Hoitoalalla palkankorotusten aika
Itä-Pasilan järjestötalossa on elokuisena hellepäivänä vilskettä. Terveys-ja sosiaalialan ammattijärjestön Tehyn toimitiloissa on menossa remontti, ja osa järjestön työntekijöistä on joutunut rakennusmiesten tieltä evakkoon talon muihin osiin.
Työmaan keskellä päivystää Tehyn asiamies Maija Wilskman. Hänen mielestään myös hoitajien palkat on pistettävä syksyn palkkaneuvotteluissa täysremonttiin.
Eväitä palkankorotuksiin pitäisi löytyä. Wilskman on ymmärtänyt pääministeri Vanhasen ja valtiovarainministeri Kataisen lausunnoista, että naisvaltaisten alojen palkankorotuksiin olisi varauduttu, vaikka asia ei selkeästi olekaan perjantaina 3. elokuuta julkistetussa budjetissa esillä.
Ilmassa on nyt selkeitä paineita palkankorotuksiin. Wilskman muistuttaa, miten hoitajien vaatimusten takana on myös poliittisen opposition, median ja suuren yleisön tuki.
Lupauksia on kuultu tarpeeksi, nyt on tekojen aika.
Hoitopalvelujen yksityistäminen tuo ongelmia
Suomessa on hoitajia kaiken kaikkiaan parisen sataa tuhatta, joista Tehyn jäseniä yli 124 000. Ammattikunnan kanssa ovat kaikki suomalaiset tavalla tai toisella tekemisissä. Monella on joko perhe- tai tuttavapiirissä hoitajan ammatissa työskenteleviä. Hoitoalan tulevaisuus on siis merkittävä yhteiskunnallinen kysymys.
– Ensin on ratkaistava se, miten ja millä resursseilla ikääntyvää väestöä hoidetaan. Sitten on päätettävä, hoidetaanko se julkisen sektorin omana toimintana vai siirrytäänkö yksityisten palveluntarjoajien varaan.
Hänen mielestään on ongelmallista, mikäli ihmisiä ohjataan poliittisilla päätöksillä systemaattisesti käyttämään yksityisiä terveys- ja hoivapalveluja.
– Yksityinen sektori voi täydentää julkisia palveluja, mutta se ei voi ottaa kokonaisvastuuta. Yksityisellä sektorilla ei esimerkiksi ole halua hoitaa kaikkein vaikeimpia ja sairaimpia ryhmiä tai esimerkiksi päivystyksiä, koska niihin liittyy erilaisia taloudellisia riskitekijöitä. Nythän julkisen puolen kustannukset syntyvät kaikenlaisesta hoidosta, mutta jos sille jäävät vain kaikkein vaikeimmin hoidettavat, siitä muodostuu kustannusten nousun ja palkkauksen kannalta mahdoton yhtälö.
Laatu revitään hoitajien selkänahasta
Wilskmanin mukaan työntekijöiden riittämättömät palkat ovat ehdottomasti hoitoalan suurin ongelmakohta. Terveydenhuollon osuus bruttokansantuotteesta on kansainvälisen mittapuun mukaan alhainen. Hoidon hinta-laatusuhde on silti erinomainen, laatu revitään alipalkatun ja ylityöllistetyn hoitohenkilökunnan selkänahasta.
– Kovin laajasti ei omaishoitoa tai vapaaehtoisuudelle perustuvia kolmannen sektorin ratkaisuja voida soveltaa. Asiakkaamme toivovat, että heitä hoitaa ammattitaitoinen ja osaava henkilökunta, Wilskman toteaa.
Työttömiä hoitajia ei juurikaan ole, ja pätevistä hoitajista on pulaa koko maassa. 1990-luvun laman jälkimainingeissa työttömyystilastoja yritettiin hoitaa kouluttamalla ihmisiä hoitoalalle. Monet hoitajan koulutuksen saaneet ovat kuitenkin hakeutuneet muille aloille eikä suuria työvoimareservejä ole.
Lakkoase ladattu
Tehyn sopimusneuvottelut alkavat maanantaina 13. elokuuta. Wilskman arvioi, että neuvotteluissa vierähtää varmuudella ainakin pari kuukautta.
– Sopimus umpeutuu syyskuun lopussa ja neuvottelut jatkuvat sopimuksettomalla ajalla. Jossain vaiheessa on arvioitava, tarvitaanko tukitoimia.
Hoitajat eivät hevillä lakkoile. Wilskman pohtii, miten alalla vallitsee korkea ammattimoraali eikä potilaita mielellään jätetä hoitamatta.
– Haluamme uskoa hallituksen ja työnantajien haluun ratkaista asia neuvotellen. Lakkoase on silti olemassa ja myös valmius käyttää sitä, jos tarvetta ilmenee, hän sanoo.
Myös eräät muut alat ovat hoitajien ohella nousseet vaalien jälkeen vaatimaan osaansa luvatusta matalapalkka-alojen palkankorotuspotista. Wilskman haluaa korostaa, että vanhusten ja ikääntyvien terveydenhuolto on kasvava yhteiskunnallinen haaste ja että alan palkkaus on saatava kiireellisesti kuntoon.
– Jos jollain alalla onnistutaan parantamaan matalapalkkaisten naisten asemaa, heijastuu se myös muille aloille, Wilskman muistuttaa. (MK)
* * * * *
F A K T A A
* * * * *
Suomi ei panosta terveydenhuoltoon
– Heinäkuun puolivälissä julkistettujen OECD:n tilastojen mukaan Suomi käyttää bruttokansantuotteestaan vain 7,5 prosenttia terveydenhuoltoon, mikä vastaa esimerkiksi Turkin, Slovakian ja Tsekin tasoa. Muut Pohjoismaat käyttävät 9,1 prosenttia kansantuotteestaan terveyteen.
– Myös hoitajien ja lääkärien palkat ovat OECD-maiden häntäpäässä. Esimerkiksi sairaanhoitajat saavat ostovoimaan suhteutettuna noin viidenneksen vähemmän palkkaa kuin heidän kollegansa OECD-maissa keskimäärin.
– Health Data 2007 -tutkimuksen mukaan tulokset ovat saman suuntaiset kuin viime vuosina ja palkkaeron kasvu esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna on jatkunut.
– Tehyn jäsenistöstä naisia on 94 prosenttia, lähi- ja perushoitajien liitto SuPerissa naisten osuus on yli 96 prosenttia.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
