Yleisradion rahoituksesta

Viestintäministeri sai kuin saikin hallitusohjelman kirjauksen mukaan aikaiseksi esityksen Yleisradion rahoituksesta. Lopullisen päätöksen uudesta Yleisradiolaista tekee eduskunta ensi vuoden alussa. Kaikkien eduskuntapuolueiden ryhmäjohtajat ovat ministerin esityksen takana, joten läpimeno lienee todennäköinen. Esitys on oikean suuntainen. Se, miten uudessa laissa on päädytty Yle-veron progression taittumisesta tasaveroksi jo alle keskitulon kohdalla on epäselvää. Ehdottoman positiivista esityksessä on veron huomattava leikkautuminen pienituloisten osalta ja myös pääomatulojen eli yritysten ottaminen mukaan Ylen rahoittamiseen.

Pientä viilausta on tulossa myös Yle-lain tekstiin. Esimerkiksi ”täyden palvelun”-käsite muuttuu muotoon ”monipuolinen ja (maantieteellisesti) kattava”. Tuosta nykyisen lain tarkoittamasta täydestä palvelustahan Yle on jo joutunut rahapulassaan luopumaan. Kaupallisilla kanavilla on ollut haluja kokeilla esimerkiksi urheilun suurtapahtumien välittämisen bisneskannattavuutta niiden järjettömästä hinnoittelusta huolimatta.

Mielenkiintoista on ollut seurata tämän uuden Yle-veron aiheuttamia reaktioita mm. elinkeinoelämän (Matti Apunen, EK) ja isojen mediavaikuttajien (Mikael Pentikäinen, HS) piirissä. Tämän allianssin intresseissä on aina ollut monopolisoida ja panna sanavapaus palvelemaan omia näkemyksiään. Esityksen julkituonti aiheutti monilla netin keskustelupalstoilla mielenkiintoisia puolesta-vastaan -väittelyitä. On helppo yhtyä vaikkapa näkemykseen ”…kaikki, mistä Sanoma hermostuu, toimii ihmisoikeuksien ja sananvapauden… puolesta”.

Sen sijaan koko julkiseen palveluun kielteisesti suhtautuvien puute ymmärryksessä ihmetyttää. Eivätkö ne kaupallisten kanavien autuutta lähinnä niiden ”ilmaisuuden” vuoksi ylistävät ymmärrä mainosrahoitteisen tv-kanavan ansaintalogiikkaa? Me kaikki, siis jokainen meistä, katsoi niitä mainosten väliin väkisin ahdettuja ”bb tanssii maajussin morsiamen kanssa”-sekundatuotantoja tai ei, osallistumme tuon kaiken turhuuden kustantamiseen joka päivä kaupassa käydessämme. Ne sadat miljoonat eurot joita nämä namusetä-tv-kanavat pyörittävät ovat meidän maksettavana tavaroiden hinnoissa.

Ylen johto ainakin oli ministeriön tuotoksesta ylitsevuotavaisen kiitollinen, samoin oli myös kokoomuksen ja muidenkin ek-ryhmien johtajat. Toimiva johto lienee täyttänyt tehtävänsä annettujen ohjeiden mukaan.

Voineeko tuosta ek-puolueiden ryhmyreiden yksimielisyydestä päätellä, että Yle on nykyään jo niin moneen otteeseen kyykytetty, vaiennettu ja araksi löysässä hirressä roikottamalla opetettu, ettei se taho enää pysty tätä pomminkestävää konsensuspanssaria tärvelemään?