Punakaartilaisen päiväkirja kääntyy sarjakuvaksi

Vilho Sohkasen Punakaartilaisen päiväkirja on suomalaisen sisällissotakuvauksen klassikko: se on ilmeisesti ensimmäinen sodanaikaisiin päiväkirjamerkintöihin pohjautuva punakaartilaisen kirjoittama teos.

Sohkanen liittyi 17-vuotiaana Tikkurilan punakaartiin ja toimi aseettomana lääkintämiehenä sekä kirjoitustaitoisena hoiti kaartin kokouksissa usein sihteerin virkaa. Huhtikuussa 1918 hän jäi saksalaisten vangiksi ja joutui Suomenlinnan vankileirille, mistä hänet vapautettiin 1.7.1918. Punakaartilaisen päiväkirja oli pitkään pannassa: teos julkaistiin vasta 50 vuotta sodan jälkeen. Päiväkirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1967 ja toisen kerran vuonna 1988. Vuonna 2017 teos ilmestyi kolmannen kerran Kirjokansi -kustantamon toimesta. Teos sisältää päiväkirjan ohella Sohkasen aikaisemmin omakustanteena julkaiseman Tikkurilan punakaartin välskäri muistelee -nimisen muistelman.

Päiväkirja kiinnostaa edelleen ja samalla sen dokumentaarisuus sekä tarkat havainnot ihmisestä ja yhteiskunnasta ovat inspiroineet kahta sarjakuvataiteilijaa. Viljami Vaskonen on joensuulainen työläisaktiivi ja käsikirjoittaja: hän tekee parhaillaan piirtäjä Jukka-Petteri Erosen kanssa Punakaartilaisen päiväkirjaan perustuvaa sarjakuvaa.

Sohkasen kirjoitti poikkeuksellisen teoksen

Vaskonen on aikaisemmin tehnyt yhdessä Erosen kanssa kaksi albumia.

– Ensimmäinen teoksemme Lintu mustasiipi ilmestyi vuonna 2013 Arktisen banaanin kustantamana ja toinen Tietäjän kirous ilmestyi vuonna 2016 omakustanteena.

Viljami Vaskosen isä – Tiedonantajan lukijoille tuttu – Martti Vaskonen innosti Kirjokansi-kustantamoa julkaisemaan Punakaartilaisen päiväkirjan uudestaan.

– Hyvä että teos julkaistiin uudestaan, koska sitä oli vaikea löytää mistään ja siitä oli tullut jo eräänlainen keräilyharvinaisuus. Noin viisi vuotta sitten isäni sai päiväkirjan eräältä antikvariaattiyrittäjältä luettavaksi ja rupesi höyryämään kirjan uudelleen julkaisemisen puolesta ja saikin lopulta tahtonsa läpi, Viljami nauraa.

”Kun aikanaan perehdyin teokseen, se tuntui heti poikkeukselliselta.”

Punakaartilaisen päiväkirja on ensimmäinen sisällissodan aikaisiin päiväkirjamerkintöihin perustuva teos: minkälainen maailma teoksen sivuilta lukijalle yleisellä tasolla välittyy?

– Kun aikanaan perehdyin teokseen, se tuntui heti poikkeukselliselta. Teos alkaa syksystä 1917 jolloin sota ei ollut vielä alkanut, sitten siirrytään kansanvaltuuskunnan perustamisen aikaan, siitä sotatapahtumien kuvauksiin ja raadollisiin Suomenlinnan vankileirin tapahtumiin.

Vuonna 1914 alkanut maailmansota oli mullistanut myös suomalaisen työläisväestön elämän.

– Maailmansota työllisti suomalaisia linnoitus- ja sotatöihin, mutta sodan pitkittyminen alkoi näkyä 1917 elintarvikepulana ja lopulta nälänhätänä. Sotatöiden päättyminen syksyllä 1917 ajoi kymmenet tuhannet kertarysäyksellä työttömyyteen.

– Kun muutakaan työtä ei ollut tarjolla, eikä juuri minkäänlaista vaivais- tai työttömyysavustusta, oli nälkään kuoleminen aito pelko tuhansille ja tuhansille ihmisille. Myös Sohkasen perheessä muistettiin vielä hyvin 1860-luvun nälkävuodet, josta vielä elossa olleet isovanhemmat kertoivat kauhutarinoita.

Punakaarti järjestäytyy

Yhteiskunnallinen tilanne ja eriarvoistumiskehitys johtivat työläisten järjestäytymiseen.

– Tilanne oli ajautunut siihen pisteeseen, että enää ei odoteltu almuja tai apua ja ratkaisuja valtiolta. Esimerkiksi Tikkurilan työväenyhdistyksen jäsenmäärä kymmenkertaistui vuonna 1917 noin viidestä kymmenestä viiteen sataan.

– Sohkasella riitti töitä pidempään kuin monilla tovereillaan. Venäjän kieltä taitavana hän työskenteli monttöörien tulkkina linnoitustöissä, kun korsuihin rakennettiin puhelinlinjoja.

Punakaarti oli eräänlainen työttömien armeija.

– Sohkanen oli lahjakas oppilas, joka olisi tahtonut jatkaa lukujaan, mutta sekasortoisessa tilanteessa hänellä ei työttömäksi jäätyään ollut vaihtoehtoa punakaartille. Punakaartissa tarjottiin ruoka kahdesti päivässä ja luvattiin palkkaa lisäksi. Se riitti nälkäsyksyn jälkeen syyksi useimmille ilmoittautua palvelukseen.

Punakaarti olikin eräänlainen työttömien armeija.

– Tikkurilan kaartin ensimmäisiä tehtäviä oli elintarvikkeiden pakkolunastaminen tilallisilta, joista monilla oli salaisiakin ruokavarastoja, mistä elintarvikkeet päätyivät salakauppaan. Valtiolla olisi ollut oikeus pakkolunastaa elintarvikkeita, mutta porvariston hallussa ollut virkakoneisto ei useinkaan ryhtynyt toimiiin, vaikka työväenyhdistykset pyrkivät paljastamaan ja ilmiantamaan salakauppiaita. Tämä suuttutti työläisiä, koska he joutuivat kokemaan nälkää, kun samanaikaisesti porvaristo kykeni viettämään yltäkylläistä elämää.

Sota ja vankileiri

Sohkanen on raportoinut teoksessa sotakokemuksia rintamalta.

– Kun punakaarteja perustettiin, monet olettivat, ettei sota koskaan syttyisi. Mielikuvat siitä, keitä vastaan oltiin sotimaan lähdössä, eivät olleet selkeitä. 

Sohkaselle sodan raadollisuus paljastui vasta rintamakomennuksen myötä, kun hän joutui matkalla Kavantsaaren rintamalle etsimään kaatunutta ystäväänsä Viipurin ruumishuoneilta.

”Sodanvastainen asenne vahvistui rintamalla, kun Tikkurilan kaartilaiset saivat huomata sotivansa toisia työläisiä vastaan.”

– Punaisten ja valkoisten kuolleet olivat ruumishuoneilla sekaisin, eikä Viljo kyennyt erottamaan niitä toisistaan: kaikki näyttivät olevan pukimista päätellen vähävaraista väkeä. Sodanvastainen asenne vahvistui rintamalla, kun Tikkurilan kaartilaiset saivat huomata sotivansa toisia työläisiä vastaan. Tämä näkyi siinä, ettei rintama juuri liikkunut: tahtoa hyökkäämiseen ei kaartilaisilla ollut.

– Sota koettiin järjettömäksi ja rintamamiehet uskoivat sen pian loppuvan, kun rintaman toisella puolen työläiset vaan ymmärtäisivät, että punakaartit eivät ole venäläisiä, vaan suomalaisia työläisiä.

Elämä Suomenlinnan vankileirillä on päiväkirjassa vahvasti esillä.

– Sohkanen kuvaa näkemäänsä leiriarkea yksityiskohtien kautta. Niistä piirtyvä kokonaiskuva on hirvittävä ja on hämmästeltävä, miten Sohkanen onnistuu vieraannuttamaan itsensä kokemastaan ja hän pystyy siten vahvaan ja dokumentaariseen kerrontaan.

Myös hänen kuvaksensa vartijoista on ymmärtävä – vailla katkeruutta tai vihamielisyyttä.

Vankilaruoan laatu ja määrä heikkenivät jatkuvasti.

– Alussa saksalaiset vartioivat vankeja, mikä saattoi olla monen pelastus. Punakaartilaiset tyhjensivät pakkotyönä saksalaisille Venäjän Itämeren laivaston varastoja Suomenlinasta: vartijat katsoivat sormien läpi, mikäli punavangit söivät esimerkiksi ruokasäilykkeitä, joiden oli määrä päätyä sotasaaliina Saksaan.

Vankilaruoan laatu ja määrä heikkenivät kuitenkin jatkuvasti.

– Kun ruoho rupesi keväällä kasvamaan, vangit nyppivät mukulakivien välistä heinänkorsia ja imeskelivät niistä itselleen ”ravintoa”.

Sarjakuva työn alla

Vaskosen mukaan Punakaartilaisen päiväkirja on oivaltavien havaintojen ja kiinnostavien kohtaamisten aarreaitta.

– Mielestäni päiväkirjan kiinnostavuutta lisää entisestään se, että Sohkanen tarkkailee tapahtumia rivimiehen tasolta tavallisena työläisnuorukaisena. Se on hedelmällinen ja dramaturgisesti mielenkiintoinen lähtökohta. Käsikirjoituksen tekeminen on ollut siinäkin mielessä mielenkiintoista, että olen päässyt tutustumaan ääriolosuhteisiin pakotettujen ihmisten kokemusmaailmaan.

– Sohkanen on kirjannut huolellisesti ylös kuulopuheita ja keskusteluja, joiden varassa kaartilaiset ovat yrittäneet ymmärtää sotatapahtumien kulkua. Esimerkiksi Saksan osallistuminen sotaan tuli Viljolle täytenä yllätyksenä. Huhuja oli liikkunut, mutta niitä pidettiin valkoisten levittämänä propagandana.

”Teos kertoo yksilön kannalta sotaan lähdön syyt ja seuraukset.”

– Kiinnostavaa matskua kirjassa on runsaudenpulaksi asti ja tarinan kannalta olennaisimman löytäminen on ollut työn suurin haaste.

Miksi kyseinen päiväkirja on mielestäsi dramatisoitavissa sarjakuvaksi?

– Teos kertoo yksilön kannalta sotaan lähdön syyt ja seuraukset. Sohkasen teksti on visuaalista ja täynnä eläviä kohtauksia, jotka ovat dramatisoitavissa lähes sellaisinaan. 

Miten yhteistyö käytännössä toteutuu piirtäjän ja käsikirjoittajan välillä?

– Ensin kirjoitan käsikirjoituksen, minkä pohjalta Jukka-Petteri Eronen laatii kuvakäsikirjoituksen. Vaihdamme ajatuksia tekoprosessin eri vaiheissa ja katsomme, miten suunnitelmamme käytännössä toimivat ja miten ne saadaan nivottua yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi. On tärkeää, että pidämme kumpikin toisemme ajan tasalla tekoprosessin eri vaiheissa.

– Taloudellisesti sarjakuvan tekeminen on Suomessa haastavaa ja meille perheellisinä taiteilijoina täysin apurahoista riippuvaista. Suunnitelman mukaan Päiväkirjaan perustuva sarjakuva ilmestyy kolmessa osassa, josta ensimmäinen käsittelee aikaa ennen sisällissodan syttymistä, toinen sota-aikaa, ja kolmannessa elämää vankileirillä. Tavoitteena on, että ensimmäinen osa ilmestyy vuoden loppuun mennessä.

Suomen sisällissotaa käsittelevä sarjakuvatarjonta on varsin suppea. Punakaartilaisen päiväkirjaan perustuva sarjakuva tuokin merkittävän lisän kyseiseen genreen.

– Muutamia omakustanteita on aiheen tiimoilta ilmestynyt 2000-luvulla sekä näiden lisäksi Korkeajännityksen toimintapläjäykset vuosituhannen vaihteesta. Näin laajaa teosta aiheesta ei ole ennen tehty.

– Päiväkirjan tavoin sarjakuva taustoittaa sisällissodan syttymisen syitä ja seurauksia sekä sitä, miten kyseisestä tragediasta siirryttiin eteenpäin. Pyrimme Erosen kanssa mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan luomiseen niistä olosuhteista, missä Sohkanen ja muut punakaartilaiset kyseisenä aikana elivät sekä siitä, mitä he joutuivat vankileirillä kokemaan.

Sata vuotta sisällissodan syttymisestä

Tammikuun 27. päivä tulee kuluneeksi sata vuotta kansan kahtia jakaneen sisällissodan syttymisestä. Vaskosen mukaan Sohkasen teoksen ajankohtaisuus ei kuitenkaan rajoitu merkkivuoteen.

– Vaikka Päiväkirja suurelta osin käsittelee sisällissodan tapahtumia, niin se on samalla muistutus siitä, mihin laajamittainen köyhyys voi pahimmillaan johtaa, ja millaisiin hirmutekoihin ihminen kykenee, silloin kun toisen ihmisyys ideologisesti evätään. 

Suomessa toteutetaan tällä hetkellä äärimmäisen eriarvoistavaa politiikkaa: suomalaisia jaetaan voittajiin ja häviäjiin.

– Työttömiä kohdellaan Suomessa tällä hetkellä epäinhimillisesti, eikä heidän hätään ja ahdinkoon suhtauduta Sipilän hallituksessa riittävällä vakavuudella, vaan heidän asemaansa jatkuvasti heikennetään. Aktiivimallissa työttömyyskorvauksia ajetaan alas ja sitä kautta tehdään monen elämä entistä vaikeammaksi: tämä lisää turvattomuuden tunnetta ja lisää eriarvoisuutta sekä kärjistää jo entisestään tulehtunutta yhteiskunnallista ilmapiiriä.

”Päättäjien tulisi ymmärtää se mihin tällainen politiikka voi äärimmillään johtaa.”

– Päättäjien tulisi ymmärtää se mihin tällainen politiikka voi äärimmillään johtaa. Korkea työttömyys on kautta historian johtanut vain ja ainoastaan negatiivisiin lopputuloksiin: esimerkiksi rikollisuuden ja ulkomaalaisvastaisuuden lisääntymiseen. Siellä missä valtio ei järjestä työttömille perusturvaa, ovat seuraukset vielä hirveämpiä.  

– Sipilän hallituksen toimesta eriarvoistumiskehitystä ei saada pysäytettyä, vaan se tulee entisestään lisääntymään ja vielä varsin kiihtyvällä tahdilla, koska pääoman ja suuryritysten valta-asema kasvaa jatkuvasti, Viljami Vaskonen päättää.

Punakaartilaisen päiväkirja on kannanotto ihmisyyden, yhteisvastuun sekä kaikille yhteisen ja yhtäläisen hyvinvointivaltion puolesta: ne ovat asioita, joiden puolesta taisteleminen on tärkeää myös tänään, aikana jolloin tasa-arvo loistaa poissaolollaan ja on ainoastaan kauniisti kirjailtu muisto historian lehdillä.