistan kohde. Nato aikoo lisätä sotilaallista läsnäoloaan tässä maapallon osassa. Kuten Naton tiedottaja jo vuonna 2009 sanoi, Natolla on pitkäaikainen strateginen intressi alueella.

Naton korkeat virkailijat pitivätkin tammikuussa 2009 Reykjavikissa asiaa käsitelleen kokouksen. Kokouksen osanottajalista ei jättänyt epäilystä Naton todellisista tavoitteista alueella. Naton päätös julistaa pohjoiset alueet strategisesti tärkeiksi tulevat luomaan jännittyneen kansainvälisen tilanteen alueella. USA, Nato ja Kanada eivät peittele sitä, että ne haluavat sijoittaa asevoimia arktiselle alueelle. Ennemmin tai myöhemmin sinne tullaan lähettämään sotilaallisia yksikköjä. Jo Naton tämän vuoden maaliskuussa järjestämä sotaharjoitus Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa raskaine kalustoineen ja 16 300 sotilaineen ennakoi tätä. Tätä taustaa vasten Venäjä on valmis asianmukaisiin toimiin Naton pyrkimyksiin vastaamiseksi.

Tässä on jälleen konkreettinen esimerkki siitä, miten järjettömiä ja vaarallisia USA:n ja Naton sotilaallisen suunnitelmat Suomen kannalta ovat. Se on myös taas yksi varoitus sen puolesta, että Suomessa pitäisi kerta kaikkiaan lopettaa kaikenlainen keskustelu Nato-jäsenyydestä ja haudata Nato-optio.