Sosiaalisen paatoksen mestari oli köyhien ja rauhan asialla

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta nro 30 / 22.8.2008

Selma Lagerlöf (1858-1940) oli ensimmäinen kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut nainen. Kaikkien aikojen tunnetuimpiin ruotsalaiskirjailijoihin kuuluvalla Lagerlöfillä ei maailmalla juuri ollut vertaisiaan naiskollegoita. Lagerlöf ei tullut tunnetuksi kuitenkaan pelkästään kirjallisen tuotantonsa ja Nobelin tähden, vaan myös yhteiskunnallisen aktiivisuutensa ja rankkojen elämänkokemustensa takia.

Värmlantilaisella, lähellä Sunnea sijaitsevalla Mårbackan tilalla syntynyt ja kasvanut Lagerlöf päätti jo varhain tulla aikuisena kirjailijaksi. Haaveen toteuttaminen ei ollut helppoa, sillä hänen elämäänsä varjosti jo varhain sairastettu polio, mikä teki hänestä liikuntarajoitteisen koko loppuelämäkseen. Sairastumisestaan ja kuntoutumisyrityksistään hän kertoi liikuttavalla tavalla teoksessaan Mårbacka (1922, suom. Lapsuudenkoti, 1922).

Lapsuudenkotiaan hän kuvasi teoksessa Liljecronas hem (1911, Liljecronan koti). Hänen isänsä oli charmantti muusikko, jonka taloudenpito oli kehnonpuoleista luokkaa. Huolimatta topakasta äidistä perheen maatila meni vasaran alle ja Lagerlöfin perhe joutui lähtemään maantielle kimpsuineen kampsuineen.

Selman onnistui kuitenkin päästä Tukholmaan opiskelemaan opettajaksi. Opettajana hän viihtyi kumminkin vain vähän aikaa. Katkerat elämänkokemukset ja kaupunkilaisköyhälistöön tutustuminen loivat pakottavan kirjoittamisen tarpeen.

o o o

Fyysisestä liikuntarajoittuneisuudestaan huolimatta Lagerlöf ei ollut ”rajoitteinen” henkisesti. Hän oli imenyt lapsuudessaan itseensä aikuisten kertomia tarinoita kotiseudultaan. Nämä sadunomaiset tarinat hän yhdisti myöhemmässä tuotannossaan karuun köyhälistörealismiin. 1880-luvun naturalistinen ote sulautuu 1890-luvun elämäniloon kuin huomaamatta.

Kirjailijana Lagerlöf debytoi suhteellisen myöhään, mutta jo heti hänen ensimmäinen teoksensa oli menestys. Gösta Berlings saga (1891, suom. Kyösti Berlingin taru, 1902) on romaani virkaheitosta, juoposta papista, Gösta Berlingista, josta tulee naisten suosikki. Toinen kirjan keskeinen henkilö on ruukinpatruuna Sintram, joka liittoutuu paholaisen kanssa. Kirjassa eletään rautatehtaiden korkeasuhdanteen aikaa.

Moraaliset kysymykset, samoin kuin kristinuskon ja sosialismin välinen kamppailu kiinnostivat Lagerlöfiä. Jopa niin, että hän tekemänsä Sisilian matkan jälkeen aloitti teoksen Antikrists mirakler (1897, suom. Antikristuksen ihmetyöt, 1910) kirjoittamisen. Teoksen väärä Kristuksenkuva on symboli sosialismille, jossa Lagerlöfiä kiehtoi sen kamppailu köyhyyttä vastaan. Sosialismista oli Lagerlöfin mukaan tullut varsin varteenotettava kilpailija kristinuskolle.

Kansainvälisen läpimurtonsa Lagerlöf sai teoksellaan Jerusalem I-II (1901-02, suom. Jerusalem, 1902), jonka työstäminen oli vaatinut jopa matkoja Egyptiin ja Palestiinaan. Siinä tarkastellaan Pyhälle maalle muuttaneiden ruotsalaistyöläisten vaiheita. Oliko uskovaisten odysseia ollut kaiken vaivan arvoista?

Tilaustyönä valmistunutta teosta Nils Holgerssons underbara resa (1906-07, suom. Nils Holgerssonin ihmeellinen matka/Peukaloisen retket villihanhien seurassa) voi pitää sensaatiomaisena koululaisten maantiedon kirjana, ei niinkään satukirjana, jollaisena me sen tunnemme. Lagerlöfin elämä kääntyi turvallisempiin uomiin, sillä jo 1907 hän pystyi kirjoittamisesta saaduilla tuloilla ostamaan takaisin perheensä menettämän Mårbackan. …

ARTO TUOMINEN