Miksi porvaristo ei tule koskaan taipumaan työajan lyhennykseen

VIIME KESÄNÄ koin jotain uutta lyhyellä “työurallani”: Sain osa-aikaisen kesätyöpaikan, jossa vuorot vaihtelivat 5-8 tunnin välillä. Vaikka TES rajoitti taukomäärää lyhyempien vuorojen aikana, olivat erot energiatasoissani lyhyempien ja pidempien vuorojen jälkeen kuitenkin huomattavat.

Kesä oli myös teoreettisen opiskeluni hedelmällisintä aikaa. Päivinä joina työskentelin alle 8 tuntia, jäi minulle aikaa myös lukea ja järjestäytyä. Suorastaan kahlasin läpi teorian joka oli pidempään hyllyilläni ja lukulistoillani pölyttynyt, vaikka totta kai alhaisemmat kesätyötunnit tuntuivatkin opiskelijan kukkarossa.

Yhden työpaikan työvuorosovittelut eivät koskaan kykene kuvastamaan täysin laajemman porvariston suhtautumista työaikoihin ja niiden lyhentämiseen. Oikeat poliittiset taistelut työajasta ja luokkavaltasuhteista nähdään TES neuvottelupöydillä tai eduskunnassa, ja niin kauan kun missään näistä ei tapahdu muutosta parempaan, jäävät oman kesäni kaltaiset kokemukset vain lopulta anekdotaaliseksi todisteeksi paremmasta vaihtoehdosta.

Suomen ...