Kapitalismi romahti – mitä nousee raunioista?
Nykyinen talouskriisi on syvempi ja laajempi kuin 1930-luvun suuri lama. Uusliberalistiselta kapitalismilta on romahtanut taloustieteellinen perusta, jolle vapaiden markkinoiden ja yksityistämisen korttitaloa rakennettiin lähes neljän vuosikymmenen ajan.
– Taloustieteilijänä on vaikea kuvitella tilannetta, että kapitalismi voisi tämän pahemmin romahtaa, kärjisti Palkansaajien tutkimuskeskuksen erikoistutkija Pekka Sauramo nykytilanteen.
Lauantaina 28.3. järjestetyssä Talouskriisi ja Marx -seminaarissa pohdittiin kapitalismin järjestelmäkriisin taustoja ja keskeisiä piirteitä marxilaisesta näkökulmasta. Seminaari kokosi salin täyteen, noin 120 kiinnostunutta. Paikoin vilkkaaksi äitynyt keskustelu kieli aiheen kiinnostavuudesta sekä marxilaisen keskustelun tarpeesta.
Marx kapitalismin kriisiteoreetikko
Erikoistutkija Pertti Honkanen huomautti, että Marx oli kapitalismin ensimmäinen kriisiteoreetikko. Honkanen nosti Marxin tuotannosta esille lukuisia sitaatteja, joiden ajankohtaisuus oli silmiin pistävää.
– Kriisi puhkeaa ensin spekulaatiossa ja valtaa vasta myöhemmin tuotannon, siteerasi Honkanen Marxia.
Marxin ajattelussa korostuvat käsitykset kapitalistisen talouden epävakaudesta sekä rahamarkkinoiden keskeisestä roolista. Marxilaisen kapitalismiteorian mukaan jo rahan syntyyn liittyy kriisien mahdollisuus.
– Talouskriisit ovat kapitalismin sisäisten kehityslakien tulos. Kriisit ovat Marxin mukaan jopa välttämättömiä, pääoman itsesäilymisen ehto.
Erityisesti vuoden 1857 kapitalismin talouskriisi innosti Marxia jatkamaan Pääoman kehittelyä ja erityisesti sen esimuotoa, Grundrisse-nimellä tunnettua käsikirjoitusta. Marx seurasi innokkaasti eri maissa tapahtuneita talouden heilahteluja ja kirjoitti niistä lehtiartikkeleita.
Keskustelussa nousi esiin myös Marxin työarvoteoria. Monen mielestä nykyinen finanssikriisi alleviivaa sitä tosiasiaa, että todelliset arvot syntyvät vain työn kautta. Kriisissä kuvitteelliset arvot häviävät tuhkana tuuleen.
Raha luo lisää rahaa
Pekka Sauramon mukaan finanssikriisin siemenet kylvettiin Yhdysvalloissa jo 1970-luvulla, jolloin kapitalismi alkoi tavoitella voittoja kiinteän reaalipääoman sijasta arvopaperisijoituksilla. Samalla pääoman ja palkkojen välinen tulonjako muuttui voimakkaasti pääoman hyväksi. Yhdysvalloissa palkkojen reaalinen kehitys käytännössä pysähtyi 1970-luvulla.
– Koska tuotannollisesta toiminnasta saaduille voitoille ei löytynyt riittävän kannattavia reaalipääomia kasvattavia investointeja, luotiin rahoitusmarkkinoille sijoitettavia kohteita. Tämä johti pääoman rahallistumiseen, kiertokulkuun, jolla rahalla ryhdyttiin luomaan lisää rahaa, sanoi Sauramo.
Talouskriisin vaiheita ja syitä kartoittavan Hullun rahan tauti -pamfletin kirjoittanut europarlamentaarikko Esko Seppänen korosti tämän finanssimarkkinoilla luodun niin sanotun hötörahan suunnattomia määriä. Hötörahaksi Seppänen kutsuu spekulaatioiden kautta luotua rahaa, jolla ei ole yhteyttä reaalitalouteen.
– Spekulatiivisilla markkinoilla käytiin veikkauspeliä arvopapereiden arvojen kehityksellä, tiivisti Seppänen.
Nyt pankkijärjestelmän toimintaa haittaa se, ettei pankkimaailman sisäisen luottamuspulan takia mikään taho uskalla myöntää pitkäaikaisia luottoja, joita investoida reaalitalouteen.
Tsunami ja Nokia
Tsunami-hyökyaalto syntyy tilanteessa, jossa mannerlaatat törmäävät toisiinsa ja sysäävät vesimassat liikkeelle tuhoisin seurauksin.
Erikoistutkija Seppo Ruotsalainen vertasi talouskriisiä tsunami-aaltoon. Hän nosti esille Marxin ajatuksen tuotantovoimista ja -suhteista. Kun tuotantovoimat eivät enää mahdu talousjärjestelmässä vallitseviin tuotantosuhteisiin, syntyy samanlaista hankausta kuin mannerlaattojen törmätessä. Liikkeelle lähtee talouden tsunami. Syntyy tarvetta hävittää tuotantovoimia, mikä Ruotsalaisen mukaan näkyy esimerkiksi Suomessa kannattavien tehtaiden alasajona.
– Onko nyt kyseessä historiallinen murros, kuten 1400-luvulla tapahtunut suuri muutos maaorjuuteen perustuneesta talousjärjestelmästä kapitalismiin ja palkkaorjuuteen? pohti Seppo Ruotsalainen.
SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen toi tapausesimerkkinä esille matkapuhelinjätti Nokian, joka on esimerkki yhtiöstä joka tekee edelleen voittoa mutta silti irtisanoo työntekijöitä.
– Nokia on myös esimerkki suomalaisesta yrityksestä, joka on kasvanut perinteisestä fordistisesta teollisuudesta globaaliksi tietoteolliseksi suuryhtiöksi, jonka toiminnalle ovat ominaista joustava tuotanto, verkostomainen rakenne sekä alihankkijoiden ja halvan työvoiman hyväksikäyttö, sanoi Hakanen.
Nokia on historiansa aikana ollut riippuvainen valtiosta ja esimerkiksi julkisesta koulutusjärjestelmästä. Se on myös enemmän tai vähemmän suorasti vaikuttanut politiikkaan, viimeksi Lex Nokia -urkintalain yhteydessä.
Hakanen nosti esiin ristiriitoja, jotka sävyttävät Nokian kaltaisen, tietotyölle, teknologisille innovaatioille ja yhtiövallan kontrollitarpeelle rakentuvan yrityksen kehitystä.
– Pyrkimys brändinhallintaan tekee Nokian haavoittuvaiseksi työntekijöiden ja kuluttajien vastatoimille. Nokia haastaa kehittämään vasemmistolaisia vaihtoehtoja digitaaliselle kapitalismille, huomautti Hakanen.
Deflaatio vai inflaatio?
Välittömästi talouskriisin jälkeen näyttää uhkana olevan deflaatio, hintojen aleneminen, mikä syventää lamaa ja lykkää hankintoja ja investointeja. Esko Seppänen uskoo, että talouskriisin hoito vaatii eräänlaista sotataloutta ja velkataakkaa syövän inflaation käynnistämistä. Pertti Honkasen mielestä inflaatio vaatisi vahvaa talouskasvua, jota nyt ei ole näköpiirissä.
Edessä voi olla myös samankaltainen tilanne kuin Japanissa 1990-luvulla. Maassa koettiin pitkä talouden pysähtyneisyyden aikakausi, joka merkitsi talouskasvun hiipumista nollatasolle.
Keskustelussa todettiin myös, miten sen enempää vasemmisto kuin oikeistokaan ei kyennyt ennustamaan kapitalismin talouskriisiä. Myös vasemmistolla on vaikeuksia selittää ihmisille, miten talous oikein toimii.
Vasemmisto on talouskriisin edessä edelleen hämmentyneessä tilassa. Kriisi sisältää ristiriitoja, joissa piilee myös syvällisen muutoksen ja vaihtoehtoisen tulevaisuuden mahdollisuuksia.
MARKO KORVELA
* Seminaarialustukset julkaistaan Tiedonantajan Teoria- & politiikka -liitteessä, joka ilmestyy perjantaina 17. huhtikuuta.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
