Halosen haastattelu ja Nato
Presidentti Tarja Halonen ilmaisi Ylen lauantaiseuran haastattelussa melko pehmeästi sen, ettei hän pidä tyylistä, jolla puolustusministeri Jyri Häkämies Washingtonissa esiintyi eikä myöskään yhdy tämän puheen ydinsisältöön.
Sitäkin pontevammin Halonen määritteli oman asemansa ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Hän korosti perustuslain kohtaa, jonka mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Halonen jopa muistutti, että hän rikkoisi virkavalaansa, ellei pitäisi tästä kiinni.
Vain harvat ovat kiinnittäneet huomiota Halosen lausumaan, jossa hän viittasi Suomen poliittisen eliitin keskuudessa vallitseviin näkemyseroihin Natoon liittymisen suhteen. ”Ne, jotka ovat olleet tällaisen nopeamman Nato-liittymisen kannalla, niillä on ollut kanssa puhevaltaa.”
Jos lausuman ottaa kirjaimellisesti, siitä voisi päätellä, että presidentin mielestä poliittisen eliitin piirissä on vain nopeamman Natoon liittymisen kannalla olevia ja hitaamman Natoon liittymisen kannalla olevia, ei lainkaan sellaisia, joiden mielestä Natoon ei pidä ollenkaan liittyä.
Jotkut ovatkin tulkinneet Halosen paljastaneen vahingossa sen, mitä on epäilty jo pitkään: hallituksessa ja Suomen ulkopoliittisessa johdossa vallitsee yksimielisyys Nato-jäsenyydestä. Ainoastaan jäsenyyden hakemisen aikataulusta vallitsee kaksi linjaa. Liittoutumattomuusvaihtoehtoa ei näin ollen kannata enää kukaan.
Tämän tulkinnan mukaan nopean liittymisen kannattajiin kuuluu suurin osa hallituksen kokoomuslaisista ministereistä, hitaamman liittymisen koulukuntaan taas keskustan edustajat sekä tasavallan presidentti. On myös letkautettu, että vihreille varmaan käy mikä vaihtoehto tahansa, kunhan se takaa hallituspaikan säilymisen.
Ja Halosen lausuman näin tulkitsevien ajatuskulku jatkuu kysymyksellä, miksi osa valtiojohdosta kannattaa hitaampaa vaihtoehtoa. Vastaus on, että tämä osa valtiojohdosta pelkää Nato-jäsenyyttä vastustavan kansan suuren enemmistön reaktiota ja odottaa, että kansalaismielipide muuttuu. Odotus vain käy pitkäksi, koska kansan kannan muuttumisesta Natojäsenyydelle myönteiseksi on valtavasta propagandakampanjasta huolimatta ollut vain vähän merkkejä.
Aina sopii toivoa, että yhteen presidentin lausahdukseen takertuneet ovat väärässä ja rakentelevat pessimististä ja siten kansalaisia passivoivaa salaliittoteoriaa. Mutta niin tai näin, tärkeintä on nähdä, ettei Nato-asiaa ylipäänsä pidä jättää eliitin huomaan. Vain kansan enemmistön selvästi ilmaisema ”ei” Natolle ja joukkotoiminta viime kädessä estävät poliittista eliittiä heittäytymästä Naton syliin. Ja jos jäsenyyttä kansan tahdosta piittaamatta päätetään hakea, asia on alistettava kansanäänestykseen. Tuoreimman gallupin mukaan 75 prosenttia kansalaisista on kansanäänestyksen kannalla.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
