Lisää vaiettuja faktoja Kaukasiasta
Tosiasioiden vääristely äskeisen Kaukasian selkkauksen ympärillä jatkuu. Siihen ovat tietäen tai tietämättömyyttään syyllistyneet myös Matti Vanhanen ja Alexander Stubb.
Kun sitä tosiasiaa, että Georgia (USA:n tuella) oli hyökkääjä, on ollut enää vaikea salata, on siirrytty väittämään, että Venäjä houkutteli Georgian ansaan ja oli valmistautunut jo pitkään vastahyökkäykseensä.
Venäjän vastatoimet on leimattu epäoikeutetuiksi ja ylimitoitetuiksi. Tässä yhteydessä on täysin salattu se seikka, että Georgian ja Etelä-Ossetian ongelman ratkaisemiseksi vuonna 1992 Sotshissa solmittu rauhansopimus velvoitti ja valtuutti Venäjän toimimaan rauhan säilyttämiseksi tuolla alueella.
Epäilemättä Venäjä tiesi etukäteen varautua Georgian hyökkäykseen. Mutta se ei välttämättä ollut yhtä kuin ansaan houkuttelu.
Venäjän tiedusteluelimet tiesivät, että Georgia suunnitteli sotilaallista operaatiota Etelä-Ossetiaan ainakin vuoden ajan. Ne myös tiesivät, että operaatio oli koordinoitu Naton suunnitelmien kanssa vahvistaa laivastonsa läsnäoloa Mustallamerellä. Nyt Naton laivastoa onkin keskitetty Mustallemerelle tekosyynä humanitaarisen avun toimittaminen Georgialle. Mutta on selvää, ettei päätöstä laivaston lähettämisestä tehty vasta äskeisen selkkauksen jälkeen, vaan paljon aikaisemmin.
Osa Georgian hyökkäyksen valmistelua olivat myös 1.–2. heinäkuuta tänä vuonna Batumissa pidetty Nato-johtoisen ja Venäjän vastaisen liittouman GUAMin huippukokous ja 15.–21. heinäkuuta järjestetty USA:n ja Georgian yhteinen sotaharjoitus.
Vajaata kuukautta ennen Georgian hyökkäystä USA:n ulkoministeri Condoleezza Rice vieraili Tbilisissä ja teki selväksi, että Bushin hallinto tuki täysin Georgian vaatimuksia Etelä-Ossetian ja Abhasian suhteen.
Etelä-Ossetian viranomaiset varoittivat julkisesti kaksi päivää ennen Georgian hyökkäystä, että hyökkäys oli tulossa ennen syyskuuta.
Mielenkiintoisen lisänsä asiaan tuo tunnetun journalistin Robert Scheerin esittämä arvio, jonka mukaan Georgian hyökkäys saatettiin synnyttää aseeksi republikaanien ja John McCainin vaalitaisteluun. McCainin johtava ulkopoliittinen neuvonantaja, uuskonservatiivi Randy Scheunemann on myös Georgian hyvin palkattu lobbaaja USA:ssa ja Mihail Saakashvilin läheinen ystävä Scheer arvioi Saakashvilin saaneen vaikutusvaltaisilta amerikkalaisilta ystäviltään vakuutuksen USA:n täydestä tuesta hyökkäykselle.
Georgia aloitti kiistatta hyökkäyssodan. Se hyökkäsi yllättäen ja varoittamatta Tshinvaliin. Kaupungin väestölle ei annettu tilaisuutta hakeutua evakkoon. Hyökkäys ei ollut pelkkä demonstraatio tai hit and run -operaatio. Se oli sodan aloittamista.
Georgia ei ennen hyökkäystään ollut sodassa Etelä-Ossetian tai kenenkään muunkaan kanssa, koska oli olemassa vuoden 1992 rauhansopimus. USA:n ulkoministeriön asiakirjan mukaan siinä todetaan:
”Kesäkuun 24. päivän 1992 Sotshin sopimus sai aikaan tulitauon Georgian ja Etelä-Ossetian joukkojen välillä ja määritteli sekä Etelä-Ossetian pääkaupungin Tshinvalin ympärillä olevan konfliktivyöhykkeen että pitkin Etelä-Ossetian alueen rajoja kulkevan turvallisuuskäytävän. Sopimus myös loi Yhteisen valvontakomission (JCC) ja Yhteisen rauhanturvaamiselimen (JPKF). JPKF on Venäjän komennon alainen ja koostuu georgialaisista, venäläisistä ja Venäjän Pohjois-Ossetian autonomisen tasavallan edustajista (koska separatistinen Etelä-Ossetian tasavalta jäi tunnustamatta). Eteläossetialaiset rauhanturvaajat kuitenkin palvelevat Pohjois-Ossetian kiintiössä. Etyj suostui tarkkailemaan tulitaukoa ja hoitamaan neuvottelut.”
Oli siis olemassa kansainvälisen sopimuksen määrittelemä linja, ja Venäjä vastasi tämän linjan ylläpitämisestä toisiaan vastustavien joukkojen välillä. Sen vuoksi Venäjällä oli kansainvälinen valtuutus valvoa, ettei kukaan ylittänyt tuota linjaa, ja ylläpitää turvallisuuskäytävää.
Sopimuksen mukaan Venäjä oli sitoutunut Etelä-Ossetian puolustamiseen. Georgia ei siis aloittanut sotaa vain Etelä-Ossetiaa, vaan myös Venäjää vastaan. Tappamalla yli 60 venäläistä rauhanturvaajaa georgialaiset osoittivat käytännössä, että he ymmärsivät tämän.
Georgia ei vain aloittanut hyökkäyssotaa, se aloitti sen väärin perustein ja ilman riittävää syytä. Ja Venäjä oli oikeassa aloittaessaan toimet hyökkäystä vastaan kansainvälisen sopimuksen mukaisesti. Kansainvälisen oikeuden mukaan vastuu kaikesta hyökkäyksen seurauksena tapahtuneesta on Georgialla.
Tietenkään yksin Georgian hyökkäys ei ollut Venäjälle vakava uhka. Mutta Venäjälle on ollut jo yli vuosikymmenen selvää, että länsi saartaa sitä liittolaistensa avulla, aseistaa niitä hampaisiin asti ja käyttää ydinasepelotetta. Jos Venäjä ei olisi vastannut Georgian hyökkäykseen, se olisi näyttänyt tälle prosessille vihreää valoa. Se olisi myös rohkaissut lisää väkivaltaista separatismia Venäjän rajojen sisäpuolella. Seurauksena olisi voinut olla paljon suurempaa väkivaltaa myöhemmin.
Kukaan ei voi varmasti tietää. Mutta ei meidän tarvitsekaan tietää. Kun jokin maa, jonka olemassaoloa toinen maa ei uhkaa, aloittaa sodan tätä maata vastaan, jälkimmäisellä on oikeus taistella vastaan.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
