Ympäristöä tuhoava kaivoslaki

Suomessa tarvitaan pikaista muutosta kaivoslakiin. Marinin hallitukselta onkin aiheellista kysyä, onko sillä halua muuttaa jo pitkään maassamme vallinnutta, leväperäistä asennetta luonnonvarojen käyttöön ja ympäristönsuojeluun?

Kansalaisille sen sijaan on jäänyt tuhoutunut luonto ja miljoonalaskut.

Suomen pinta-alasta seitsemäsosa on varattu kaivosyhtiöille ja niitä koskevat vaatimukset ovat vähäisiä. Saastuttaja velvoitetaan huolehtimaan puhdistuksesta ja maksamaan se, mutta yhtiöt eivät juuri piittaa, mitä jälkeensä jättävät. Kansalaisille sen sijaan on jäänyt tuhoutunut luonto ja miljoonalaskut.

Suomen kaivoslaki antaa ensimmäiselle valtaajalle oikeuden aloittaa malminetsintä missä tahansa. Edes luonnonsuojelualueita ei laki suojaa, vaan pois luetaan ainoastaan kotipihat, hautausmaat ja puolustusvoimien alueet. Luvan saaja saa toimia valtauksellaan kuten haluaa ja maanomistajilla ei ole siihen sanomista. Muualla maailmassa yleinen käytäntö on, että valtio omistaa mineraalivarat ja antaa korvausta vastaan teollisuudelle käyttöoikeuden.

Ei ole myöskään mitenkään perusteltua, että maastamme puuttuu kokonaan erillinen kaivosvero. Tämä tekee meistä todellisen takapajulan, kun tiedetään kyseisen veron olevan käytössä maailmalla yleisesti.

Kaivosyhtiöitä suuresti suosiva, mutta ympäristöstä ja yhteiskunnasta piittaamatonta kaivoslaki on muutettava pikimiten. Mikäli se muuttuu vielä enemmän kaivosyhtiöitä suosivaksi, ollaan katastrofin partaalla. Tässä Tiedonantajan numerossa aiheesta kirjoittava DSL:n pääsihteeri Jari Karttunen onkin jo nimennyt maamme ”pohjolan Kongoksi”.

Liikkeitä ja aloitteita

Kaivoslaki Nyt – Lakialoite kaivoslain muuttamiseksi etenee eduskunnan käsittelyyn. Aloitteet nostavat eduskunnan keskusteluihin aina tärkeän ympäristöpolitiikan. Paikallisella tasolla nähdään samaa keskustelua valtuustoissa, kun kaivoksia vastustavat liikkeet saavat äänensä läpi.

Silti yksityisille kaivosyhtiöille jaellaan edelleen malminetsintälupia. Paikallista väestöä nämä yhtiöt eivät missään nimessä hyödytä. Esimerkiksi vuosina 2011-2014 yhtiöt myivät mineraaleja yli 3,8 miljardin euron arvosta, mutta maksoivat veroja Suomeen vain 92 milj. euroa.

Kaivosyhtiöille tarvitaan erillinen verotus ja ympäristövalvonnan elimille on annettava lisää resursseja. Myös uusia, itsenäisiä elimiä tarvitaan, joilla on nykyisten ELY-keskusten resursseja paremmat mahdollisuudet hoitaa valvonta.

Kysymys luonnonvarojemme käytöstä kytkeytyy tietysti myös vapaakauppasopimuksiin. Niiden tavoitteena on turvata kansainvälisten finanssikapitalistien asema suhteessa kansallisvaltioihin. Maailmantalouden kriisit kertovat uusliberalismin kriisistä, joka yrittää paikata tuhojaan vähentämällä demokratiaa ja lisäämällä suuryritysten valtaa. Uudessa kaivoslaissa tätä valtaa tulee kaventaa tuhojen välttämiseksi.