Tuotannontekijöiden vahvuudet ajettu alas Pohjois-Savossa

Alkuperäinen kirjoittaja: JARI TERTSUNEN

Maa- ja metsätalouteen liittyvät tuotannonalat ovat olleet Pohjois-Savon elinkeinoelämän perusta vuosikymmeniä. Nämä perustuotannonalat ja niihin loogisesti liittyvät elintarvike-, puu- ja paperiteollisuuden jatkotuotantoketju on kokenut järkyttävän alasajon Suomen EU-jäsenyyden aikana.

Muutokset itse asiassa alkoivat jo ennen EU-jäsenyyttä, kun hallitusvaltaa käyttävät puolueet aloittivat Suomen sopeuttamisen EU-kelpoiseksi. Myös euroharmonisointiin liittyvä oman aluepoliittisen tukijärjestelmän alasajo on merkittävä syy siihen, että Pohjois-Savo vuonna 2004 on yhä muuttotappioaluetta.

Maakunnan väki muuttaa asutuskeskuksiin, monet suoraan etelään, etsimään työtä paetessaan lopetettuja maatiloja ja lakkautettuja tehtaita. Pienet kunnat ja suuremmatkin on ajettu tilanteeseen, jossa niiden on käytännössä pakko yhdistyä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, kun verotulokertymät ja valtionavut ovat pienentyneet. Pientenkin kuntien verotilastoissa komeilevat pääomatulokertymät, joista ei senttiäkään ole maksettu kunnallisveroja.

EU-jäsenyyden aikana toimivien maatilojen lukumäärä on voimakkaasti vähentynyt. Eurooppalainen maataloustukijärjestelmä suosii suuria tuotantoyksiköitä. ”Edulliset” elintarvikkeet Euroopasta valtaavat markkinaosuuksia paikallisten ja kansainvälisten kauppaketjujen tuotevalikoimissa.

Ennen EU-jäsenyyttä Suomen maataloustuotannon kilpailuvaltiksi suunniteltu puhdas ympäristö ja mm. siirtyminen luomutuotantoon oli ilmeisestikin propagandaisku, jolla monet maanviljelijät ostettiin keskustan valta-alueella äänestämään kyllä EU-kansanäänestyksessä. Viljelijäväestö on karvaasti saanut kokea kuinka EU käyttää valtaa; direktiivin määräyksellä esimerkiksi vilja on kylvettävä määrättynä ajankohtana, vaikka tulvan alla olevaan peltoon.

Paikallisesti tuotettu ruoka on katoamassa kauppojen hyllyiltä. Suomessa enemmän tai vähemmän tavoitteeksi otettu yhteiskuntapolitiikan kestävän kehityksen linjaus edellyttää esimerkiksi ruokatuotannossa paikallisen elintarviketuotannon ylläpitämistä ja omavaraisuusasteen säilyttämistä.

Paikallisesti tuotettu ruoka on ekologisesti järkevää toimintaa, kun viljelymenetelmissä huomioidaan ympäristölähtökohdat. Ei ole kansantaloudellisesti järkevää kuljettaa peruselintarvikkeita tuhansia kilometrejä Euroopan laidalta toiselle.

Olemme jo tietyllä tavalla tottuneet espanjalaisiin lentotomaatteihin. Pelottavaa on, ettei kauppojen elintarviketiskeiltä löydy enää paikallisesti täällä Pohjois-Savossa tuotettua tomaattia, eikä varsinkaan luomuna. Erään kauppaketjun luomuruisjauhopussissa yllättäen onkin suurin osa ulkomailla tuotettua viljaa. Paikalliset luomuviljantuottajat sanovat, että maataloustukijärjestelmän muutokset ovat ajaneet tuottajat tilanteeseen, jossa on taloudellisesti edullisempaa polttaa vilja kuin yrittää myydä satoa.

Elintarviketeollisuus, joka on ollut maatalousvoittoisen alueen merkittävä työllistäjä, on ajettu käytännössä alas. Jos tyhjentyneisiin meijereihin ja lihanjalostusyksiköihin ei ole saatu tukiaisilla perustettua matkailuyrityksiä, ne ammottavat tyhjillään. Elintarviketyöläiset, jotka myös paikallisesti olivat mukana vastustamassa EU jäsenyyttä, ovat osoittaneet, ettei pelko alan työpaikkojen menetyksistä ollut turha.

Paikallisesta lihanjalostusteollisuudesta on kadonnut tuotantolinja toisensa jälkeen. Satoja työpaikkoja on lakkautettu, tai siirretty toisaalle. Jouluna 2004 ei savolaisessa joulupöydässä syödä paikallisesti tuotettua luomukinkkua, sitä ei yksinkertaisesti ole markkinoilla. Tulevaisuudessa paikallisesti tuotetun sianlihan saanti tuotantosuunnasta riippumatta on vielä vaikeampaa. Sianliha kuljetetaan tulevaisuudessa jatkojalostettavaksi Puolaan, jättiteurastamoon, jossa liukuhihnalta valmistuvien tuotteiden alkuperämaata tai esimerkiksi tuotantosuuntaa ei voi tavallinen kuluttaja enää määrittää.

Puu- ja paperiteollisuus on vuosikymmenten ajan muodostanut Pohjois-Savon toisen taloudellisen tukirangan. Kapitalistinen voitontavoittelu ja pääomien keskittyminen on vähentänyt alan työpaikkoja. Voitot ovat kasvaneet, kuitenkin tuotannon automatisointi on vähentänyt työntekijämäärää.

Nyt olemme vaiheessa, jossa puunjalostusyritykset lakkauttavat paikallisia tuotantolaitoksiaan ja siirtävät toimintansa halvemman työvoiman maihin. Kuopiolaisille raskas tieto oli paikallisen vaneritehtaan lakkauttaminen.