Hallituksen toimittava aktiivisesti Tobinin veron puolesta
Alkuperäinen kirjoittaja: &Nbsp;
 Valtiovarainministeriön tuore selvitys Tobinin verosta on Kehitysyhteistyön
 palvelukeskuksen Kepan mielestä asenteellinen eikä sitä pitäisi
 käyttää hallituksen jatkotoimien pohjana. 
 ”Selvitys on yksipuolinen ja täysin riittämätön
 poliittisen päätöksenteon pohjaksi. Tobinin veron selvittelyä
 on jatkettava laajemmalta pohjalta, eikä sitä saa jättää
 muutaman uusliberalistisen talousteoreetikon varaan. Myös Suomen hallituksen
 on toimittava aktiivisesti veron saamiseksi EU:n agendalle”, sanoo
 Kepan toiminnanjohtaja Folke Sundman. 
 Kepa julkaisi viime maanantaina VM:n selvitykselle vastaselvityksen ”Vapaus
 verottaa, vastaselvitys pääomaliikkeiden seurauksista ja niiden
 hallinnasta”, jonka on kirjoittanut Nottingham Trent yliopiston apulaisprofessori
 Heikki Patomäki. 
 Taloustieteilijä James Tobin esitti 1970-luvulla ajatuksen valuuttakeinottelun
 rajoittamisesta veron avulla. Tobin mukaan keinottelijoiden halu pelata
 heikkoja valuuttoja vastaan heikkenisi, jos mahdollisia voittoja verotettaisiin.
 Kansantalouksia niin Euroopassa kuin Aasiassakin 1990-luvulla heilutelleiden
 valuuttakriisien seurauksena keskustelu Tobinin verosta on kiihtynyt. Myös
 Suomeen ollaan parhaillaan perustamassa Ranskasta alkunsa saanutta Attac-verkostoa,
 joka ajaa muun muassa Tobinin veron käyttöönottoa. 
 
 Pane uusliberalistit asialle…
  
 VM:n työryhmä selvitti pääomaliikkeiden verotusta
 viime syksynä. Ryhmä tehtävänanto ja kokoonpano rajattiin
 kuitenkin niin kapeaksi, että se päätyi suosittelemaan Tobinin
 veron hylkäämistä. Kepan mukaan ryhmä on pikemminkin
 esittänyt uusliberalistisen taloustieteen tulkinnan Tobinin verosta
 kuin käyttökelpoisen toimintasuunnitelman. 
 — Luja usko ilman hyviä perusteita on ongelmallinen lähtökohta
 poliittisille suosituksille. Ministeriön asiantuntijaryhmän selvitys
 on sisällöllisesti heikko. Taustalla on teoria maailmanhistoriasta,
 jonka mukaan kaikki muutokset kohti uusliberaalia globaalia taloutta ovat
 olleet väistämättömiä ja positiivisia, sanoi Heikki
 Patomäki. 
 Patomäen mukaan kyse ei ole tutkimuksesta vaan ryhmän mielipiteestä,
 joka perustuu siihen uskoon, että ns. oikeaoppinen talousteide on aina
 oikeassa. Selvitys perustuu helppoon retoriikkaan ja virhepäätelmiin
 sekä pyrkii siirtämään todistamisen taakan nille, jotka
 ovat sen kanssa eri mieltä. Asiantuntijaryhmä myös leimaa
 Tobinin veron kannattajia ja sillä on taipumusta kehäpäätelmiin.
 Se olettaa asioita, jotka eivät ole tosia edes teoriassa, kuten oletus
 valuuttamarkkinoiden ja pääomaliikkeiden rationaalisuudesta. 
 
 Vakaus, tehokkuus, oikeudenmukaisuus, demokratia
  
 Verosta olisikin Kepan mukaan kirjoitettava uusi, laaja-alaisempi selvitys,
 ennen kuin hallitus alkaa pohtia kantaansa veromalliin. Talouspoliittinen
 ministerivaliokunta käsitellee selvitystä helmikuun aikana. 
 Patomäki osoittaa vastaselvityksessään kohta kohdalta,
 miksi ns. ortodoksinen talousliberalismi ei ole oikeassa ja miksi Tobinin
 veroa tarvitaan. Vastaselvitys on luettavissa internetissä sivulla
 www.kepa.fi/pressi/. 
 — Oikein toteutettuna Tobinin vero lisää taloudellista vakautta
 ja tehokkuutta. Koska kaikki perusteet eivät mahdu ”taloustieteellisen
 näkökulman” sisälle, on tarpeen keskustella myös
 demokratiasta ja oikeudenmukaisuudesta. Vapaus verottaa kansainvälisiä
 pääomaliikkeitä on oikeudenmukaisemman globalisaation edellytys,
 Patomäki sanoi vastaselvityksen julkistamistilaisuudessa. 
 
 Tarvitaan edelläkävijämaita
  
 Folke Sundman muistutti puheenvuorossaan, että Tobinin veroa vastaan
 on esitetty kolmenlaisia vasta-argumentteja: ensiksikin, että vero
 on huono, toiseksi, että se on mahdoton teknisesti toteuttaa, ja kolmanneksi,
 että sillä ei ole riittävästi kannatusta. Vastaselvityksessä
 käsitellään kaikkia näitä vasta-argumentteja. Patomäki
 puuttui julkistamistilaisuudessa myös jälkimmäisiin vasta-argumentteihin. 
 Pääomaliikkeiden verottamisen kiivaimmat vastustajat ovat Yhdysvallat
 ja Britannia. Siksi hanke ei Patomäen mukaan voi edetä YK:n tai
 olemassaolevien kansainvälisten rahoituslaitosten kautta. Sen sijaan
 asiasta kiinnostuneiden maiden tulisi perustaa uusi kansainvälinen
 sopimusjärjestely, johon ne kutsuisivat kaikki muut liittymään
 mukaan. 
 Patomäen mielestä vero astuisi voimaan, kun siihen on tullut
 mukaan esimerkiksi 30 maata, jotka edustavat viidennestä maailman valuuttamarkkinoista. 
 — Tämä muuttaisi poliittisia asetelmia ja loisi momentumin
 muidenkin maiden liittymiselle. Teknisesti tämä on täysin
 mahdollinen etenemistapa, ja poliittisesti ainoa realistinen mahdollisuus.
 Suomi voisi olla yksi edelläkävijämaista. 
 — Tarvitaan konkreettinen käytännössä toteutettavissa
 oleva utopia, joka luo toivoa ja ohjaa poliittista toimintaa. Demokraattisesti
 toteutettu Tobinin vero on utopia, joka luo toivoa ja on käytännössä
 toteutettavissa. (ES) 
 ”Tobinin vero vakauttaa ja pienentää vakuuttamarkkinoita,
 vähentää lyhytjänteistä poikkikansallista sijoitustoimintaa
 ja siten rahoitusmarkkinoiden valtaa yli tuotannollisen toiminnan ja valtioiden
 talouspolitiikan. 
 Spahnin kaksitasoinen vero vakauttaa paremmin kuin yksinkertainen transaktiovero.
 Molempia voidaan tukea säätelytoimenpiteillä, jotka rajoittavat
 rahoitusinnovaatioita ja spekulatiivisia mahdollisuuksia.” 
 ”Tobinin mukaan valuutanvaihtoveron keskeinen tavoite on lisätä
 kansallisen talouspolitiikan autonomiaa. Tobinin mielessä on ennen
 kaikkea korkotason säätely. Koska kansalliset taloudet kehittyvät
 myös globalisoituneessa maailmassa eri tavoin, pitää valtioiden
 talouspolitiikassa olla riittävästi liikkumavapautta. Pääoman
 ’supertehokas’ liikkuminen maasta toiseen rajoittaa korkopoliittista liikkumatilaa.
 Siksi on tarpeen ’heittää hiekkaa rattaisiin’ ja asettaa vero
 kaikelle valuutanvaihdolle.” 
 ”Sikäli kun Tobinin veroa perustellaan oikeudenmukaisuuden
 ja demokratian vaatimuksilla, on Tobinin veroa hallinnoivasta organisaatiosta
 tehtävä demokraattisempi kuin mistään tähänastisesta
 kansainvälisestä organisaatiosta. Myös Tobinin veron tuottojen
 kohdentaminen vaatii läpinäkyvyyttä ja riittävän
 demokraattista päätöksentekoa. Näin valuutanvaihtovero
 avaa kysymyksen globaalista demokratiasta — ja, toisin päin, mahdollisuuden
 demokratisoita globalisaatiota.” 
(Otteita Heikki Patomäen vastaselvityksestä)
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
 
     
     
     
    