Venäjän ja Kiinan suhteet

Äsken Venäjän Nezavisimoje vojennoje obozrenije(Riippumaton sotakatsaus) -lehdessä oli Venäjän sota- ja poliittisen analyysin keskuksen osaston johtajan Aleksandr Hramchihinin artikkeli Venäjän ja Kiinan todellisista suhteista. Keskuksessa ovat töissä entiset puolustusvoimien, turvallisuuspalvelun ja tiedustelun upseerit, jotka analysoivat kansainvälistä tilannetta. Keskus tekee arvioita duumalle, Venäjän turvallisuusneuvostolle, sota-akatemioille ja muille valtion elimille. Tämä kertoo, että heidän analyysinsa voi luottaa.

Krimin liittämisen jälkeen maaliskuussa 2014 Venäjä toivoi, että Kiina tukisi venäläisiä poliittisesti ja taloudellisesti. Venäjä myös toivoi Kiinan tukea Itä-Ukrainan konfliktissa, Syyriassa sekä Turkin konfrontaatiossa.

Nämä toivomukset eivät toteutuneet. Moskova ei saanut Pekingiltä poliittista tukea. YK:n turvallisuusneuvostossa ja YK-kokouksessa Krimin asioista Kiina äänesti tyhjää kuten muutkin maat. Kiina ei liittynyt juridisesti Venäjän vastaisiin pakotteisiin ja joutui 149 maiden joukkoon, tai niiden 21,88 prosentin, jotka säilyttivät Venäjän kanssa hyvät suhteet.

Vaikka Kiina juridisesti ei liittynyt pakotteisiin, se faktisesti määräsi omia pakotteita. Peking suositteli omille yrityksilleen yhteistyökieltoa Krimin yrityksien kanssa. Kiina kieltäytyi ottamasta vastaan Krimin virallisia delegaatioita tai sen edustajia Venäjältä.

Kauppa Venäjän ja Kiinan välillä supistui kahdessa vuodessa 30 %, vaikka Moskova toivoi kasvua.

Kiinan pankit de facto liittyivät Venäjän vastaisiin pakotteisiin. Kiina kieltäytyi antamasta lainoja venäläisille pankeille ja muille taloudellisille projekteille tai sitten se on tiukentanut niiden luovuttamista. Monet venäläiset pakotettiin sulkemaan tilejä Kiinan pankeissa.

Kauppa Venäjän ja Kiinan välillä supistui kahdessa vuodessa 30 %, vaikka Moskova toivoi kasvua. Kaasusopimusta lukuun ottamatta maiden välillä ei ole muita isoja merkittäviä sopimuksia, ei ole investointivirtaa Kiinasta. Päinvastoin Kiina käyttää hyväksi Venäjän ongelmallista taloustilannetta ja tiukentaa neuvotteluja venäläisten kumppaneiden kanssa, vaikka neuvottelut olivat ennenkin vaikeita.

Sotatekniikan alalla suhteet kehittyvät vaikeasti. Neuvottelut SU-35C-hävittäjien ostoista kestivä neljä vuotta. Tänä vuonna sopimus allekirjoitettiin, mutta se ei vielä tullut voimaan sen vuoksi, etteivät maat ole sitä ratifioineet. Todennäköisesti tämä sopimus ei toteudu tänä vuonna.. Ei ole vielä selvää, mikä on ilmatorjuntakompleksi C-400:n kohtalo.

Kiina pitää etäisyyttä Syyrian taisteleviin osapuoliin, ei kerro omasta suhtautumisesta, ei anna edes symbolista tukea Assadille ja hänen liittolaisilleen. Sitä enemmän, Kiina on faktisesti toisella puolella.

Vaikka Venäjän ja Kiinan johtajat jatkuvasti puhuvat hyvistä suhteista, alkavat suhteet olla monimutkaisia. Kiinan viranomaiset ovat jo kaksikymmentä vuotta korostaneet, etteivät Kiina ja Venäjä ole liittolaisia. Tämä on Pekingin todellinen politiikka.

Kiina ei käy riitelemään Moskovan kanssa lännen hyödyksi, mutta samoin ei käy lännen kanssa Moskovan takia. Täytyy ottaa huomioon, että kauppa Yhdysvaltojen ja EU kanssa on monikertaisesti suurempi kuin Venäjän kanssa. Tämä seikka on ratkaiseva.

Samoista syistä Peking ei halua riitautua Moskovan takia Kiovan kanssa. Ukraina kiinnostaa Kiinaa, se on kuin silta Venäjän ohitse Eurooppaan. Myös sotateknologia kiinnostaa. Krimin tapaukseen Peking suhtautuu pidättyväisesti, ei ole hyväksynyt sen liittämistä Venäjään.

Krimin, Ukrainan ja Syyrian asioissa Kiinan intressit eivät ole yhteen sopivia Venäjän kanssa.

Lähi-idän vastakkain olevat maat Saudi Arabia ja Iran ovat suurimpia öljyn toimittajia Kiinalle. Saudi Arabiasta Kiina saa paljon enemmän öljyä kuin Iranista, ja sen vuoksi Kiina ei käy pilamaan suhteita Saudi-Arabian kanssa. Turkin kanssa Pekingillä ovat hyvät sotateknilliset suhteet, ja sen vuoksi Kiina ei halua ongelmia Syyrian ja Assadin kohtalosta.

Voi tehdä johtopäätöksen, että Krimin, Ukrainan ja Syyrian asioissa Kiinan intressit eivät ole yhteen sopivia Venäjän kanssa ja sen vuoksi Moskovan turhaan on odottaa Kiinan tukea. Vaatimuksia Kiinalle ei voi esittää, sillä jokainen maa toimii omien kansallisien intressiensä mukaan. Kiina ajaa omia intressejään, ei Venäjän, ja niin aikoo tehdä tulevaisuudessakin.

JURI VANGONEN