VIIKON KOLUMNI: Uusliberalismi söi hippikumouksen
Tänä vuonna on innokkaasti muisteltu vuoden 1968 hippiliikkeen ja radikaalien opiskelijoiden toimintaa ja perintöä. On mielenkiintoista, miten uusliberalistisen vaiheen kapitalismi on omalla tavallaan toteuttanut useita niistä vaatimuksista, joita tuolloin esitettiin.
Vuoden 1968 radikaalien kritiikki kohdistui voimakkaasti sekä länteen että itään. Länsimaissa vastustettiin reformistista sosialidemokratiaa ja sen siivellä kasvanutta, jäykäksi moitittua ay-liikettä. Itäeurooppalaista sosialismin mallia puolestaan syytettiin byrokratiasta ja ”valtiokapitalismista”.
Vaihtoehtoja haettiin muun muassa anarkismin eri suuntauksista sekä marxilaisuuden marginaalisimmista perinteistä. Myös Kiina edusti monelle parempaa sosialismia kuin Neuvostoliitto.
* * *
Kapitalismin uusliberalistinen käänne toteutti 1968-sukupolven kritiikkiä tuhoamalla ay-liikkeen joukkovoiman ja sosialidemokratian vaaliman ajatuksen kapitalismin ja hyvinvointiyhteiskunnan keynesiläisestä rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Myös Itä-Euroopan ”rappeutunut” reaalisosialismi romahti, aivan kuten radikaalivasemmisto toivoikin. Tilalle tosin syntyi vieläkin alistavampia ja ahdistavampia yhteiskuntia, joiden ääripäitä edustanevat ex-Neuvostovallat, vapaan markkinatalouden nimeen vannova Viro ja diktatuurikultin hallitsema Turkmenistan. Uusliberalismi vastasi länsimaissa radikaalivasemmiston esittämään byrokraattisen holhousvaltion arvosteluun purkamalla turvaverkkoa ja julkisen sektorin rakenteita.
1960-luvulla vaadittiin myös lyhyempää työpäivää ja kritisoitiin erityisesti mekanistista ja yksitoikkoista tehdastyötä. Uusliberalismi vastasi huutoon vapauttamalla satoja tuhansia ihmisiä työelämän ikeestä työttömyyteen. Mekanistisen ja yksitoikkoisen kahdeksasta neljään -työputken tilalle on saatu ”joustoja”, pätkä- ja osa-aikaisia työsuhteita. Hippien korostamasta luovuudesta on tullut tärkeä tuotantotekijä.
Monet entiset radikaalit kuusikymmenlukulaiset, vihreät ja vasemmistolaiset, muuttuivat itse uusliberalismin kantaviksi voimiksi. Parhaita esimerkkejä ovat 1960-luvun Kalifornian hipit Bill Gates ja Steve Wozniak, jotka nykyään tunnetaan johtavien tietotekniikkajättien, Microsoftin ja Applen, perustajina ja multimiljardööreinä.
MARKO KORVELA
Kirjoittaja on Tiedonantajan toimittaja.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
