Yltääkö sosialismi eläimiin asti?

Taiteilija Terike Haapoja haluaa tuoda eläimet työväenliikkeen ja ekososialismin keskustelujen piiriin. Hänestä eläinten riisto ei ole kapitalismin sivujuonne, vaan keskeinen osa järjestelmän historiaa ja  toimintaa.

Kun työväenliikkeessä puhutaan eläinteollisuudesta, työntekijöiden toimeentulo ja eläinten oikeudet näyttäytyvät helposti kilpailevina tavoitteina. Taiteilija ja tutkija Terike Haapoja haluaa purkaa tätä vastakkainasettelua.

– Usein lihateollisuuden työntekijät ja eläimet joutuvat käytännössä kamppailuun keskenään, vaikka todellisuudessa molempia sortaa pääoma, hän sanoo.

Haapoja aloitti vuonna 2020 taide- ja tutkimushankeen [Against] Animal Capitalism. Siinä hän tarkastelee eläinten työtä, niiden ruumiiden hyödyntämistä ja sitä, miten toisia olentoja määritellään eläimellisiksi, jotta niiden äärimmäinen riisto voitaisiin oikeuttaa. Hankkeeseen kuuluu taideteoksia, kirjoituksia, luentoja ja lukupiirejä. Avoimelle verkkosivustolle on koottu myös kirjallisuutta ja muuta aineistoa.

Haapoja ei pyri vain kuvaamaan eläinten asemaa kapitalismissa. Siitä kuka tahansa voi jo helposti halutessaan löytää kuvastoa. Hänestä kiinnostavampaa on tutkia kapitalismia eläinten näkökulmasta ja hahmottaa sitä, millaisena talousjärjestelmä näyttäytyy, jos myös eläimille annetaan painoarvoa, jopa oikeus ilmaista omaa tahtoaan. 

Hän turhautui siihen, kuinka syrjään eläinten asema jää usein myös vasemmiston ympäristöpolitiikassa.

Marxilainen teoria laajenee

Haapoja on päätynyt tähän hankkeeseen opiskeltuaan ja tutkittuaan ensin posthumanismia ja kriittistä eläintutkimusta. Hän turhautui siihen, kuinka syrjään eläinten asema jää usein myös vasemmiston ympäristöpolitiikassa. Häntä vaivasi sekin, ettei posthumanistisessa keskustelussa aina oteta kapitalismin taloudellisia mekanismeja riittävän vakavasti.

Marxilainen teoria auttaa näkemään yhteyksiä eri riiston muotojen välillä, miten kapitalismi määrittää eläimiä ja ihmisiä, millainen toiminta tällä hetkellä tunnustetaan työksi ja kuka voi olla vain ilmainen ja vapaasti hyödynnettävä luonnonvara. Teoriaa täytyy kuitenkin myös ravistella ja testata. Ihmisen ja muun luonnon välille vedetty raja on jättänyt eläimet näkymättömiin jopa ekologista Marxia käsittelevässä keskustelussa.

– Useiden nykyteoreetikoiden esiintuoma ajatus siitä, että myös palkaton eli ei-hyödykkeistetty työ (kuten luonnon tai eläinten työ, orjatyö, kotityö tai metabolinen työ) voi tuottaa lisäarvoa on tässä keskeinen. Kuten poliittinen teoreetikko Dinesh Wadiwelin kirjoittaa, ihmiskeskeinen ideologia ja kapitalismi yhdessä ovat luoneet olosuhteet eläinten massahyödyntämiselle. 


Haapoja viittaa tässä monien marxilaisten nykyteoreetikoiden ajatukseen, jonka mukaan myös palkaton työ, esimerkiksi eläinten, luonnon ja kotitalouksien työ, voi olla osa arvon tuottamisen prosessia. Eläin ei tästä näkökulmasta ole pelkästään raaka-aine. Se toimii, lisääntyy ja ylläpitää elämää olosuhteissa, jotka ihminen on järjestänyt tuotantoa varten.

Tässä Terike tähdentää sitä, että eläinten kehollinen työ ei ole vain osa arvontuottamisen prosessia, vaan tuottaa itsessään lisäarvoa. Dinesh Wadiwel ja muut argumentoivat, että ruokaeläimet kasvattavat omaa ruumistaan, ja tämä lisää tuotteen – eli heidän kehonsa – arvoa, joka realisoituu teurastamisessa. He ovat siis samaan aikaan raaka-aine, tuote ja työläinen. Samankaltaista ajattelua on esim. sijaissynnyttäjä-keskusteluissa marxilaisen feminismin puolella, eli että yksilön elinvoima ja metabolinen prosessi voi itsessään olla työtä sanan varsinaisessa merkityksessä.



– Näen, että tehtävä suhteessa eläinten rooliin kapitalismissa on kahdenlainen: toisaalta marxilaista teoriaa vaivaa humanismin perinteestä juontuva ihmiskeskeisyys, joka tulisi päivittää tähän aikaan. Posthumanismi ja eläintutkimus antavat tähän hyviä välineitä. Toisaalta marxilainen teoria tarjoaa arvokkaan näkökulman arvontuotannon mekanismeihin kapitalismissa, ja siltä osalta avaa mielestäni posthumanistista perinnettä paremmin syitä sille miksi eläintuotanto ja eläinten riisto on niin kannattavaa 

Eläimistä puhuminen työntekijöinä voi silti kuulostaa oudolta. Haapoja painottaa, ettei kyse ole ihmistyöntekijöiden ja eläinten kokemusten samastamisesta.

– Kyse ei ole siitä, että he olisivat samanlaisia, vaan siitä että molemmat ovat alisteisessa suhteessa tuotantoon ja pääomaan. Heillä on siis yhteiset intressit suhteessa kapitalismiin, Haapoja toteaa ja täsmentää vielä lisää ajatustaan.

– Minulle marxilainen teoria on työkalu, joka auttaa hahmottamaan kapitalismin toimintamalleja, kuten tapoja, joilla se synnyttää erilaisia työn alueita tai sääntelee tuottavan ja ei-tuottavan välistä rajaa. Luonnon ja eläinten näkeminen ilmaisten resurssien sijaan järjestelmän aktiivisina osallisina haastaa venyttämään teorian perinteisiä tulkintoja, samalla tavalla kuin sosiaalisen reproduktion teoria tai rodullistavan kapitalismin teoria on tehnyt. Tämä keskustelu on nyt lähtemässä toden teolla käyntiin ekososialismin ja eläinoikeuskeskustelun risteyksessä kansainvälisesti.

Eläimet kapitalismissa

Haapojan mukaan eläinten hyödyntäminen on ollut kapitalismille rakenteellisesti tärkeää sen synnystä lähtien. Hän nostaa esiin villakaupan vaikutuksen Englannin yhteismaiden sulkemiseen, nautojen käytön Amerikan asuttajakolonialismissa ja lihateollisuuden roolin teollisen tuotannon kehityksessä. Tällä hetkellä eläinten ruumiita käytetään elintarviketeollisuuden ohella muun muassa lääketieteellisessä tutkimuksessa.

Hänen väitteensä ei ole, että yhden toimialan lakkauttaminen yksin lopettaisi kapitalismin. Kysymys on siitä, voiko kapitalismin perustaa muuttaa, jos yksi sen laajimmista riiston muodoista jätetään rauhaan. Haapojan mielestä myöskään eläinten oikeuksia ei voida toteuttaa täysimääräisesti jatkuvaan kasvuun perustuvassa taloudessa. Kapitalismi lepää erilaisten sorron pilareiden varassa. Muun muassa rodullistamisen, sukupuolittamisen ja luonnonvarojen riiston rinnalla eläimet ovat alistettuina samaan aikaan kun ne mahdollistavat järjestelmän toimintaa. Eläinten, etenkin tuotantoeläinten, riistoon liittyy kuitenkin erityisiä piirteitä, jotka vaativat omaa tutkimustaan.

–  Taiteella voi olla paljon annettavaa tähän keskusteluun, esimerkiksi kuvittelemalla minkälaista voisi olla monilajinen sosialismi, tai ”kaikkien eläinten työväenliike”. Utopististen teosten taustalla on vakava kysymys: onko mahdollista kuvitella sosialismia jossa ”kansaan” kuuluu myös toislajinen kansanosa? Kuinka pitkälle ”heikomman puolella olevan” vasemmiston solidaarisuus yltää? 

Miksi eläimet ovat tärkeitä?

Haapoja näkee, että marxilainen teoria voisi auttaa paljon eläinoikeuksista kiinnostuneita ja sen parissa toimivia aktivisteja. Myös taiteilijat ovat olleet Animal Capitalism -hankkeesta kiinnostuneita. 


– Viimeisten vuosien aikana posthumanismista ja monilajisuudesta on tullut taiteen valtavirtaa, mutta hintana on ollut usein poliittisen muutosvoiman vesittyminen. Talouden mekanismeja tarkasteleva, kriittisempi näkökulma on vastaanotettu tärkeänä avauksena tähän kehitykseen. Mielestäni eläin-näkökulma on tärkeä kaikille antikapitalistisesta vastarinnasta kiinnostuneille, koska eläinten riiston merkitys järjestelmälle on niin suuri. Marxilaisin termein, tulisi nähdä, että alassa ei ole kyse käyttöarvojen vaan vaihtoarvon tuotannosta, eläinten, ihmisten ja luonnon kustannuksella. 

Eläimiin kohdistuva riisto on tällä hetkellä massiivista. Esimerkiksi Yhdysvaltojen maapinta-alasta 45 prosenttia on tällä hetkellä eläintuotannon käytössä. Myös metsäkato on johdettavissa monilla alueilla suoraan eläinteollisuuteen. Pientuottajat eivät enää alalla pärjää, koska sen mittakaava on nykyään niin valtava.

–  Vaikka ajatus eläimistä ”työntekijöinä” olisi vieras, tai eläinten kärsimys toisarvoiselta tuntuva asia, toivon, että vasemmistossa nähtäisiin eläintuotannon keskeisyys kapitalismille yleisemmin, ja sitä kautta antikapitalistiselle poliittiselle kamppailulle. 

Marxia ja eläintyöläisiä

Monelle ihmisiin kohdistuvan riiston parissa kamppaileville ajatus siitä, että myös eläimet pitäisi ottaa huomioon, tuntuu toisarvoiselta. Kuitenkin Haapoja näkee, että nämä kamppailut enemmän yhdistyvät kuin eriytyvät toisistaan. 

– Usein esimerkiksi lihateollisuuden työntekijät ja eläimet asetetaan vastakkain, vaikka todellisuudessa molempia sortaa pääoma. Etenkin kansainvälisellä kentällä teurastamoissa ja lihateollisuudessa käytetään paljon paperitonta- ja vierastyövoimaa sekä ihmisryhmiä, jotka tulevat eri tavoin prekaareista olosuhteista. Ajatus eläimistä työläisinä on tärkeä siksi, että se mahdollistaa solidaarisuuden heitä kohtaan, ja auttaa näkemään kapitalismin kaatamisen yhteisenä tavoitteena.


– Marxilaisin termein sanottuna, eläinteollisuus ei tuota ensisijaisesti käyttöarvoja eli ruokaa tai hyödykkeitä, vaan vaihtoarvoa, eli sen tavoite on rikastuttaa pääomaa. Suhteessa siihen miten vähän kaloreita saadaan eläintuotantoon sijoitetuilla resursseilla, se on harvinaisen huono energian lähde.

Eläimet eivät myöskään alistu tahdotta kohtaloonsa teurastamoissa. He järjestyvät vastarintaan ja tekevät kaikkensa vastustaakseen vääjäämätöntä kohtaloaan. 

Marxilaisuudessa eläimet ovat Haapojan mielestä jääneet toissijaisiksi lähinnä sen takia, että Marxin aikaan ei ollut nykyistä ymmärrystä eläinten kognitioista. 


–  Etenkin produktivistinen sosialismi näki ei-inhimillisen luonnon pelkkänä resurssina. Viimeisten vuosikymmenten aikana tätä on haastettu ja keskusteluun on noussut paljon Marxin ekologista ajattelua käsittelevää kirjallisuutta, vaikka eläimet ovat näissäkin keskusteluissa yleensä vain alaviite. Kriittisen eläintutkimuksen välineet auttavat päivittämään käsityksiä ihmisyydestä, ihminen-eläin-eronteosta, sekä toislajisten eläinten ominaisuuksista vastaamaan nykytietoa. 

Lopulta eläinten oikeuksissa on kyse myös kapitalismin kaatamisen projektista ja se näkyy rivien välistä myös Marxin teksteissä.

– Yhteismaiden sulkeminen Englannissa, joka on Marxin analyysille keskeinen ilmiö, johtui suurelta osin villakaupan laajentumisesta. Norsujen käyttö työvoimana auttoi mahdollistamaan Euroopan kolonialisteille Kaukoidän valloituksen, ja norsunluun kauppa oli kiinteä osa transatlanttista orjakauppaa. Naudat toimivat Amerikan asuttajakolonialismissa sodankäynnin välineenä ja keinona vallata lisää alkuperäisväestön maita. Valaista saatava öljy oli korvaamaton tuote ensimmäiselle teolliselle vallankumoukselle. Kapitalismia on jopa kutsuttu teurastamokapitalismiksi koska Chicagon ja Cincinnatin lihateollisuuden keksinnöt olivat niin käänteentekeviä teollistumiselle. 

Kapitalismin syntytarina pitäisi kertoa uudelleen tästä näkökulmasta käsin. Eläimet ovat jääneet näkymättömiksi, mutta kapitalismi ei olisi kyennyt laajenemaan siten kuin laajeni, ilman eläinten uhrauksia. 

– Eläinkysymys ei rajaudu vain tuotantoeläimiin, vaan on lähes kaikkien tuotannon alueiden taustalla. Tämän takia ajattelen, että kapitalismin kaataminen ei ole mahdollista ilman että tämä muuttuu – ja toisaalta, eläinoikeuksien toteutuminen jatkuvaan kasvuun perustuvassa markkinataloudessa ei ole mahdollista. Tietenkin kyse on myös ihmisten vapaudesta. Eläinten vapautuminen kapitalismin ikeestä on ihmisten vapautumisen ehto. 

Terike Haapojan (Against) Animal Capitalism julisteet ovat nähtävillä Tiedonantaja- festivaalin yhteydessä Rauhanasemalla Helsingissä 10.-11.10. Festareilla keskustellaan myös SKP:n valmisteilla olevasta eläinpoliittisesta ohjelmasta.

Lukulista aiheesta kiinnostuneille:


Dinesh Wadiwel: Animals and Capital 

Jason W. Moore: Capitalism in the Web of Life – Ecology and the Accumulation of Capital 

Nicole Shukin: Animal Capital – Rendering Life in Biopolitical Times 

Chiara Stefanoni: The Human and the Meat – Animal Domination in Capitalist Societies 

Ruth Harrison: Animal Machines David Nibert: Animal Oppression and Capitalism 

Charlotte Blattner, Kendra Coulter, Will Kymplica: Animal Labor – New Frontier of Interspecies Justice? 

J.L. Anderson: Capitalist Pigs – Pigs, Pork and Power in America 

Richard Twine: The Climate Crisis and Other Animals 

Troy Vettese and Drew Pendergrass: Half-Earth Socialism 

Marco Maurizi: Beyond Nature – Animal Liberation, Marxism, and Critical Theory 

Kohei Saito: Marx in the Anthropocene – Towards the Idea of Degrowth Communism 

---