Kirjaudu sisään

    Salasana unohtunut

    • 0
    • Kirjaudu sisään
    • Tilaa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa
    • Uusimmat
    • Kotimaa
    • Ulkomaat
    • Kulttuuri
    • Teoria
    • Mielipiteet
    • Kauppa

    Dovlatov-trilogia

    Kulttuuri
    27.11.2014 - 13:28
    Pentti Stranius

    Aleksandr Solzhenitsyn ja Joseph Brodsky ovat kuuluisimmat venäläiskirjailijat, jotka karkotettiin Neuvostoliitosta länteen. Moni muukin sai lähtöpassit eikä heistä välttämättä sen jälkeen juuri kohistu.

    Sergei Dovlatov (1941-1990) kuuluu niihin, joka jätti lyhyen elämänsä aikana jäljen niin emigrantti- kuin venäläiseen kirjallisuuteen. Dovlatovia on saanut parin vuoden ajan suomeksikin, Pauli Tapion oivallisina käännöksinä.

    Dovlatov eli viimeiset kymmenen vuotta elämästään Amerikassa. Kotimaassaan hän sai julki muutaman novellin. Kun KGB sai tietää lännessä julkaistuista teksteistä, Dovlatovin kohtalo oli ratkaistu. Vaimo oli emigroitunut jo aikaisemmin, suhde ei ollut ihan tavallinen sekään, mutta kyllä pariskunta toisensa löysi rapakon takanakin.

    Dovlatoville emigraatio toi mainetta venäläisen nykyproosan modernistina. Hän on aina kirjoittanut paljastavasti itsestään, mutta sellaisella itseironisen ronskilla tavalla joka erottaa miehen esimerkiksi Vladimir Nabokovista. Yllättävää on, että myös Joseph Brodsky oli Dovlatovin tyylistä innostunut. Äkkipäätä arvioiden miehet ovat aivan eri maailmoista.

    Meikäläiset ja Matkalaukku

    Meikäläiset on pienimuotoinen sukutarina Dovlatovin perheestä, isoisistä ja -äideistä. Dovlatov hallitsee lyhyen lauseen ja vuoropuhelun kepeyden hyvin: sadan vuoden suku- ja henkilöhistoria voi avautua ja paljastua syvällisesti myös pienromaanissa.

    Vaikkapa näin:

    ”Isoisämme Moisei oli talonpoika Suhovon kylästä. Hän oli juutalainen talonpoika, mikä on muuten varsin harvinainen yhdistelmä. Mutta Kaukoidässä sellaistakin sattui.”

    Sukutarina tuo mieleen myös suomalaisen surrealistisen humoristin, nimittäin Arto Paasilinnan. Dovlatov kerää kaskuja ja vyöryttää sukunsa äkkikäänteet ja luonteet huumorin kautta kuten kansanmies Paasilinnakin. Molemmilla on kyky kuunnella ihmispuhetta, painaa lapsuuden tarinatuokiot mieleen, hyödyntää ikimuistettavia hetkiä – ja liioitella kaikkea kokemaansa.

    Jouduttuaan maanpakoon Dovlatov otti mukaansa vain yhden matkalaukullisen tavaroita. New Yorkissa laukku unohtuu kaappiin. Kun se vihdoin avataan, emigranttikirjailija saa hyvän aiheen uuteen neuvostosysteemiä irvailevaan kirjaansa. Matkalaukku on ehkä jopa Dovlatovin tyylikkäin veijariromaani.

    Kirjan idea on siinä, että Dovlatov muistelee laukun sisällön innoittamana, erilaisten tavaroiden kautta, elämäänsä Neuvostoliitossa. Kirjailija on kuten Meikäläisissäkin hyvin omaelämäkerrallinen, hervoton ja spontaani kertoja, jonka paras huumori jopa vakavoittaa:

    ”Sellainen venäläisälykkö, joka ei ole käynyt vankilassa, on tuskin puolen kopeekan arvoinen…”

    Dovlatovin Matkalaukku avautuu tarinalla Suomalaiset kreppisukat. Sen huumorin ymmärtää ainakin ”vodkaturisti”. Kertoja ostaa kavereineen keinottelumielessä suomalaisturisteilta muutaman sata paria kreppisukkia. Bisnes ei onnistu: seuraavana päivänä kauppoihin ilmestyy neuvostokreppisukkia pilvin pimein.

    Seuraus:

    ”Kaksikymmentä vuotta minun jalkojani koristivat herneenväriset sukat. Lahjoitin niitä kaikille tutuilleni. Säilytin niissä kuusenkoristeita. Pyyhin niillä pölyjä. Tukin niillä ikkunakarmien rakoja”.

    Kreppisukkia seuraavat muistelot puolue-eliitin puolikengistä, puvusta, vyöstä, takista, paidasta, lakista ja hansikkaista. Nauraa saa – ja neuvostoarki paljastaa monimutkaiset kasvonsa siinä sivussa.

    Dovlatovin lyhyt lause ja lakoninen tyyli on omintakeista. Dialogi herskyy ja poukkoilee kuin Vasili Shukshinilla. Paitsi että Shukshinin Siperian asemasta Matkalaukun arki avautuu suurkaupungin, Pietarin silhuettia vasten.

    Haarakonttorin ristiriitoja

    Pauli Tapion viimeisin suomennos Haarakonttori on taattua Dovlatovia. Sen alaotsikko kuuluu Radiojuontajan muistiinpanoja. Juoni on sopivasti venäläiseen emigranttiyhteisöön sijoitettu. Toimittaja ”Dalmatov” päätyy Kaliforniaan, jonne on kokoontunut monenkirjava seurue venäläistutkijoita, joukossa juutalaisia sekä enemmän tai vähemmän virallisenkin neuvostovaltion lähettiläitä. Teemana on, kuinkas muuten, Venäjän tulevaisuus.

    Pian zapadnikkien, slavofiilien, liberaalien ja konservatiivien ristiriidat räjähtelevät silmille. Iänikuiset erot ja teoriat ja vanhat kaunat otetaan esille illan ja aamunkin tunteina. Porukka nimittäin nauttii usein enemmän mieltä virkistäviä juomia kuin istuskelee kuuntelemassa kuivia esitelmiä juhlasalissa.

    Toimittaja joutuu kohtaamaan myös menneisyytensä. Hotellihuoneeseen tunkeutuu nainen, Tasja, josta hän jo luuli päässeensä eroon. Kirjailija liikkuu ilkikurisen kepeästi, itseään säästämättä, menneessä ja nykyisessä. Lukija voi vain pudistella päätään ajatellessaan Venäjän tulevaisuutta…

    Pauli Tapio on kääntänyt Dovlatovin pienromaanit, eräänlaisen trilogian, osaavasti erikoisen itseironian ja mustan huumorin säilyttäen. Toivottavasti sarja saa vielä jatkoakin. Ainakin venäjäksi lukemani Zona, Kompromiss ja Zapovednik (Suojelualue) tulevat heti mieleen.

    Dovlatov, Sergei. Meikäläiset. Idiootti, 2012, 154 sivua.

    Dovlatov, Sergei. Matkalaukku. Idiootti, 2012, 169 sivua.

    Dovlatov, Sergei. Haarakonttori. Idiootti, 2014, 184 sivua.


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!

    Uusimmat artikkelit

    Suomen kommunistisen puolueen piirit kritisoivat hallituksen militaristista linjaa ja vaativat hyvinvoinnin asettamista turvallisuuspolitiikan perustaksi. Kuva Emma Grönqvist
    Politiikka
    27.4.2026
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Ydinasekiellon purku ja asevarustelun kasvu uhkaavat hyvinvointia, varoittavat SKP:n piirit

    Suomen kommunistisen puolueen (SKP) Lapin ja Jyväskylän piirit arvostelevat Orpo-Purran hallituksen turvallisuus‑ ja talouslinjaa, joka niiden mukaan lisää ydinaseuhkaa, kasv

    Kuvassa ammattiyhdistysaktiiveja Roma Prideilla. Italiassa suurimman ammattiliiton CGIL n ja teollisuuden etujärjestön Confindustrian harvinainen yhteisrintama. Kuva G.dallorto CCO 2.5 it
    Ulkomaat
    26.4.2026
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Italiassa ammattiliitto  ja teollisuuden etujärjestö yhteisrintamassa: Euroopan on muututtava, jotta teollisuus ja työpaikat eivät romahda

    Järjestöt arvioivat, että Orpo Purran kehysriihen päätökset heikentävät kansalaisyhteiskunnan ja julkisten palvelujen toimintakykyä. Kuva Lauri Heikkinen Valtioneuvoston kanslia
    Politiikka
    25.4.2026
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Järjestöt tyrmäävät kehysriihen: Orpo–Purran talouslinja murentaa kansalaisyhteiskunnan ja julkiset palvelut

    Asiantuntijat arvioivat, että DCA sopimus muuttaisi Suomen ydinasepolitiikkaa ja lisäisi sotilaallisia riskejä. Kuva Andrew Greenwood CCO 0.0
    Uutiset
    24.4.2026
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Miksi Suomen ydinasepolitiikkaa ollaan muuttamassa radikaalisti?

    Vastavalmistuneiden työllistyminen on pysynyt vakaana, vaikka hallitus puhuu työmarkkinakriisistä. Kuva Juulia Kalavainen CCO 2.0
    Kotimaa
    23.4.2026
    JP (Juha-Pekka) Väisänen

    Vastavalmistuneiden työllistyminen pysynyt vakaana – rekisteriseuranta paljastaa, ettei työmarkkinoiden kiristyminen näy palkkatyöhön siirtymisessä

    Tilaa lehti

    Tukea Tiedonantajalle

    Juttuvinkki

    Ota yhteyttä

    Mediakortti

    Tiedonantaja

    Osoite: Viljatie 4 B, 3. kerros, 00700 Helsinki
    Puh: 09 – 7743 8150
    Sähköposti: 

    Päätoimittaja

    Copyright 2026 © Tiedonantaja | Tietosuojaseloste


    Piditkö lukemastasi?
    Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!