Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

USA liittolaisineen on moukaroinut Afganistania ohjuksilla ja pommeilla
jo lähes viikon. EU ja Nato ovat antaneet täyden tukensa sotatoimille.
Suomen hallituskin on hyväksynyt sodan vedoten siihen, että USA
on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman perusteella
oikeutettu vastaiskuun.

Ikään kuin varmuuden vuoksi hallitus on julistanut, että
iskut ovat myös ”YK:n turvallisuusneuvoston ja EU:n huippukokouksen
päätösten mukaisesti oikeutettuja”. EU ei kuitenkaan
ole – ainakaan virallisesti – sotilasliitto, ei myöskään
universaali kansainvälinen yhteisö, eikä sillä ole mandaattia
oikeuttaa yhtään mitään.

On totta, että oikeus puolustautua hyökkäystä vastaan
sisältyy YK:n peruskirjaan. Ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa
1373 syyskuun 28. päivältä ”vahvistetaan taas luonnollinen
oikeus yksilölliseen tai kollektiiviseen itsepuolustukseen, kuten on
tunnustettu Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa ja toistettu päätöslauselmassa
1368 (2001)”. Sekä päätöslauselmassa 1368 (12.9.)
että päätöslauselmassa 1373 (28.9.) luonnehditaan terrori-iskut
rikollisiksi ja tuomittaviksi, ei kuitenkaan sodaksi. Niissä korostetaan
oikeudellisia toimia ja kehotetaan kaikkia YK:n jäsenmaita yhdessä
kiireellisiin toimiin terroritekojen tekijöiden, organisoijien ja tukijoiden
saattamiseksi oikeuteen. Varsinkin myöhemmässä päätöslauselmassa
esitetään laaja toimenpidevalikoima terrorismin kitkemiseksi ja
muun muassa terroristien rahaliikenteen paljastamiseksi ja tukkimiseksi.

YK:n peruskirja ja päätöslauselmat eivät kuitenkaan
anna USA:lle suoraa valtuutusta sotatoimiin, hyökkäyssodasta puhumattakaan.
Sotilaalliset iskut vieraalle maalle, missä terrori-iskun suunnittelijoiden
tai tukijoiden väitetään olevan, eivät enää
olekaan itsepuolustustekona yksiselitteisesti oikeutettuja. Peruskirjan
mukaan puolustus ei saa muuttua hyökkäykseksi. Siviilikohteisiin
ei saa hyökätä. Itsepuolustukseen ei kuulu kosto, eikä
puolustusta saa käyttää rankaisuna.

Nyt USA liittolaisineen käy kuitenkin hyökkäyssotaa, joka
kohdistuu Afganistaniin. Jo ennen iskuja piti olla päivänselvää,
ettei Afganistanin siviiliväestön joutumista ohjusten ja pommien
uhriksi voida välttää, vaikka haluttaisiinkin. Hyökkäysuhalla
ja hyökkäyksellä on lisäksi aiheutettu hirvittävä
humanitaarinen ja pakolaisongelma. Sotatoimet ovat siis YK:n peruskirjan
ja muiden päätösten kirjaimen ja hengen vastaisia.

USA on myös melko selvästi ilmoittanut tavoitteekseen Afganistanin
Taleban-hallinnon kukistamisen ja uuden hallituksen pystyttämisen maahan.
Talebanit ovat vieneet Afganistanin pimeään keskiaikaan, he ovat
syyllistyneet sortoon ja julmuuteen, ja he ilmeisesti ovat sekaantuneet
terrorismiin ja suojelevat terroristeja. Mutta hyökkäystoimiin
minkä tahansa valtion hallinnon, olipa se millainen tahansa, kukistamiseksi
ja korvaamiseksi toisella hallinnolla ei tietenkään voi olla mitään
YK:n valtuutusta.

Sitä paitsi ”terrorisminvastainen sota” on USA:lle keppihevonen,
jonka avulla se muutenkin ajaa aivan muita tavoitteita kuin terrori-iskuihin
syyllisten kiinni saamista tai tuhoamista. Kyse on USA:n strategisten asemien
voimistamisesta Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa ja sen maailmanlaajuisen
hegemonian vahvistamisesta, kuten George W. Bush puheessaan 20. syyskuuta
tuli paljastaneeksi. USA on jo vihjaissut laajentavansa hyökkäystä
muihinkin maihin. Näiden pyrkimysten juoksupojiksi USA on valjastanut
kirjavan joukon hallituksia, Suomenkin hallituksen.

USA:n politiikka ei johda terrorismin poiskitkemiseen, sillä se
tähtää terrorismin kasvualustana olevien vääryyksien
ja rakenteellisen väkivallan ikuistamiseen. USA:n toimet vievät
entistä syvemmälle koston kierteeseen, jossa aseiden käyttö
ja tappaminen syrjäyttävät YK:n periaatteet ja kansainvälisen
oikeuden. Näin maailman rauha järkkyy ja terrorismiongelma pahenee.
Koko ihmiskunta on kuolettavan uhan edessä. (ES)

YK:n peruskirja ja muut päätökset eivät oikeuta hyökkäyssotaan
siviiliväestöä vastaan. Ote YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta
28. päivältä syyskuuta.

”Sota on politiikan jatkamista toisin” (nimenomaan: väkivaltaisin)
”keinoin”. Lenin lainasi tarkentaen tätä Clausewitzin
kuuluisaa määritelmää kirjoituksessaan 1915 ja kehotti
soveltamaan sitä tuolloin valtoimenaan riehuneeseen ensimmäiseen
maailmansotaan. Hän muistutti, että vuosikymmenien ajan suurvaltojen
hallitukset ja hallitsevat luokat ovat harjoittaneet siirtomaiden rosvoamisen,
vieraiden kansakuntien sortamisen ja työväenliikkeen tukahduttamisen
politiikkaa. ”Nimenomaan tätä, ja vain tätä politiikkaa
jatketaan nykyisessäkin sodassa”, Lenin korosti.

Mitä politiikkaa nyt jatketaan sodan keinoin, terrorisminvastaisen
taistelun varjolla, Afganistanissa? Eiköhän USA:n voimapolitiikkaa,
uuskolonialismia, maailman luonnonvarojen hallintaa, rikkaiden rikastuttamista
ja köyhien köyhdyttämistä, Palestiinan kansan ja muiden
alistettujen kansojen pitämistä alistettuina, työväen
etujen karsimista, kansalaistoiminnan hiljentämistä, demokratian
kaventamista

Ensimmäinen maailmansota merkitsi Euroopan työväenliikkeen
ensimmäistä vararikkoa. Vielä Baselin manifestissa 1912 sos.dem.
puolueet olivat tuominneet lähenevän sodan

kaikkien

hallitusten
rikolliseksi ja mitä taantumuksellisimmaksi teoksi. Mutta sodan alkaessa
ne vajosivat sosiaalishovinismiin, asettuivat ”isänmaan puolustuksen”
nimissä omien hallitustensa ja porvaristonsa puolelle ja hyväksyivät
maidensa syöksemisen imperialistiseen sotaan. Täyskäännöstä
peiteltiin puhumalla ”sodasta Euroopan kulttuurin ja vieraiden kansojen
vapauttamisen puolesta”, ”demokratian ja vapauden perivihollisia
vastaan”. ”Suuren yhteisen taistelun” varjolla luokkanäkökulma
ja työväen edut työnnettiin syrjään.

Rosa Luxemburg kuvasi Saksan sos.dem. puolueen täyskäännöstä
myrkyllisesti: ”Ja kun Uuden Seelannin maorit – Reuterin tiedonantajan
mukaan — paloivat halusta päästä halkaisemaan kalloja
Englannin kuninkaan puolesta, he osoittivat tiedostavansa omat etunsa täsmälleen
yhtä hyvin kuin Saksan sosialidemokraattinen valtiopäiväryhmä,
joka piti Habsburgien monarkian, Turkin ja Deutsche Bankin rahavarojen säilyttämistä
Saksan kansan kulttuurin ja vapauden puolustamisena. Kaikesta huolimatta
on olemassa eräs suuri ero. Sukupolvi sitten maorit vielä harjoittivat
ihmissyöntiä eivätkä marxilaista teoriaa.”

Myöhemmin sos.dem. puolueet ovat kokeneet uusia vararikkoja. (Suomen
SDP:llä oli aivan omansa, kun se tuki Hitlerin sotaa ”Euroopan
sivistyksen puolesta”.) Kylmän sodan aikana ne julistivat Naton
”rauhan lujaksi paaluvarustukseksi”. Myöhemmin ne tukivat
ja niiden johtamat hallitukset osallistuivat USA:n ja Naton ”humanitaarisiin”
pommituksiin Irakia ja Jugoslaviaa vastaan. Nyt ne ovat täysin rinnoin
mukana USA:n sotatoimissa Afganistania vastaan. Taas ylevän asian nimissä.
Uutta on Suomen osalta se, että myös vasemmistoliitto on liittynyt
jonon jatkoksi.

Luokkakanta on hukattu ajat sitten, nyt myös kaikki kriittisyys.
USA:n rinnalla vaikka helvettiin! ”Kaikki me olemme amerikkalaisia”,
kirjoittaa Aimo Kairamo. (ES)