“Kaiken mahdollisuuden ja äärimmäisen raskauden välissä”

Tapaan opiskelijan Emilia Mikkola Helsingin yliopiston kahvilassa. Seuranamme on pakkaspäivän valoa ja tarina opiskelijaelämästä, joka ei suostu asettumaan lokeroihin.

Pakkasen kirpeys seurasi mukanamme Kaisaniemen yliopistokampukselle asti. Helsingin yliopiston Unicafen kahvila oli täynnä sitä talvista valoa, joka ei lämmitä, mutta paljastaa kaiken. Alakerrassa pitkään toiminut opiskelijoiden rakastama kirjakauppa Rosebud oli sulkemassa oviaan – sen tyhjentyvät hyllyt näkyivät lasiseinän läpi kuin jonkin aikakauden päättyminen. Rullaportaat pitivät omaa metallista rytmiään, kahvi ja kakut olivat hintavia, ja opiskelijoilla oli oma aikansa: läppäreitä, kurssipalavereita, hiljaisia nyökkäyksiä, kiireettömyyden ja kiireen samanaikaista olemassaoloa.

Istuimme Emilian kanssa ikkunapöydässä, paikassa, josta näki koko akateemisen tulevaisuuden kulkevan ohi. Emilia on 22-vuotias historian opiskelija, Vartiokylän asukas, joka päätyi yliopistoon todistuspisteillä – “vahingossa”, kuten hän itse sanoo, mutta kuitenkin ...