Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Pariisin verilöyly vuonna 1961

    Ulkomaat
    Avainsanat: Ranska
    17.10.2023 - 14:37
    Ahti Tapiola
    KUVA WIKIMEDIA COMMONS
    Seine-joen ylittävään siltaan on kirjoitettu sanat ”Täällä hukutetaan algerialaiset”.

    Harva on kuullut lokakuun 17. päivän tapahtumista Pariisissa vuonna 1961. Pariisin poliisi kidutti tuhansia ihmisiä ja satoja murhattiin poliisin toimista raa’asti. Kaikki tämä suunnitelmallisesti. Maailma vaikeni yli 30 vuotta asiasta, ja vieläkään Ranskan valtio ei ole ottanut vastuuta Pariisin verilöylystä. Miksi näin?

    Natsimiehityksen pitkä perintö

    Saksa miehitti Ranskan 1940 ja rakensi julman miehityshallinon niiden ranskalaisten kanssa, joilla ei ollut ongelmaa kiduttaa ja murhata omia kansalaisiaan. Yksi heistä oli Maurice Papon. Pormestarin poika, jolla oli korkea-arvoinen virkamies ennen Ranskan tappiota Natsi-Saksalle.

    Papon oli natsimiehityksen aikana korkea-arvoinen poliisiviranomainen, jonka vastuualueisiin kuului “juutalaisuuskysymys”. Hän lähetti yli tuhat juutalaista yhdensuuntaiselle matkalle keskitysleireille, joukossa oli yli sata alle kolmetoistavuotiasta lasta.

    Papon oppi hyvin tuntemaan yhteistyökumppaneidensa eli natsien työskentelytavat, kun he halusivat tuhota ei-toivottuja ihmisryhmiä. Näitä taitoja Papon tulisi hyödyntämään tehokkaasti myöhemmin urallaan.

    Toisen maailmansodan jälkeen Papon väärennettyjen dokumenttien ja kontaktiensa avulla onnistui kääntämään totuuden päälailleen. Hänestä luotiin valheellinen kuva, jossa hän olisi itseasiassa ollut natsimiehityksen aikana vastarintaliikkeessä mukana.

    Paponin natsimiehittäjäiltä oppimat taidot olivat Ranskan sodan jälkeisen hallinnon mielestä hyödyllisiä kukistamaan Algeriassa, Marokossa ja Korsikassa olevat itsenäisyysliikkeet.

    Papon oli organisoimassa laajaa kidutusverkostoa Algeriassa 50-luvulla. Hänen esikuvanaan oli natsien kidutusverkosto Ranskassa toisen maailmansodan aikana, jonka hän tunsi hyvin yhteistyökumppaniensa kautta.

    Yksi näistä Paponin yhteistyökumppaneista oli saksalainen Klaus Barbie, jonka tehtävänä oli murskata Ranskan vastarintaliike.

    Barbie, joka myös tunnettiin nimellä Lyonin teurastaja, oli suoraan vastuussa yli kymmenen tuhannen ihmisen murhaamisesta. Hän myös henkilökohtaisesti toimi kiduttajana ja teloittajana satojen, ellei tuhansien ihmisten kohdalla.

    “Algerialaiskysymys” ja Paponin ratkaisu

    Papon ja muut Pariisin korkea-arvoiset poliisiviranomaiset päättivät ratkaista “algerialaiskysymyksen” 1961. He halusivat antaa samanlaisen viestin ranskanalgerialaisille kuin Saksan viranomaiset antoivat miehityksensä aikana ranskalaisille – myös ranskanalgerialaisille, joista monet olivat aktiivisia Ranskan vastarintaliikkeessä natsimiehitystä vastaan.

    Papon ja muut äärioikeistolaiset poliisit valitsivat kidutettavaksi ja murhattavaksi ranskanalgerialaisia, jotka järjestivät rauhanomaisen mielenosoituksen lokakuun 17. päivä Pariisissa. Mielenosoittajat vastustivat heihin kohdistuvaa ulkonaliikkumiskieltoa.

    Pariisin poliisit takavarikoivat julkisen liikenteen busseja, ja varastorakennuksia valmisteltiin tulevia kidutuksia varten. Kaikki oli tarkkaan etukäteen suunniteltu saksalaisilta opituilla täsmällisyydellä ja tehokkuudella.

    Rauhanomaiseen mielenosoitukseen kokoontui yli kolmekymmentätuhatta ihmistä. Järjestäjät olivat varmistaneet, ettei mitään vähäänkään väkivaltaa viittaavaa provosointia tulisi olemaan heidän puoleltansa. Mielenosoittajilla ei ollut mitään aavistusta, että heidät oli valittu verilöylyn kohteeksi.

    Seuraavien kolmen päivän ajan poliisit kiduttivat ja teloittivat Pariisissa mielenosoittajia. Niin poliisin kuin vangittujen todistajalausunnoissa kerrottaan, kuinka ympäri Pariisia olevissa kidutuskeskuksissa ihmisiltä revittiin sormia irti ennen kuin heidät vietiin pihalle, jossa heidät hakattiin tai ammuttiin kuoliaaksi.

    Osaa ihmisistä ei viety busseilla pidätyskeskuksiin, vaan heidät ajettiin Pariisin läpi virtaavan Seine-joen ylittäville silloille. Paikalla olijoiden mukaan poliisi kysyi kuka osaa uida? He jotka vastasivat ei poliisi heitti sillan kaiteen yli hukkumaan. Kyllä vastanneilta poliisi hakkasi käsien ja jalkojen luut poikki ja heittivät heidät sen jälkeen myös jokeen. Joidenkin raajat vain sidottiin ennen jokeen heittämistä. Näiden murhattujen joukossa oli myös paljon naisia ja lapsia.

    Seine-jokeen hukuttamiensa ihmisten kuolinsyyksi Pariisin poliisi kirjasi itsemurhan tai onnettomuuden. Viikkojen ajan pariisilaiset löysivät ruumiita Seine-joesta. Asiasta ei kuitenkaan saanut puhua.

    Virallisesti kolme kuoli

    Ranskan media vaikeni vuosikymmeniä tapahtuneesta. Ulkomailla ei joko uutisoitu mitään tai valehdeltiin, että mielenosoittajat olisivat hyökänneet poliisin kimppuun. Virallinen linjaus oli, että kolme kuoli joukkomurhassa. Arvio uhrien todellisesta lukumäärästä vaihtelee 50:n ja 300:n välillä.

    Papon sai kiitosta toiminnastaan ja jatkoi samalla linjalla. Seuraavana vuonna 8. helmikuuta hänen alaisuudessaan Pariisin polisi murhasi yhdeksän ammattiyhdistysaktiivia.

    Poliisiuran jälkeen Paponille annettiin lukuisia palkintovirkoja ja virallisia kunniaosoituksia.

    Menneisyys otti hänet kuitenkin kiinni, ja vuosituhannen vaihteessa hän istui vankilassa rikoksista, joita hän oli tehnyt toisen maailmansodan aikana.

    Papon onnistui kuitenkin luomaan natseilta opitun työkulttuurin Pariisin poliisiin, eikä tämä Paponin ja muiden natsien kanssa yhteistyössä olleiden ylempien poliisivirkailijoiden toimintakulttuuri ole hävinnyt minnekään. Päinvastoin yksi Euroopan väkivaltaisimmista ja äärioikeistolaisimmista poliisivoimista on Pariisissa.

    Natsimiehityksessä opittu äärimmäinen ihmisviha elää vahvasti useissa Euroopan poliisiorganisaatioissa. Tässä on yksi syy, minkä takia poliiseilla on hankaluuksia löytää äärioikeistolaisia terroristisoluja omiensa joukosta, niin Ranskassa kuin muuallakin Länsi-Euroopassa.


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    Perinteiset maatalousmenetelmät voivat auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuutta. Laiduntaminen on yksi keskeisistä tavoista ylläpitää avoimia elinympäristöjä
    Tutkimus
    29.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Tehostunut maatalous uhkaa Natura 2000 -alueita

    ”Suurin uhka biodiversiteetin säilymiselle Euroopan Natura 2000 -suojelualueilla liittyy maatalouden tehostumiseen, kuten torjunta-aineiden käyttöön, ylilaiduntamiseen ja pie

    Italian kriittisen ay liikkeen keskiössä on vaatimus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja vastarinta hallituksen budjettipolitiikkaa vastaan. Kuva Stefano Bolognini CC 4.0.
    Ulkomaat
    28.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Yleislakko haastaa Italiassa sotilasmenoja kasvattavan hallituksen politiikan

    Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu paljasti, että suomalainen käytäntö osa aikatyön lisätunneista on syrjivä.Kuva Edsel Little CCO 2.0.
    Uutiset
    27.11.2025
    Toimitus

    Suomi ainoa Pohjoismaa, jossa työväenluokan oikeudet poljetaan tuomioistuimen kynnykselle?

    Politiikka
    26.11.2025
    TA
    Tilaajille

    Komintern marraskuu 2025

    Screenshot 2025 11 17 215240
    Politiikka
    26.11.2025
    JP (Juha-Pekka) Väisänen
    Tilaajille

    ETUC: Minimipalkkadirektiivion voitto työntekijöille

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Toimituksen ja käyttäjien luoman sisällön käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi-lisenssi, ellei erikseen mainita.

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Juttuvinkit ja journalismi

    Copyright 2025 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!