Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Pääkirjoitukset

    Arkiston arkiston artikkeli
    1.1.2000 - 12:00
    Toimitus

    Alkuperäinen kirjoittaja:

    Monet ovat kommentoineet Evan johtajan Risto E. J. Penttilän hyökkäystä
    presidentti Tarja Halosta vastaan ikään kuin eivät tietäisi
    mistä siinä oli kysymys. Ja hyökkäykselle foorumin antanut,
    kaiketi myös jutun tilannut, Helsingin Sanomat heittäytyi suorastaan
    sivulliseksi. Toki Penttilä oli heittänyt tarpeentekonsa päälle
    hiekkaa, mutta sen ei pitäisi ketään hämätä.

    Penttilä arvosteli presidenttiä ”maailmanparantamisesta”
    sekä kannan ottamisesta maamiinoja vastaan. Halosen syyksi hän
    pani – näennäisesti näihin presidentin aktiviteetteihin
    viitaten – myös sen, että ”Suomella ei ole pitkään
    aikaan ollut näin ohuita korkean tason suhteita Moskovaan ja Washingtoniin”.

    Globaali oikeudenmukaisuus ja maamiinakysymys ovat tärkeitä,
    ja Penttilällä on varmaankin niistä erilainen näkemys
    kuin Halosella. Mutta nämä kysymykset samoin kuin ”tasapuolinen”
    viittaaminen Venäjän- ja Yhdysvaltain-suhteisiin olivat Penttilän
    kirjoituksessa silmänlumetta. Suomen presidentin toiminta näissä
    asioissa ei taatusti Venäjää ja Yhdysvaltoja hetkauta eikä
    ole syynä ”ohuisiin suhteisiin”.

    Penttilän hyökkäyksen varsinainen aihe oli Nato-kysymys,
    Halosen puuttuva into viedä Suomea Natoon ja siihen liittyen Penttilän
    mielestä liian pidättyvä suhtautuminen Suomen ja USA:n suhteiden
    tiivistämiseen. Venäjää Penttilä tarvitsi vain
    silatakseen varsinaisen sanomansa.

    Natoa Penttilä käsitteli näennäisesti vain yhdessä
    kirjoituksensa kohdassa, mutta sitäkin paljastavammin: ”On teoreettisesti
    mahdollista, että Suomen hallitus näkisi kansallisen edun edellyttävän
    Nato-jäsenyyttä. On teoreettisesti yhtä mahdollista, että
    presidentti vastustaisi jäsenyyttä vedoten globaaleihin syihin
    (’sotilasliitot edistävät kansainvälisten suhteiden militarisointia,
    jota Suomen on vastustettava omalla esimerkillään’). Käsissä
    olisi perustuslaillinen kriisi.”

    Tässäkin Penttilä käytti hämäyksenä
    ”globaaleja syitä” ikään kuin presidentillä
    ei voisi olla sekä globaaleja että maamme kansallisiin etuihin
    perustuvia syitä vastustaa Nato-jäsenyyttä.

    Penttilää siis hirvittää mahdollisuus, että
    presidentti, joka perustuslain mukaan johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa
    valtioneuvoston kanssa, ei suostu viemään Suomea Natoon. Ja että
    jos Halonen valitaan vielä toiselle kaudelle, natottajien korpivaellus
    jatkuu pahimmassa tapauksessa kahdeksan vuotta.

    Siksi Halosesta halutaan päästä eroon. Penttilä sanoo
    suoraan ja presidentin yleistä arvovaltaa vahingoittamaan pyrkien,
    että Halosen on joko esitettävä perustuslain muuttamista
    ja luopumista ulkopoliittisista valtaoikeuksistaan tai erottava virastaan
    ensimmäisen kautensa päättyessä.

    Penttilä ei taatusti ole laatinut kirjoitustaan yksin. Taustalla
    on laajempi samanmielisten ryhmä. Esimerkiksi Paavo Lipposen tammikuussa
    Hämeenlinnassa pitämä puhe oli kuin Penttilän kirjoituksen
    kaksoisveli. Ja se, että Lipponen ei ole sanallakaan puolustanut johtamansa
    puolueen ehdokkaana presidentiksi valittua Halosta, kertoo paljon.

    Suomessa käydään rajua ja rumaa taistelua maan ulkopolitiikan
    peruslinjasta. Jotta se ei johda onnettomuuteen, tarvitaan kansalaisaktiivisuutta.
    (ES)

    Yhdeksästä itäisen Euroopan maasta ja Maltasta tulee Euroopan
    unionin jäseniä vappuna. Liittymispäivässä on julmaa
    ironiaa. Helsingin Sanomat on julkaissut ruusuista juttusarjaa tulokasmaista,
    mutta todellisuus on hirvittävä.

    Jo kun näissä maissa on EU-jäsenyyskriteerien täyttämiseksi
    toteutettu ”markkinauudistuksia”, entisten valtionyritysten yksityistämistä
    ja säästötoimia, köyhyys ja työttömyys ovat
    pahentuneet räjähdysmäisesti, palkkoja ja eläkkeitä
    on leikattu ja sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa ja koulutusta on romutettu.
    Ja nyt tapahtuva laajentaminen tulee entisestään syventämään
    sosiaalisia kriisejä sekä uusissa jäsenmaissa että muussa
    EU:ssa.

    Palkat tulokasmaissa ovat nyt viidestä kahdeksaan kertaa matalammat
    kuin EU:ssa. Keskimääräinen bruttokansantuote on nykyisissä
    EU-maissa huomattavasti korkeampi kuin tulokasmaissa. Työttömyys
    on tulokasmaissa noussut nopeasti viimeisten 15 vuoden aikana, esimerkiksi
    Tshekissä 0,7 prosentista 11 prosenttiin. Keskimäärin työttömyys
    on kaksi kertaa korkeampi kuin nykyisessä EU:ssa.

    Sitä paitsi työttömyysluvut kätkevät suuret
    alueelliset erot. Esimerkiksi Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa
    työttömyys on arviolta vain neljä prosenttia, mutta parin
    sadan kilometrin päässä maaseudulla peräti 60 prosenttia.
    Keskimäärin työttömyys on 16,6 prosenttia. Samanlainen
    on tilanne myös Unkarissa. Ja nuorten työttömyys on jatkuvassa
    kasvussa. Joillakin alueilla 45-50 prosenttia alle 25-vuotiaista on
    työttöminä.

    EU-kuntoon laittautuminen on aiheuttanut tuhoa kaikilla yhteiskuntaelämän
    aloilla. Esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa lapsikuolleisuus on 1980-luvun
    lopulta noussut yli viidellä prosentilla. Arvioidaan, että 50
    prosenttia unkarilaisista elää huonommin nyt kuin 10 vuotta sitten.

    Samaan aikaan EU:hun nyt liitettävistä entisistä sosialistimaista
    on tullut paratiisi läntisille yhtiöille. Ulkomaisen pääoman
    houkuttelemiseksi yhtiöiden ja liiketoiminnan verotusta on jyrkästi
    vähennetty. Monissa maissa on siirrytty matalaan ns. tasaveroon, joka
    kohtelee yhtäläisesti tavallisia työläisiä, monimiljonäärejä
    ja suuria yhtiöitä. Latviassa on muodostettu useita erikoistalousvyöhykkeitä,
    joilla yhtiöt nauttivat yli 80 prosentin verovapauksista. Virossa liikevoitot
    on vapautettu kokonaan veroista.

    Alempien yhtiöverojen ja matalien palkkojen vuoksi yhtiöt siirtävät
    yhä enemmän tuotantoaan itäiseen Eurooppaan. Vastaavasti
    firmat vähentävät tai lopettavat tuotantoaan läntisessä
    Euroopassa ja panevat työntekijöitä kilometritehtaalle.

    Tämä puolestaan on aiheuttanut sen, että kansainvälinen
    verokilpailu ylikansallisen pääoman ja firmojen lahjomiseksi on
    levinnyt läntiseen Eurooppaan. Yhtiöveroja alennetaan ja firmoille
    ja sijoittajille myönnetään muita etuja. Veroasiantuntijat
    ovat jo varoittaneet, että tavallisille kansalaisille kasattavat lisärasitukset
    eivät ehkä pian riitä kattamaan tällaisen politiikan
    budjetteihin synnyttämiä aukkoja.

    Tulokasmaissa tämä tilanne on jo todellisuutta. Ekonomistien
    mukaan budjetti- ja ulkomaankauppavajeet lisäävät talouskriisien
    riskiä. Viime vuonna esimerkiksi Viron budjettialijäämä
    nousi lähes 15 prosenttiin, viisi kertaa suuremmaksi kuin Argentiinan
    alijäämä, joka aiheutti suuren finanssikriisin vuonna 2001.
    Unkarin ulkomaankaupan vaje on jo 58 ja Latvian 64 prosenttia.

    Toisin kuin EU:n johtajat lupailevat, liittyminen unioniin ei tule parantamaan
    itäisen Euroopan maiden tavallisten ihmisten tilannetta. Kaikkien osoittimien
    mukaan palkkaerot idän ja lännen välillä tulevat pysymään
    ennallaan ainakin kymmenen vuotta. Eivätkä ”uudistukset”
    lopu jäsenyyden alkamiseen. Esimerkiksi Tshekin hallitus julisti äskettäin,
    että lisää leikkauksia terveydenhuoltoon ja eläkkeisiin
    tarvitaan. Yksityistämistä jatketaan.

    On todennäköisempää, että läntisen Euroopan
    olosuhteet tulevat lähenemään tulokasmaiden olosuhteita.
    ”Kilpailukyvyn” säilyttämiseksi tullaan vaatimaan yhä
    laajempia hyökkäyksiä palkkoja ja sosiaaliturvaa vastaan.

    EU laajeneminen itäiseen Eurooppaan hyödyttää eurooppalaista
    raha- ja talouseliittiä antamalla sen käyttöön halvan
    työvoiman reservin ja uusia markkinoita. Samalla tämä eliitti
    yrittää ujuttaa vähitellen itäisen palkkojen ja sosiaaliturvan
    tason läntiseen Eurooppaan. Tämä on omiaan kärjistämään
    yhteiskunnallisia vastakohtia ja ennemmin tai myöhemmin voimistamaan
    etutaisteluja sekä läntisessä että itäisessä
    Euroopassa. (ES)


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    YKn yleiskokous päätti vuonna 1977, että marraskuun 29. päivästä tulee kansainvälinen Palestiina solidaarisuuspäivä. Kuva Brahim Guedich CCO 4.0
    Uutiset
    26.11.2025
    Toimitus

    Paleface, Hakam, Fardoos Helal ja Dj Abdo Palestiinan solidaarisuustapahtumassa 29.11. Arbiksella

    Globaalisti vietetään lauantaina 29. marraskuuta YK:n kansainvälistä Palestiinan solidaarisuuspäivää.

    Uudessakaupungissa asuvan Suomisen työelämä kattaa yli neljä vuosikymmentä suomalaisessa teollisuudessa.
    Politiikka
    25.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Juha Suomisen työura kertoo työväenluokan arjesta

    piipaasihteeri 2
    Mielipiteet
    24.11.2025
    Heikki Ekman
    Tilaajille

    Kanna sinä köyhä sitä kuormaasi

    Punaposki kolumni
    Mielipiteet
    24.11.2025
    Punaposki
    Tilaajille

    Järjetön, järjetön urheilumaailma

    DSC 6210
    Mielipiteet
    24.11.2025
    SKP
    Tilaajille

    Ihmisyyden rajaaminen johtaa fasismiin

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Toimituksen ja käyttäjien luoman sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi, ellei erikseen mainita.

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Juttuvinkit ja journalismi

    Copyright 2025 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!