Helsingin yliopiston uusi liito-oravan perimää tutkiva selvitys osoittaa, että Suomen metsissä esiintyvä kanta on taantumassa ja se on geenirakenteeltaan yksipuolinen. Tutkijoiden mukaan Suomen vastuu lajien suojelussa ulottuu taigametsien tulevaisuuteen. Samaan aikaan Jyväskylän yliopiston ja Sitran luontojalanjälki-selvitys varoittaa: jos nykyisiä elämäntapoja ei muuteta, viidennes maailman lajeista uhkaa kadota.
Keywords:
Diplomatiaa aseiden sijaan: Grönforsin rauhanpolitiikka
Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuore tutkimus paljastaa, että suomalaisten suhtautuminen Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen on kääntynyt selvästi myönteisemmäksi. Keväällä 2025 jo 64 % suomalaisista kannattaa EU:n yhteistä puolustusta – merkittävä nousu viime vuoden 51 prosentista. Tämä kertoo uudentyyppisestä turvallisuustietoisuudesta: yhä useampi näkee, ettei Yhdysvaltojen sotilaallinen tuki ole enää itsestäänselvyys, ja siksi Eurooppa tarvitsee omat rakenteensa.
Uutta tietoa tuo myös suhtautuminen yhteisvelkaan puolustuksen rahoittamiseksi. Enemmistö, 54 %, hyväksyy ajatuksen, että EU ottaisi velkaa yhteiseen puolustukseen. Vastustajia on vain viidennes. Tämä kertoo kansalaisten valmiudesta rikkoa talouskurin kaapuun käärittyjä opinkappaleita, mikäli kyse on konkreettisesta turvallisuudesta – mutta myös mahdollisesti uuden eurooppalaisen solidaarisuusajattelun heräämisestä, jossa yhteinen velka on väline jaettuja päämääriä varten.
Mervi Grönforsin kolme viestiä aseita vastaan
SKP:n rauhanryhmän aktiivi Mervi Grönfors ei niele militaristista selittelyä siitä, että aseet takaisivat turvallisuuden. Hänen mukaansa koko Euroopan keskustelua leimaa vaikeneminen aseiden rumasta kääntöpuolesta. Grönfors peräänkuuluttaa järjen ääntä, rauhanpolitiikkaa ja inhimillisiä ratkaisuja – ei lisää panssareita, ei pelon propagandaa.
”Rauha ei ole kaupankäynnin väline. Sitä ei löydy pörssistä, eikä sen hintalappu kiinnosta aseteollisuutta. Mutta rauha on mahdollista – ja se on tehtävä”, Grönfors sanoo.
Ensimmäiseksi Grönfors nostaa esiin rauhantyön vaihtoehtona asevarustelulle: ”Turvallisuuden takaamiseksi on parempikin keino – rauhantyö ja rauhan ylläpitäminen. Sitä tosin ei voi tehtaista ostaa, eikä sen markkina-arvo juuri nyt ole korkea. Rauhantyö on vain yksinkertaisesti järkevää.” Hänen mukaansa rauhaa ei voi ostaa, mutta sen voi rakentaa – ihmisten välisen yhteyden, neuvottelun ja ymmärryksen varaan.
Toiseksi hän korostaa diplomatian ja kansainvälisten suhteiden merkitystä aseiden sijaan: ”On täysin järjen vastaista hassata rahaa ja luonnonvaroja asejärjestelmiin, kun meillä on diplomatia ja Suomella maine rauhan edistäjänä.” Grönfors uskoo, että Suomen todellinen voimavara ei ole tuliase, vaan luottamus, joka rakentuu pitkäjänteisestä rauhantyöstä ja aidosta kansainvälisestä yhteistyöstä.
Kolmanneksi Grönfors puhuu tulevien sukupolvien oikeudesta elää ilman sodan ja aseiden uhkaa: ”Hyvä tulevaisuus on vailla pelkoa sodasta ja asekahinoista. Tulevat sukupolvet eivät arvosta ruostuneita panssareita, joiden valmistamisen vuoksi luonto on tuhottu ja viljelysmaat tärvätty.” Hänen sanomansa on kirkas: lapset tarvitsevat rauhaa, eivät raunioita.
Grönfors muistuttaa, että aseet eivät tuo turvaa – ne luovat uhan. Pelolla myydään sota, mutta rauha vaatii yhteistyötä ja tahtoa. Tulevien sukupolvien turvallisuus ei rakennu rautaan, vaan siihen, että opimme sopimaan emmekä sotimaan.
Kapitalismin ja militarismin hegemoniaa
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA esiintyy puolueettomana ajatushautomona, mutta sen järjestäytymispohja – suuryritysten ja työnantajaliittojen intressit – nostaa esiin huolen yhteiskunnallisen vallan keskittymisestä taloudellisesti etuoikeutettujen käsiin. Uuden tutkimuksen myötä myös militarisoitumisen vahvistuminen on huolestuttavaa. Kun EVA ajaa reformiehdotuksia, joiden ytimessä ovat markkinatalouden tehostaminen, yritysverotuksen keventäminen ja työmarkkinoiden ”joustavoittaminen”, tai kun se tuottaa tutkimusta, joka kertoo suomalaisten kasvavasta innostuksesta vahvistaa kansainvälistä aseteollisuutta, sen toiminta vaikuttaa enemmänkin yhteiskunnallista keskustelua ohjaavalta kuin sitä demokraattisesti rikastavalta – usein sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja julkisen sektorin kustannuksella.
Kirjoittajan artikkelit
”Olemme kritiikittömästi rakastuneet ideaan lyhyemmästä työajasta”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA:n tutkimusjohtaja Antti Kauhanen. ETLA:n kesäkolumni tuo laiturinnokkiin kriittisen näkökulman nelipäiväisestä työviikosta. "Akateemisista raporteista ei voida tehdä mitään päätelmiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksista työntekijöihin tai organisaatioihin", Kauhanen väittää ja viittaa lyhyempää työaikaa ajavien tahojen puutteellisiin tutkimusasetelmiin. Kauhan vaatii lyhyemmästä työajasta vaikuttavuustutkimusta.
Tiedonantaja saa riveihinsä uuden kirjoittajan Venezuelasta. Kauri Suárez, työväenluokasta ponnistava vallankumouksellinen ja maantieteen opiskelija, alkaa syksyllä kirjoittaa Tiedonantajaan taustoittavia juttuja maasta, jossa sosialismia rakennetaan globaalin pääoman painetta ja imperialismin hyökkäyksiä vastaan. Suárezin tekstit tarjoavat harvinaisen näkökulman vallan, luokan ja teknologian risteyksiin – suoraan keskeltä kamppailua. Mitä voimme oppia maasta, jossa työväenluokka ei ole vain hallittava joukko vaan aktiivinen historian tekijä?
- ‹ edellinen
- 2 / 9
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Helsingin yliopiston uusi liito-oravan perimää tutkiva selvitys osoittaa, että Suomen metsissä esiintyvä kanta on taantumassa ja se on geenirakenteeltaan yksipuolinen. Tutkijoiden mukaan Suomen vastuu lajien suojelussa ulottuu taigametsien tulevaisuuteen. Samaan aikaan Jyväskylän yliopiston ja Sitran luontojalanjälki-selvitys varoittaa: jos nykyisiä elämäntapoja ei muuteta, viidennes maailman lajeista uhkaa kadota.
Miten pitkälle pääoma on valmis menemään, kun säästöjä haetaan sairailta, köyhiltä ja opiskelijoilta – niiltä, joilla ei ole enää mitään, mistä ottaa? Orpo-Purran hallituksen kaavailema sosiaaliturvan heikennys paljastuu toimenpidekokonaisuudeksi, joka ei lisää työllisyyttä, vaan vahvistaa valtion roolia kurinpitokoneistona: työkyvyttömiä ja osatyökykyisiä pakotetaan simuloimaan työmarkkinakelpoisuutta leikkausten uhalla.
Itä-Hakkilassa jalka nousee musiikin ja talkoohengen tahdissa. 60-vuotisjuhlia viettävä Pavi on tanssivan yhteisön oma paikka. Juhlien keskellä toteutettava johtajanvaihdos on lavabisnekselle sekä uhka että mahdollisuus. Vantaa ei ole sivujuonne – vaan Pavin toimijoiden mukaan paras paikka lavatanssille.