Osa 3: Kapitalismi on kosminen kauhutarina
Kaksi ensimmäistä osaa Jari Karttusen Marxilaisuus on goottilaista -artikkelisarjalla on julkaistu Tiedonantajan numeroissa 07/2025 ja 08/2025.
Goottilaisen marxismin merkittävin anti on se, että se voi tarjota kapitalismia vastaan kamppaileville sietokykyä oman kamppailunsa kohtaamille vaikeuksille. Kuitenkin oma näkemykseni on, että goottilaisten marxilaisten perinteisesti tarjoama kauhutarina on vääränlainen työväline kamppailussa kapitalismia vastaan.
Goottilainen tarina on eittämättä inspiroitu perinteisen sankaritarinan hengessä. Epätäydelliset sankarit kamppailevat muinaisia, turmelevia kauhuja ja yhteiskunnan kahleita sekä rajoituksia vastaan, kohdaten vastuksia, vaaroja ja mysteerejä. Taistelu tuntuu toivottomalta, ja monet sortuvat ja luhistuvat matkan varrella. Useat luopuvat kamppailusta epätoivon hetkellä, mutta oikean inspiraation ja tiedon avulla jotkut saattavat löytää keinot pahuuden ymmärtämiseen – ja ehkä jopa voittaa sen. Vaikka taistelu hyvän ja pahan välillä tuntuukin toivottomalta, säilyy pieni toivon liekki. Ne, jotka selviävät, näkevät uuden aamukoiton, joka karkottaa heidän voittamansa kauhun varjon.
On mahdollista rakentaa kokonainen kommunistinen sankarin polku, joka seuraa Joseph Campbellin teoriaa monomyytistä ja sankarin polusta. Sankarin polku on kirjallinen reitti, jota pitkin käytännössä kaikki sankarit kaikissa tarinoissa kulkevat jossakin muodossa. Sen voisi typistää muotoon: sankari lähtee seikkailulle, kohtaa vaikeuksia, voittaa ne, muuttuu sisäisesti matkalla saavuttaen samalla jotain arvokasta, palaten uudistuneena tuoden mukanaan jotain arvokasta yhteisölleen. Kaikki suosituimmat tarinat seuraavat tätä kaavaa ymmärrettävästä syystä – se on hyvin inspiroiva ja palkitseva kaikkien kannalta, jotka haluavat uskoa sankareihin tai haaveilevat itse tulevansa sellaisiksi. Mikä olisi inspiroivampaa kapitalismia vastaan kamppailevalle kommunistille?
Ongelma on kuitenkin se, että kapitalistinen todellisuus ja sen vastainen kamppailu eivät toteuta tätä tarinaa. Tämä tarina kuuluu kosmisen kauhun piiriin, ja vain tämä tyylilaji tekee oikeutta kapitalismin olemukselle. Kapitalismi ei ole vihollinen, jonka sankari voi surmata tai muuten päihittää. Lainatakseni aiempaa kirjoitustani Kapitalismi on kauhutarina:
”Kapitalismi on tiedoton, kaikkialla vaikuttava, tuhoava voima. Se on myrkyttänyt mielemme ja on meidän kaikkien sisällä. Emme kykene haastamaan sitä, koska elämme ja olemme osa juuri sitä asiaa, joka meidän olisi voitettava saavuttaaksemme tarinalle onnellisen lopun. Kapitalistisen yhteiskunnan ainoa todellinen toiminnallinen päämäärä on yksityisen voiton tavoittelu. Kapitalismin vaikutuksessa olevat ihmiset ja yhteiskunnat ovat pakotettuja riistämään toisia yhteiskuntia, ihmisiä ja luontoa, sekä olemaan samalla riistettyjä. Niillä ei ole vaihtoehtoja. Tämä johtaa lopulta paitsi loputtomasti kasvavaan taloudelliseen eriarvoisuuteen, myös ympäristökatastrofiin. Tämän lisäksi kapitalismi omaa oman sisäisen toimintansa edellytyksenä olevan ristiriitansa, joka johtaa lopulta tämän yhteiskuntajärjestelmän ja siihen tukeutuvien yhteiskuntien tuhoutumiseen. Maailman kaikki yhteiskunnat ja koko nykyinen sivilisaatiomme on ripustautunut järjestelmään, joka tuhoaa vääjäämättä itsensä ja kaiken muunkin matkalla kohti tuhoaan.”
Sankaruutta ilman mahdollisuutta voittoon
Näin ollen jokainen, joka lähtee kamppailemaan kapitalismia vastaan, joutuu lopulta tekemisiin sen totuuden kanssa, ettei kapitalismia voi voittaa yksilöllisen tai edes saavutettavissa olevan yhteisen kamppailun myötä. Ne, jotka valitsevat kamppailun sitä vastaan, sortuvat kuten kosmisen kauhutarinan päähenkilöt. He joko uupuvat tehtävän mahdottomuuden edessä, menettävät toivonsa ja mahdollisesti mielenterveytensä, joutuvat kapitalismia puolustavien tahojen tuhoamiksi tai korruptoituvat yrityksissään käyttää kapitalismin elementtejä sen kumoamiseksi.
He eivät ymmärrä, ettei kapitalismia voi voittaa sen omilla välineillä, sillä ne vain toisintavat kapitalismin rakenteita. Ne harvat, jotka selviytyvät tästä, törmäävät tilanteeseen, jossa kaikki heidän hankkimansa tieto kapitalismista ja yrityksensä muuttaa tilannetta – olivatpa ne kuinka taitavia tahansa – ovat lopulta hyödyttömiä. Kapitalistinen todellisuus vastustaa muuttamistaan.
Ihmiset eivät kuuntele eivätkä hyväksy ideaa kapitalismin korvaamisesta toisella järjestelmällä. Kuten Mark Fisher sanoi kirjassaan Capitalist Realism: ihmisten on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu. Punaisen kosmisen kauhun perspektiivistä asian voisi jopa sanoittaa: kapitalismin loppu on maailmanloppu. Kaikki, minkä ihmiset ymmärtävät ja tietävät, on kapitalismia – se muodostaa koko heidän maailmansa. Kukaan ei voi taistella omaa maailmaansa vastaan ja kuvitella voittavansa. Siksi luvassa ei ole voittoa, ei uutta aamunkoittoa, ei voittoa kapitalismista.
Kapitalistinen todellisuus vastustaa muuttamistaan.
Mikä idea näin synkässä tulkinnassa on – eikö goottilaisen marxismin tai karttuslaisen punaisen kosmisismin pitäisi tarjota jotain lohdullista visiota kamppailuun kapitalismia vastaan, että siinä olisi jotain järkeä? Vakuutan, että tämä on löydettävissä. Jos ihminen lähtee kulkemaan kamppailussaan kapitalismia vastaan goottilaisen kauhutarinan sankarin polkua, hän tulee huomaamaan, ettei kosmisessa kauhutarinassa ole mahdollista olla sankari, ja musertuu ja vajoaa epätoivoon menettäen kykynsä toimia kapitalismia vastaan. Hän ei kulje perinteistä kommunistin sankarin polkua vaan sen synkkää, murrettua versiota, jonka kosminen kauhu tarjoaa. Päähenkilö ajautuu tapahtumiin, kohtaa vaikeuksia, jotka ylittävät hänen kykynsä, eikä kykene voittamaan niitä, muuttuu sisäisesti matkalla saavuttamatta mitään muutosta tai pysyvästi arvokasta, jääden palaamatta tai palaten takaisin rikottuna tai kyvyttömänä olemaan enää osa yhteisöään tai jatkamaan tarinan kulkua.
Tämä on tapahtunut kerta toisensa jälkeen lukemattomille antikapitalisteille. Väitteeni on tämä: mikäli haluaa, että goottilaisen marxismin opeista on täyttä hyötyä kamppailussa nykyistä yhä mädempää ja kenties myös jatkuvasti feudaalimpia piirteitä saavaa kapitalismia vastaan, ei tähän kamppailuun pidä lähteä sankarina, joka on voittamassa jotakin. On parempi syleillä roolia, joka vastaa kosmisten kauhutarinoiden sankareita. Näiden tarinoiden ytimessä on päähenkilöiden kyvyttömyys saavuttaa todellista voittoa, ja sankaruus syntyy siitä, että he itse kuitenkin valitsevat kamppailla ilman mahdollisuutta voittoon. Kamppailun valitsemisesta itsessään syntyy se, mikä tekee heistä sankareita. He valitsevat, etteivät ole passiivisia tai pakene kauheaa totuutta kieltäytymyksen tai epätietoisuuden valheellisiin pakopaikkoihin – pakopaikkoihin, jotka eivät lopulta anna suojaa kosmisia kauhuja vastaan, ainoastaan piilottavat sen ja vievät vähäisimmänkin mahdollisuuden valita mitään osuutta vaikuttaa tarinan kulkuun.
Mielestäni näinä kapitalismin synkkinä mätänemisen aikoina ainut kamppailu, johon modernia kommunistia voi kannustaa, on tämä. Jos hän hyväksyy tarinatyypin, jossa hän näyttelee, kykenee hän jatkamaan kamppailua sen toivottomuudesta huolimatta. Kuten usein sanon: on parempi sytyttää yksi kynttilä loputtomassa pimeydessä kuin itkeä toivottomana valon puutetta.
Tämä on määritelmäni siitä, mitä on olla sankari kosmisessa kapitalismin kauhutarinassa: toimintaa ilman mahdollisuutta voittoon, kieltäytymistä passiivisuudesta ja saavutusten rajallisuuden hyväksymistä. Niille, joille pelkkä toimijuus ei riitä sankaruuteen, tarjoan vielä yhden mahdollisuuden – mahdollisuuden, joka voi tarjota toimijuutta kehyksessä, jossa kapitalismi on hyväksytty kosmiseksi kauhutarinaksi ilman voiton mahdollisuutta.
Aiemmin kuvailin, kuinka nykyisin suositussa kosmisessa kauhussa esiintyy usein kultteja ja velhoja, jotka vastoin järkeä ja logiikkaa yrittävät päästä yhteyteen kosmisten kauhujen kanssa. Tämä on helppo rinnastaa kauhutarinamuodossa kaikkiin niihin, jotka yrittävät osakesijoittamisen ja kapitalismin suojelun nimissä saada hyötyä tuhoon tuomitusta järjestelmästä – järjestelmästä, joka uhkaa tuoda mukanaan ekokatastrofin ja yhteiskunnallisen romahduksen sekä ylläpitää loputtomasti eriarvoisuutta, tuskaa ja kärsimystä. Tällainen kapitalismia palvova papisto on kiistatta olemassa, mutta tässä tarinassa voi olla muitakin tahoja.

Useita maailmanloppuja
Kuten goottilaisen marxilaisuuden teoreettinen kirjallisuus kertoo, kapitalistinen aika luo omat hirviönsä – ja se luo niitä usein ihmisistä, jotka se kokee joko sopimattomiksi tai vaarallisiksi itselleen. Heistä tehdään varoittavia esimerkkejä siitä, mikä ei ole hyvää ja mitä tulee pelätä. Kommunisteihin suhtaudutaan kapitalismin alla elävien ihmisten keskuudessa usein suurella vihamielisyydellä ja inhotuksella, ilman perusteita tai ymmärrystä siitä, keitä he ovat ja mitä he tavoittelevat. Voikin siis sanoa, että kapitalistisen yhteiskunnan näkökulmasta kommunistit ovat hirviöitä. Jos tätä ajatusta kehittää pidemmälle, ehkä ainoa asia, mitä kommunistit voivat tässä vaiheessa tehdä, on hyväksyä olevansa hirviöitä.
Mitäpä jos kosmisen kauhun kuvaamat ja kauhistelemat kultistit eivät olekaan joukolla palvomassa kapitalismia? Entäpä jos osa heistä – kenties kaikkein vaarallisimmat tavallisen ihmisen näkökulmasta – yrittävätkin saada aikaan jotain muuta? Kenties he yrittävät aiheuttaa maailmanlopun?
Maailmanloppu saattaa olla vahva termi, mutta on ymmärrettävä, että historiallisessa mielessä maailmanloppuja on ollut useita – kaikenloppua ei kuitenkaan vielä koskaan. Jos hyväksymme näkemyksen, että nykyinen maailmamme on niin kapitalismin kyllästämä, että se käytännössä määrittää kokemuksemme todellisuudesta, voimme sanoa: kapitalismi on maailmamme, ja maailmamme on kapitalismi. Tässä tulkinnassa kapitalismi on kuin kammottava, omaa tuhoaan kohti kulkeva kosmisen kauhutarinan jumaluus, joka – ilman itsetietoisuutta – on luonut tai uneksinut meidät nykyiseen muotoomme. Emme kykene ymmärtämään mitään tämän kapitalistisen maailman ulkopuolella.
Kommunistien ei pidä huijata itseään. Heidän pyrkimyksensä lakkauttaa kapitalismi on sen sisällä eläville hirviömäinen päämäärä. He ovat kosmisen kauhutarinan vaarallisia kultisteja, jotka yrittävät rikkoa todellisuuden ja tuoda sen ulkopuolisia voimia – kuten Luokkatietoisuuden ja Maailmanvallankumouksen – kapitalistisen todellisuuden keskelle. Yksin he eivät voi onnistua, mutta jos he järjestäytyvät, jos heitä on paljon, jos he sytyttelevät kynttilöitään, jakavat vaarallisia ajatuksiaan ja onnistuvat rikkomaan railon kapitalistiseen todellisuuteen – mitä sitten tapahtuisi? Se voisi olla kapitalismin loppu. Se olisi maailmanloppu. Mitä sen jälkeen? Emme voi tietää, koska elämme kapitalistisessa maailmassa ja todellisuudessa, jossa tämä ei ole mahdollista. Eli vaikka kapitalistisessa kosmisessa kauhutarinassa ei ole mahdollisuutta voittoon tai sankaruuteen, kenties tarinalle on kuitenkin mahdollista aiheuttaa loppu. Se voi olla alku uudelle – kenties toisenlaiselle – tarinalle.
Emme kykene ymmärtämään mitään tämän kapitalistisen maailman ulkopuolella.
Syitä jatkaa kamppailua on
Tässä oli esitykseni siitä, kuinka mielestäni goottilaista marxismia tulisi soveltaa nykyisessä kapitalistisessa tilanteessa. Pyrin tarjoamaan idean siitä, miksi kannattaa kamppailla, vaikkei voittoa kapitalismista olisikaan mahdollista saavuttaa. Kutsun tätä varsin ankeaa mutta oikein ymmärrettynä omalla tavallaan voimaannuttavaa tapaa nähdä kommunistien luokkataistelu nimellä ”punainen kosmisismi”. Se poikkeaa goottilaisen marxilaisuuden valtavirrasta riistämällä toivon – mutta tarjoaa syyn jatkaa kamppailua, vaikka sitä ei ole. Mielestäni tämä on arvokas ajattelumalli niille, jotka haastavat kapitalistisen järjestelmän kauheudessaan.
Tiedostan, että kirjallisessa mielessä teoriani rikkoo erästä kosmisen kauhun olennaista elementtiä: kapitalismi on luontaisestikin ihmisen luomus ja sen toiminta on riippuvaista ihmisistä. Täten – toisin kuin kosmisen kauhun hirvittävät entiteetit – kapitalismin kauhutarina on lopulta kertomus ihmiskeskeisestä kauhusta, ei sellaisesta, joka tulee ihmiskunnan ymmärryksen ja olemassaolon tuolta puolen. Silti väitän, että kosminen kauhutarina on paras väline välittää se toivottomuus ja mahdottomuus, jonka sen haastajat tulevat kokemaan. Vaikka kapitalismi ei olekaan todellisuudessa kosminen, voisi se yhtä hyvin olla sitä niille, jotka kamppailevat sitä vastaan – niin kattava ja kaikkialle tunkeutuva voima se on. Kapitalismi on kaikista ihmisiin vaikuttavista yhteiskunnallisista asioista lähimpänä kosmisen kauhun entiteettejä ja siten mielestäni enemmän kuin käypä metafora tälle hirvittävälle asialle. Kapitalismi on kosminen kauhutarina – ja me olemme vankina sen sisällä, ilman mahdollisuutta päästä sen ulkopuolelle, saati voittaa sitä. Tämä ei ole silti syy lopettaa taistelua – pikemminkin se on kannustus jatkaa sitä.
Lähteet
- Marx, Karl. Pääoma osa 1.
- Marx, Karl. Capital: A Critique of Political Economy vol.1. • Marx, Karl. Kommunistinen manifesti.
- Cohen, Margaret. Profane Illumination Walter Benjamin and the Paris of Surrealist Revolution.
- Greenway, Jon. Capitalism, a Horror Story.
- McNally, David. Monsters of the Market: Zombies, Vampires and Global Capitalism.
- Gooch, Joshua. Capitalism Hates You: Marxism and the New Horror Film.
- Waisley, Graham. Stealing Cthulhu – Annotated, and Proof Version.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!