Tutkijat löysivät kaksi uutta risakaslajia
Turun yliopiston tutkijat ovat löytäneet Suomesta kaksi tieteelle aiemmin tuntematonta sienilajia, jotka kuuluvat risakkaiden sukuun. Löydöt tuovat esiin sekä luonnon monimuotoisuuden että sen haavoittuvuuden ihmistoiminnan paineessa.
Uudet lajit, Inocybe badjelanndana ja Inocybe minata, löydettiin Enontekiön tuntureilta sekä Pirkanmaan ja Kainuun kosteista metsistä. Ne kasvavat harvinaisissa ja uhanalaisissa elinympäristöissä, joita uhkaavat muun muassa ilmastonmuutos, metsäojitus ja tehometsätalous.
”Toinen löydetyistä risakaslajeista kasvaa Kölivuoristossa kalkkipitoisella paljakalla, toinen puolestaan suosii metsien märkiä painanteita ja kosteita ravinteisia rantametsiä”, sanoo Jukka Vauras Turun yliopistosta biodiversiteettiyksikön tiedotteessa (6.11.2025).
Risakkaat ovat pieniä, ruskeasävyisiä helttasieniä, joita esiintyy Suomessa runsaasti. Ne tunnistaa risaisesta lakista, vaaleanruskeista heltoista ja usein imelästä tai tympeästä hajusta. Vaikka ne eivät ole ruokasieniä, niiden ulkonäkö voi hämätä.
Ruokavirasto varoittaa, että monet risakaslajit sisältävät muskariinia – hermomyrkkyä, joka voi aiheuttaa pahoinvointia, hikoilua ja vakavimmillaan jopa kuoleman. Risakkaiden myrkyllisyys tekee niistä merkittäviä myös turvallisuuden näkökulmasta.
Ekologisesti risakkaat ovat tärkeä osa metsän toimintaa. Ne muodostavat mykorritsasuhteita puiden ja kasvien kanssa, erityisesti vanhoissa, kalkkipitoisissa ja kosteissa kasvupaikoissa. Osa lajeista on luokiteltu uhanalaisiksi, sillä niiden elinympäristöt ovat vähentyneet maankäytön muutosten vuoksi.
”Uudet löydöt kertovat siitä, miten paljon tuntematonta monimuotoisuutta edelleen kätkeytyy kotimaiseen luontoon”, sanoo Vauras.
Lajinimi badjelanndana viittaa Ruotsin Padjelantan kansallispuistoon, ja lajia on tavattu myös Norjan ja Ruotsin tuntureilta.
”Suomessa tällaisia elinympäristöjä tavataan vain Enontekiön korkeimmilla tuntureilla. Lajia on tavattu myös Ruotsin ja Norjan tuntureilta. Se on saanut nimensä ruotsalaisen Padjelantan kansallispuiston mukaan”, kertoo erikoistutkija Kati Pihlaja Turun yliopistosta tiedotteessa.
Minata puolestaan viittaa harvinaisuuteen ja uhanalaisuuteen – lajia on havaittu vain muutamilla luonnonsuojelualueilla Suomessa ja Sveitsissä.
”Suomessa tätä lajia on tavattu Pirkanmaalta ja Kainuusta pääasiassa luonnonsuojelualueilta. Sekä sienilajia että sen elinympäristöjä esiintyy Suomessa vain vähän”, sanoo Kati Pihlaja.
Tutkijoiden mukaan uusien lajien löytyminen on pitkäjänteisen keruun ja DNA-analyysin tulosta. Vauras ja ruotsalainen tutkija Ellen Larsson ovat kuvanneet viime vuosina yhteensä kymmenen uutta risakaslajia Pohjois-Euroopasta.
”Tieteelle uusien lajien löytyminen Suomen luonnosta on merkittävää. Olemme ruotsalaisen tutkijakollegani Ellen Larssonin kanssa kuvanneet näiden kahden lajin lisäksi viime vuosina kahdeksan muuta tieteelle uutta risakaslajia erityisesti Kölivuoriston alueelta, mutta myös Etelä- ja Pohjois-Suomesta. Nykyään DNA-sekvenssit helpottavat vaikeasti tunnistettavien sienilajien ja -sukujen määrittämistä”, kertoo Vauras.
Tutkimusten tulokset julkaistiin kansainvälisissä Persoonia- ja Fungal Systematics and Evolution -tiedelehdissä. Uusille lajeille ei ole vielä annettu suomenkielisiä nimiä, mutta niiden tieteellinen merkitys on kiistaton.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
