Arki on hegemonisen kamppailun kenttä

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 44/2006.

Politiikka ei ole pelkkää taistelua valtiovallasta, vaan arkipäiväisen elämän kamppailua, joka läpäisee koko kulttuurin ja kansalaisyhteiskunnan.

– Gramscilaisessa mielessä politiikka on vaikuttamista, todellisten voima- ja valtasuhteiden analyysia ja siihen perustuvaa inhimillistä pyrkimystä tehdä elämästämme ja todellisuudestamme parempi, sanoi DSL:n 20-vuotisjuhlaseminaarissa alustanut filosofi Mikko Lahtinen.

Tampereella 25.11. järjestetyssä seminaarissa pohdittiin politiikkaa, kansalaistoimintaa ja yhteiskuntaa italialaisen marxistin Antonio Gramscin ajattelun kautta.

Puolueellinen humanisti

Puheenjohtajana toiminut Tiina Sandberg totesi Gramscin olleen selkeästi humanisti, mutta ei puolueeton humanisti.

– Gramsci painotti, ettei ihmisten oikeuksia saa polkea pelkästään luokkataistelun edistämiseksi. Sen sijaan pitää pyrkiä siihen, että oikeuksia vahvistetaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, huomautti Sandberg. Hänen mielestään Gramscin kykynä oli ajattelun selkeä kiteyttäminen, mikä ei monen muun teoreetikon kohdalla ole aina onnistunut.

Yliopistonlehtori Juha Koivisto korosti, miten Gramscille marxilaisuudessa oli kyse uudenlaisesta, koko ajan kehittyvästä tieteellisestä ja filosofisesta kielestä. Gramsci ei tarjoa valmiita malleja vaan hänen esimerkkinsä auttaa meitä kehittämään omaa ajatteluamme ja etsimään ratkaisuja aikamme ongelmiin.

Mikko Lahtisen mukaan aikamme keskeinen ongelma on tapa, jolla ihmiset kokevat olevansa yksin oman onnensa seppiä, joille muut ihmiset ovat kilpailijoita. Tämä uusliberalistinen ajatus vaikuttaa konkreettisesti arjen, työn ja toiminnan tasolla siten, että alistetut ryhmät ajetaan kamppailemaan keskenään.

– Gramscilaisittain olisi tärkeää miettiä, miten voimme luoda sellaisia yhteiskunnallisia käytäntöjä ja politiikkaa, jolla luoda vastahegemoniaa, jotta voisimme elää solidaarisemmin yhdessä.

Ajattelun on jalkauduttava kansan pariin, oltava laajasti käytännön organisoitumista.

Vastarintaa ja kamppailua

Gramscille kansalaisyhteiskunta ei suinkaan ole valtiovallan, työn ja tuotannon kamppailuista ulkopuolinen taso, vaan ristiriitojen ja vallankäytön areena.

Professori Jari Heinonen on tutkinut suomalaista kansalaisyhteiskuntaa ja kansanomaista kulttuuria erityisesti työläismiesten näkökulmasta ja havainnut pinnan alla piilevän vastarinnan.

– Uusliberalistinen hegemonia ei ole totaalinen. Löytyy sekä vastarinnan aineksia että tilanteen arviointikykyä.

Nyt kiistellään vahvasti siitä, mihin päin maailmaa pitäisi kehittää: kenen kieltä puhutaan ja kenen käsitteillä ajatellaan.

– Jos tyytymättömyyttä meillä Suomessa on, eteneekö se vanhoja latuja herravihan ja naureskelun kautta epätoivoon ja passiivisuuteen, vai vaihtuuko se gramscilaisittain toiminnan tielle? kysyi Heinonen. Hän itse on havainnut toiminnan vahvistumista esimerkiksi julkisista palveluista kamppailtaessa.

Päivi Uljaskorosti, että valtaosa ihmisistä kyseenalaistaa vallitsevan järjestelmän, mutta ei näe realistisena sen muuttamista. Toisaalta pinttyneet ajattelutavat voivat murtua nopeasti ja dramaattisestikin, kuten on historiassa havaittu. Hän nosti esille, miten tärkeää on kansalaisten ja kansalaisliikkeitten taistelu yhteiskunnallisesta ylijäämästä.

Hegemonia haastettavissa

Toimittaja Marko Korvela totesi, miten Suomessakin sosiaalidemokraattinen ja reformistinen vasemmisto uusintaa uusliberalistisen kapitalismin hegemoniaa, jos ei suoraan ohjelmallisesti niin pysyttelemällä sen asettamissa rajoissa. Porvaristo kykenee määrittelemään, mitkä ovat yhteiskunnan normeja, minkä katsotaan olevan järkevää ja mahdollista.

Keskustelussa korostettiin, miten yhteiskunnallinen hegemonia ei kuitenkaan ole mikään monoliittinen hallitseva ajattelutapa, vaan monella tavalla haastettavissa arjen eri käytännöissä. Ongelma esimerkiksi ay-liikkeen kannalta on kuitenkin se, että tällä hetkellä työnantaja organisoi myös työpaikoilla käytävää epävirallisempaa keskustelua.

Ihmisiä voitaisiin valtaistaa gramscilaisella tavalla esimerkiksi kehittämällä kamppailuja hyvinvointipalvelujen ja osallistuvan demokratian puolesta. (TA)