Nykyvasemmiston on lähestyttävä Leninin perintöä uusilla tavoilla

Vasemmisto on heittänyt V. I. Leninin ruumiin historian voittajille – sekä stalinisteille että heidän liberaaleille vastustajilleen. Yksi ryhmä muumioi hänet epäjumalaksi ja oman voimansa palvontakohteeksi, kun taas toinen demonisoi hänet demokratian ja ihmisoikeuksien viholliseksi. Uusi vasemmisto piti itseään ensisijaisesti antileninistisenä vasemmistona ja juhli pesäeroaan hänen perinnöstään. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, näennäisesti heittäen Leninin historian roskakoriin, näytti siltä, että viimeinen sana oli lausuttu valtion perustajasta. Hänen perustamansa ja muotoilemansa puolueen johtajat hautasivat hänen työnsä.

Vaatimuksella olla jättämättä Leniniä vihollisillemme on vain yksi tarkoitus. Nimittäin varmistaa, että hänen perinnöstään on hyötyä vasemmistolle valmistauduttaessa siihen lunastuksen hetkeen, jolloin, kuten Walter Benjamin kirjoitti vuonna 1940, ”luja, näennäisen raaka ote”* näkee päivänvalon.

Meidän on opittava Leniniltä ja hänen tekojensa seurauksista. Se tarkoittaa päämäärien ja ...