Jos Mammonalinnassa on kasvua, miksi palvelut loppuvat?

Miten rakennetaan yhteiskunta, joka ei sorru Mammonalinnan varjoon? Kalle Päätalo (1919–2000) kuvasi työmaan arkea jälleenrakennusajan Tampereella kirjassaan Ihmisiä telineillä. Vuonna 1958 julkaistu työläisromaani muistuttaa meitä tänään siitä, että yhteiskunta ei synny pelkistä rakenteista, vaan ihmisistä, jotka tekevät työn. Kirjan sivuilla rakennusmiehen kämmenissä sykkii sama voima, joka tänään suomalaisessa työelämän arjessa puristuu nyrkkiin ja kysyy verotuksen oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja työn arvostuksesta. Tänään työmies ei ole yksin. Telineillä ovat myös työnaiset ja työväenluokkaiset muunsukupuoliset – oikeasti voi sanoa, että koko kansa, eikä pelkkänä työvoimana, vaan tulevaisuuden toisenlaisen maailman rakentajina.

Miksi Orpo–Purran hallitus haluaa siirtää työelämän riskit yksilölle, mutta voitot yrityksille – miksi kunnalliset palvelut kuihtuvat ja verotuksen yhteisvastuu murenee?
Suomen Kuntaliiton tuore selvitys piirtää synkän kuvan palvelujärjestelmämme tilasta nyt ja tulevaisuudessa: kuntien taloudellinen eriytyminen kiihtyy, ja peruspalvelujen järjestäminen uhkaa ajautua kriisiin. Kyse ei ole vain hallinnollisesta ongelmasta, vaan kapitalistisen järjestelmän rakenteellisesta epäonnistumisesta turvata yhdenvertaisuus.

Varhaiskasvatus, koulutus ja terveydenhuolto ovat muuttumassa saavutettavuuden sijaan etuoikeudeksi. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen kiteyttää tilanteen: ”Näyttää siltä, että Suomella ei ole varaa nykyisiin palveluihin eikä nykyisiin rakenteisiin.” Kun kaupungit kamppailevat kasvun ja rahoituksen ristipaineessa ja väestöään menettävät alueet jäävät lohduttomaan asemaan, on syytä kysyä: onko tämä seurausta tietoisesta politiikasta, jossa palvelut nähdään kuluerinä eikä kansalaisten perusturvana?

Kun kulttuurilehtien tukia leikataan ja moniäänisyys uhkaa hukkua markkinoiden meluun, on syytä kysyä, ketä nykyinen mediapolitiikka oikein palvelee. Tulva-lehden päätoimittaja Hanna Hantula ei pelkää vastata: hän osallistuu Tiedonantaja-festivaalille 11.10. Helsingin Rauhanasemalla keskusteluun vallan rakenteista ja siitä, miksi feministinen journalismi on enemmän kuin identiteettipolitiikkaa – se on analyysi tuotannosta, vallasta ja yhteiskunnan uusintamisesta. Hantulan johtama Tulva ei kumarra kaupallisuutta eikä akateemista elitismiä, vaan rakentaa tilaa marginaalista käsin, sieltä missä vastarinta syntyy. Lehti julkaisee sisältöjä, jotka valtavirta unohtaa, ja tekee sen omalla tunnistettavalla äänellään. Kun militarismi ja konservatismi nostavat päätään, Tulva vastaa kriittisellä ajattelulla ja ekofeministisellä analyysillä. Tiedonantaja-festivaalin monet keskustelut tarjoavat tilan, jossa nämä äänet eivät vain kuulu – ne haastavat.

Hyvinvointialueilla kytee hiljainen konflikti, joka paljastaa kapitalismin välinpitämättömyyden työntekijän jaksamisesta.

Hyvinvointialueilla kytee hiljainen konflikti, joka paljastaa kapitalismin välinpitämättömyyden työntekijän jaksamisesta. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia nostaa esiin rakenteellisen riiston: ruokatauot jäävät järjestelmällisesti pitämättä, vaikka työehtosopimus edellyttää niiden toteutumista omalla ajalla. Tämä ei ole hallinnollinen lipsahdus, vaan luokkakysymys, jossa työväenluokan aika otetaan haltuun ilman korvausta. Talentia ry:n puheenjohtaja Jenni Karsio sanoo suoraan: ”Tällainen peli ei vetele – ilmaisen työn aika on ohi.” Sosiaalityön arki on kuormittavaa, ja kun tauot katoavat, katoaa myös työntekijän oikeus omaan aikaan. Talentia kehottaa jäseniään kirjaamaan ylös ruokatauolla tehdyn työn – hiljainen vastarinta, joka tekee näkyväksi sen, minkä järjestelmä haluaa unohtaa. Tämä kamppailu ei koske vain sosiaalityöntekijöitä, vaan kaikkia, joiden työaika on kapitalismin pelinappula.

Marxilaiset ajattelevat helposti, ettei yhteiskuntaa rakenneta pelkillä puheilla, vaan teoilla, jotka tunnistavat työn arvon, feministisen analyysin voiman ja lähipalvelujen merkityksen. Päätalon Mammonalinna kohoaa kirjallisuudessa silloisten ristiriitojen keskeltä, ja sen perustuksissa näkyy luottamusmiehen neuvotteluvoima ja työntekijän sinnikkyys. Tänään suomalaisessa työelämässä rakentaja – työläinen on faktakuva siitä luokkataistelusta, miten yhteiskunta todella rakentuu: työtä tekemällä, tasa-arvoa konkretisoimalla ja pääoman logiikkaa alas argumentoimalla.

Rauhanasemalla ja Pasilan kirjaston auditoriossa järjestettävä Tiedonantaja-festivaali 11.–12.10. avaa mahdollisuutta keskustelulle, esitykselliselle kohtaamiselle ja nykymenon haastamiselle. Nähdään siellä ja kaikenlaisilla telineillä.