Vuodepotilas, joka uhkasi turvallisuutta

Suomi on maailman onnellisin maa. Niin onnellinen, että tuhannet ihmiset hurraavat somessa, kun kuolemansairas vuodepotilas karkotetaan maasta. He hurraavat, vaikka tämän ihmisen poistaminen maksaa enemmän kuin se, että hänen annettaisiin kuolla täällä rakkaidensa ja läheistensä keskellä. He hurraavat, koska heidän mielestään tämä on oikein ja kunnollista.

Ei ole mikään ihme, että Jacen läheiset miettivät pitkään, haluavatko he tuoda tilanteen julkisuuteen. Oli täysin selvää, että samalla kun läheisiä repi suru, somen syövereissä toiset olisivat innoissaan. Sellaisen vihan kohtaaminen on valtavan raskasta tilanteessa, jossa oma jaksaminen on muutenkin jo äärirajoilla.

Silti mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu.

Siksi tällaiset tapaukset on saatava esille. Edelleen aivan liian usein viranomaiset ja viranhaltijat voivat tehdä päätöksiä kaikessa hiljaisuudessa. Ihmiset, joihin ne kohdistuvat, eivät aina ole siinä asemassa, että he voisivat puolustaa itseään. Heidän tarinaansa ei koskaan kuulla.

On karmeaa, että suomalaisessa yhteiskunnassa valtaa alaa toimintatapa, jossa julmuutta siedetään ja jopa puolustetaan vimmaisesti. Kyky kyseenalaistaa päätöksiä katoaa. On helpompaa uskoa, ettei mitään todella pahaa voi tapahtua. Ehkä paha ei silloin osu omalle kohdalle.

Sen sijaan, että ihmiset pysähtyisivät katsomaan, mitä täällä oikeasti tapahtuu, he vetäytyvät yhä pienempään piiriin. Keskittyvät yhä tiukemmin vain omien asioidensa hoitamiseen ja luovat samalla lisää tilaa sille, mitä eivät halua nähdä.

Ja siinä kohtaa pahuus yhdistää voimansa sujuvasti kapitalismin voitontavoitteluun. Pelokkaiden ihmisten yhteiskunnassa melkein mitä tahansa voidaan perustella turvallisuudella. Samalla todelliset motiivit, se kuka hyötyy ja minne raha menee, jäävät piiloon. Mitä enemmän ihmiset pelkäävät, sitä helpompaa heitä on ohjata.

Tässä tilanteessa ei pidä valita helpointa tietä ja kääntyä pois. Nyt tarvitaan lisää ihmisiä, jotka rohkenevat katsoa, mitä täällä tapahtuu. Ihmisiä, jotka eivät salli pahojen asioiden tapahtua siksi, että pelkäävät vastustamisen seurauksia.

Rohkeus ei ole helppo eikä kiitollinen vaihtoehto. Mutta se antaa tilaa hengittää. Vapaus syntyy siitä, että toimii sen mukaan, minkä tietää oikeaksi, etsii tovereita tuekseen ja tarttuu yhdessä heidän kanssaan taisteluun myös kaikkein synkimmällä hetkellä.

Meillä kaikilla on täällä hyvin rajallinen aika. On syytä miettiä tarkkaan, miten sen käyttää. Vääryyden vastustaminen ei ole huonoin valinta. Paremman tulevaisuuden rakentaminen on vielä parempi.

Kaikkea muuta, kunhan ei nukkuvaa, puolikuollutta elämää.