Andy McCoyn erilainen joululaulu

Atte Blomin luotsaama levy-yhtiö Ainoa Productions julkaisi itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta joulusinglen Xmas Song. Biisin on säveltänyt ja sanoittanut yksi suomalaisen rocktaivaan kiintotähdistä ja kitaravirtuooseista, legendaarinen Andy McCoy, jonka nimi nousi 80-luvun alussa Pelle Miljoonan ja Hanoi Rocksin myötä rockmusiikista nauttivien huulille. Taustoja uunituoreella kappaleella laulaa HIM-yhtyeen Ville Valo. Singleä ei voida pitää perinteisenä joululauluna: siinä käsitellään yhteiskunnan pimeää ja synkkää puolta, asioita, joista liian usein vaietaan.

Singlestä tehdyllä musiikkivideolla McCoy kulkee kaduilla päihdeongelmaisten parissa. Biisiä voidaankin pitää eräänlaisena kannanottona suomalaiseen huumepolitiikkaan ja sen epäkohtiin. Myös väkivalta on videolla riipaisevasti läsnä.

Xmas Song

Mistä idea joulusinglelle lähti liikkeelle?

”Yritin pitkään kirjoittaa erilaisia tekstejä ja sovittaa melodioita, mutta biisi kuulosti jatkuvasti joululaululta.”

– Olemme tehneet bändini kanssa runsaasti uutta materiaalia. Uusi levy on työn alla ja keikkailun olisi tarkoitus alkaa keväällä. Emme kuitenkaan olisi ennättäneet saamaan kokonaista levyä valmiiksi jouluksi, joten oli luontevaa julkaista sinkku. Kyseinen single syntyi vahingossa, enkä pyrkinyt missään vaiheessa tietoisesti tekemään joululaulua: biisi vain yksinkertaisesti syntyi. Yritin pitkään kirjoittaa erilaisia tekstejä ja sovittaa melodioita, mutta biisi kuulosti jatkuvasti joululaululta. Ajattelin, että okei, tehdään sitten kerrankin kunnon joulubiisi, McCoy nauraa.

Singlellä nostetaan esille tärkeitä asioita ja epäkohtia päihdeongelmaisten arkeen liittyen.

– Mielestäni on tärkeätä muistuttaa jengiä siitä, että Suomessa kaikilla ei mene hyvin. Yhteiskunnan hyväosaisten pitäisi kantaa oma kortensa kekoon, jotta jokaiselle olisi mahdollisuus siedettävään elämään ja elinolosuhteisiin.

”On tärkeätä muistuttaa jengiä siitä, että Suomessa kaikilla ei mene hyvin.”

– Olen huomannut, että osa kokee biisin videomateriaalin liian rankaksi. He eivät halua nähdä tai uskalla katsoa totuutta silmiin. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että osa haluaa lakaista vaikeat asiat maton alle ja unohtaa ne. Iloisen joulupukkisatuilun lisäksi tulisi muistaa se, että Suomesta löytyy runsaasti ihmisiä, joilla menee helvetin surkeasti, myös jouluna. Mitä enemmän epäkohtia ja ongelmia pyritään peittelemään sitä pahemmin ne tulevaisuudessa leviävät käsiin ja tulevat näkymään katukuvassa.

Päihdeongelmaisten huonon kohtelun ohella McCoy on huolissaan Suomeen pesiytyneestä rasismista ja sen kasvusta.

”Suurin osa Suomeen asettautuneista pakolaisista on todella ahkeraa porukkaa ja he tekevät paljon duunia.”

– Rasismi on sairasta: ihmiset ovat ihmisiä ja kaikki ovat erilaisia. On typerää tuomita joku esimerkiksi ihonvärin takia, enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jos yksi ihminen mokaa tai töppäilee, niin sen jälkeen koko porukka mustamaalataan. Kusipäitä on aina ollut ja tulee aina olemaan myös suomalaisten keskuudessa. Usein unohdetaan se, että suurin osa Suomeen asettautuneista pakolaisista on todella ahkeraa porukkaa ja he tekevät paljon duunia.

McCoyn edellisestä joululaulusta on jo vierähtänyt reilut kolmekymmentä vuotta.

– Viimeksi tein joululaulun vuonna 1981, kun soitin kitaraa Hanoi Rocksissa. Biisin nimi on Dead By X-Mas ja se oli protesti isoille levy-yhtiöille, jotka vaatimalla vaativat meitä tekemään joululaulun. Olen sellainen tyyppi, että jos mua vaaditaan duunaamaan tietynlaista kamaa, niin mä lähden välittömästi eri suuntaan.

Ville Valo on mukana joulusinglellä.

– Hän on ystäväni. Villen kanssa on helppo tehdä duunia, koska olen tuntenut jäbän -90-luvun lopusta. Teimme Villen kanssa diilin: sovimme että hän laulaa yhdellä tulevan levyni biiseistä ja mä meen soittaa kitaraa hänen seuraavalle levylle.

Omakohtaista kokemusta kovista aineista

Singlen uskottavuutta lisää se, että sen säveltäjä ja sanoittaja Andy McCoy on itse aikanaan kärsinyt vakavista päihdeongelmista.

– Olen käynyt läpi kovan koulun ja kärsinyt aikanaan muun muassa heroiiniriippuvuudesta. Se on kuitenkin jäänyt taakse, enkä ole vuosien -96 ja -97 jälkeen käyttänyt kovia huumeita enää lainkaan.

McCoy on elämänsä aikana nähnyt monia traagisia ihmiskohtaloita.

– Olen nähnyt todella lahjakkaiden ja luovien ihmisten siirtyneen yläkertaan kovien huumausaineiden takia. Syitä on varmasti monia, mutta monet taiteilijat ovat herkkiä ihmisiä sekä tekevät työtään niin suurella tunteella ja antaumuksella, että on vaikea sopeutua normaalin arkeen sekä sen vaatimuksiin: se mahdollisesti osaltaan ajaa dokaamaan ja huumeiden pariin.

”Rock ei ammattina sovi kaikille. Pitää olla paksunahkainen.”

– Kamaa tulee aina olemaan ja esimerkiksi rockpiireissä sitä ollaan aina tyrkyttämässä. Silloin kun Hanoi Rocks löi läpi, niin levy-yhtiöissä meille tarjottiin muun muassa kokaiinia, että ”olisimme jaksaneet painaa”.

– Rock ei ammattina sovi kaikille. Pitää olla paksunahkainen, että kestää kaiken hyvän ohella myös paskaa, jota satelee niskaan. Olen nähnyt lukuisia bändejä, jotka on laittanut pillit pussiin yksinkertaisesti siitä syystä, että pää ei ole kestänyt jatkuvaa kiertämistä ja rumbaa bändin ympärillä.

Atte Blomin merkitys

Ainoa Productionsin Atte Blom on vaikuttanut kuudella eri vuosikymmenellä suomalaisessa musiikkibisneksessä ja jättänyt musiikkikulttuuriimme lähtemättömän kädenjäljen. Ennen Ainoaa Blom oli vuonna 1966 perustamassa legendaarista Love Records’ia ja Johanna-levymerkkiä vuonna 1979. McCoy ja Blom ovat tunteneet toisensa pitkään.

– Jokainen, joka on vähänkään perillä suomalaisen populaari- ja rockmusiikin historiasta, tietää Aten roolin ja merkityksen suomalaiselle musiikkikulttuurille. Ilman häntä rock ’n’ rollia ei Suomessa olisi tai ainakin se olisi hyvin eri formaatissa. Atte uskaltaa kokeilla ja ottaa riskejä: hän etsii aina uutta. Love Records oli aikanaan ylivoimaisesti tärkein rock-, vaihtoehto- ja marginaalimusiikin tarjoaja Suomessa.

”On kunnia jälleen tehdä Aten kanssa duunia.”

– Teimme 1980-luvun alkupuolen Hanoi-aikoina tiivisti yhteistyötä Aten kanssa ja levytimme materiaalia Johanna-levymerkille. Aikanaan Johannalle levytetty materiaali on koottu uudestaan Johanna Years 1980–1984 -nimiselle cd-levyboksille, joka julkaistiin vuonna 2014. On kunnia jälleen tehdä Aten kanssa duunia ja varmasti hänellekin on ollut mieluisaa työskennellä kanssani pitkän tauon jälkeen.

Elämäni rock ’n’ roll

McCoylle musiikki ja kitaran soittaminen ovat aina olleet luonnollinen osa elämää.

”Musiikin lisäksi koen suurta intohimoa kuvataidetta kohtaan ja pyrin maalaamaan säännöllisesti.”

– Musiikki ja soittaminen ovat tulleet sukuni kautta elämääni: suvussani on aina ollut soittajia. Olen nelivuotiaasta asti soittanut kitaraa: jäin nalkkiin ja rakastuin instrumenttiin. Olen aina elättänyt itseni kitaristina ja soittanut lähes jokaisessa maailman kolkassa: ainoastaan joitain itäblokin maita on jäänyt väliin. Esimerkiksi Jenkeissä olen soittanut kaikissa osavaltioissa. Musiikin lisäksi koen suurta intohimoa kuvataidetta kohtaan ja pyrin maalaamaan säännöllisesti.

McCoy on saanut omaan taiteeseensa eli kitaran soittoonsa vaikutteita ja inspiraatiota monista eri musiikinlajeista.

– Olen aina kuunnellut musiikkia laajalla skaalalla ja innoittajia on ollut runsaasti. Luonnollisesti blues ja muutamat blueskitaristit, kuten Muddy Waters ja Chuck Berry, ovat olleet minulle tärkeitä, mutta myös monet klassiset ja flamencokitaristit ovat inspiroineet ja lyöneet leimansa soittooni. Soittaminen on loputon tie: aina on lisää opittavaa, eikä koskaan ole soittajana täysin valmis.

Soittotaito ei aina yksin ratkaise.

– Esimerkiksi Marc Bolanin vuonna -70 ilmestynyt sinkku, Ride a White Swan, kolahti helvetin kovaa. Se ei iskenyt soitannallisista syistä: biisin viba oli mieletön ja se iski lujaa. Rockbändeistä olen aina arvostanut todella paljon The Rolling Stonesia ja erityisesi bändin vuosien 68 – 72 välisenä aikana ilmestynyttä materiaalia.

Minkälaisia muistoja sinulla on -80-luvun Hanoi Rocks -ajasta?

”Vuodet Hanoissa olivat hauskaa ja hienoa aikaa: olimme helvetin nuoria, sekopäisiä jätkiä, pursuimme energiaa ja luovuutta.”

– Keikkailimme ja treenasimme todella paljon, eikä meistä alussa kukaan tiennyt yhtään mitään. Kova työ kuitenkin palkittiin ja lisäkseni Hanoin jäsenistä Michael Monroe ja Sami Yaffa soittavat edelleen sekä elättävät itsensä musiikilla. Ainoastaan Nasty Suicide on valinnut musiikin sijaan työn farmaseuttina. Vaikka olemme Michaelin ja Samin kanssa hyvissä väleissä, niin Hanoin paluu ei ainakaan tällä hetkellä ole todennäköistä. Vuodet Hanoissa olivat hauskaa ja hienoa aikaa: olimme helvetin nuoria, sekopäisiä jätkiä, pursuimme energiaa ja luovuutta, McCoy nauraa.

Mitä mieltä olet suomalaisesta rockmusiikista tänään?

”Suomessa ei ymmärretä sitä, että hyvä taide ja kulttuuri kestävät ikuisesti."

– Suomalainen rockmusiikki on levinnyt ympäri maailmaa. Suomi tunnetaan rock ’n’ roll -maana, mutta ehkä vähän liian paljon on pistetty painoa heavymetallille, koska täältä löytyy niin paljon muutakin hyvää kamaa. Suomi on musiikkirikas kansa, mutta valtio ei piittaa paskaakaan taiteilijoistaan, vaan verottaa heidät henkihieveriin. Täällä ei ymmärretä sitä, että hyvä taide ja kulttuuri kestävät ikuisesti: se on osa identiteettiämme ja kansankunnan henkinen perusta. Valtion pitäisi tukea taiteilijoita taloudellisesti huomattavasti nykyistä enemmän ja mahdollistaa se, että he kykenevät harjoittamaan ammattiaan.

Lopuksi McCoyn ajatuksia joulusta:

– En pidä joulusta lainkaan, mutta ehkä jotkut kaipaavat pimeyden ja synkkyyden keskellä piristysruiskeen perseeseen. Joulu on tekopyhää kulutushysterian aikaa, eikä sillä ole enää mitään tekemistä alkuperäisen sanomansa kanssa. Itse meinaan ottaa jouluna iisisti ja käydä mutsin luona safkaamassa, McCoy päättää.