YK:n kestävän kehityksen konferenssi lupasi 3 500 miljardia euroa vuodessa, mutta jätti työväenluokan äänen kuulumattomiin. Kansalaisyhteiskunnan esitykset torjuttiin, ja päätösvalta jäi pääoman taskuihin. Kehitysyhteistyöstä on tullut sijoitusmarkkina, ei solidaarisuuden teko. Kapitalismi ei kehitä – se valikoi.
Keywords:
Diplomatiaa aseiden sijaan: Grönforsin rauhanpolitiikka
Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuore tutkimus paljastaa, että suomalaisten suhtautuminen Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen on kääntynyt selvästi myönteisemmäksi. Keväällä 2025 jo 64 % suomalaisista kannattaa EU:n yhteistä puolustusta – merkittävä nousu viime vuoden 51 prosentista. Tämä kertoo uudentyyppisestä turvallisuustietoisuudesta: yhä useampi näkee, ettei Yhdysvaltojen sotilaallinen tuki ole enää itsestäänselvyys, ja siksi Eurooppa tarvitsee omat rakenteensa.
Uutta tietoa tuo myös suhtautuminen yhteisvelkaan puolustuksen rahoittamiseksi. Enemmistö, 54 %, hyväksyy ajatuksen, että EU ottaisi velkaa yhteiseen puolustukseen. Vastustajia on vain viidennes. Tämä kertoo kansalaisten valmiudesta rikkoa talouskurin kaapuun käärittyjä opinkappaleita, mikäli kyse on konkreettisesta turvallisuudesta – mutta myös mahdollisesti uuden eurooppalaisen solidaarisuusajattelun heräämisestä, jossa yhteinen velka on väline jaettuja päämääriä varten.
Mervi Grönforsin kolme viestiä aseita vastaan
SKP:n rauhanryhmän aktiivi Mervi Grönfors ei niele militaristista selittelyä siitä, että aseet takaisivat turvallisuuden. Hänen mukaansa koko Euroopan keskustelua leimaa vaikeneminen aseiden rumasta kääntöpuolesta. Grönfors peräänkuuluttaa järjen ääntä, rauhanpolitiikkaa ja inhimillisiä ratkaisuja – ei lisää panssareita, ei pelon propagandaa.
”Rauha ei ole kaupankäynnin väline. Sitä ei löydy pörssistä, eikä sen hintalappu kiinnosta aseteollisuutta. Mutta rauha on mahdollista – ja se on tehtävä”, Grönfors sanoo.
Ensimmäiseksi Grönfors nostaa esiin rauhantyön vaihtoehtona asevarustelulle: ”Turvallisuuden takaamiseksi on parempikin keino – rauhantyö ja rauhan ylläpitäminen. Sitä tosin ei voi tehtaista ostaa, eikä sen markkina-arvo juuri nyt ole korkea. Rauhantyö on vain yksinkertaisesti järkevää.” Hänen mukaansa rauhaa ei voi ostaa, mutta sen voi rakentaa – ihmisten välisen yhteyden, neuvottelun ja ymmärryksen varaan.
Toiseksi hän korostaa diplomatian ja kansainvälisten suhteiden merkitystä aseiden sijaan: ”On täysin järjen vastaista hassata rahaa ja luonnonvaroja asejärjestelmiin, kun meillä on diplomatia ja Suomella maine rauhan edistäjänä.” Grönfors uskoo, että Suomen todellinen voimavara ei ole tuliase, vaan luottamus, joka rakentuu pitkäjänteisestä rauhantyöstä ja aidosta kansainvälisestä yhteistyöstä.
Kolmanneksi Grönfors puhuu tulevien sukupolvien oikeudesta elää ilman sodan ja aseiden uhkaa: ”Hyvä tulevaisuus on vailla pelkoa sodasta ja asekahinoista. Tulevat sukupolvet eivät arvosta ruostuneita panssareita, joiden valmistamisen vuoksi luonto on tuhottu ja viljelysmaat tärvätty.” Hänen sanomansa on kirkas: lapset tarvitsevat rauhaa, eivät raunioita.
Grönfors muistuttaa, että aseet eivät tuo turvaa – ne luovat uhan. Pelolla myydään sota, mutta rauha vaatii yhteistyötä ja tahtoa. Tulevien sukupolvien turvallisuus ei rakennu rautaan, vaan siihen, että opimme sopimaan emmekä sotimaan.
Kapitalismin ja militarismin hegemoniaa
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA esiintyy puolueettomana ajatushautomona, mutta sen järjestäytymispohja – suuryritysten ja työnantajaliittojen intressit – nostaa esiin huolen yhteiskunnallisen vallan keskittymisestä taloudellisesti etuoikeutettujen käsiin. Uuden tutkimuksen myötä myös militarisoitumisen vahvistuminen on huolestuttavaa. Kun EVA ajaa reformiehdotuksia, joiden ytimessä ovat markkinatalouden tehostaminen, yritysverotuksen keventäminen ja työmarkkinoiden ”joustavoittaminen”, tai kun se tuottaa tutkimusta, joka kertoo suomalaisten kasvavasta innostuksesta vahvistaa kansainvälistä aseteollisuutta, sen toiminta vaikuttaa enemmänkin yhteiskunnallista keskustelua ohjaavalta kuin sitä demokraattisesti rikastavalta – usein sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja julkisen sektorin kustannuksella.
Kirjoittajan artikkelit
Miksi työntekijät irtisanotaan, vaikka työtä riittäisi – ja mitä tekee valtio, kun pääoma sanelee ehdot? Tuore työelämäkatsaus ja Duunitorin rekrytointidata paljastavat karun ristiriidan: samalla kun moni joutuu kilometritehtaalle, yritykset haikailevat osaavaa väkeä ja syyttävät tekijäpulaa. Taustalla ei ole työvoiman puute vaan voittojen maksimointi: työntekijöitä karsitaan ja kuormitetaan, jotta omistajien osingot paisuvat. Orpo-Purran hallituksen työmarkkinapolitiikka toimii tälle kehitykselle selkänojana, kun se murentaa irtisanomissuojaa ja kiristää työn ehtoja. Työväenluokan näkökulmasta kyse ei ole yksittäisistä irtisanomisista, vaan vallankäytöstä, jossa tuotanto, elanto ja elämä alistetaan pääoman ehdoille.
Ruotsin uusi translaki sallii juridisen sukupuolen vahvistamisen jo 16-vuotiaille, mutta Suomessa sukupuolen moninaisuus pysyy juridisesti näkymättömänä – erityisesti nuorilta ja muunsukupuolisilta. SKP:n varapuheenjohtaja Akira Siivonen ehdottaa kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönottoa tai koko merkinnän poistamista, jotta yksilön oikeus itsemäärittelyyn ei jäisi binäärisen järjestelmän panttivangiksi. Kyse ei ole vain transihmisten asemasta, vaan laajemmin siitä, miten kapitalistinen valtio hallitsee kehoja, identiteettejä ja elämää – luokkarakenteiden ja kurinpidon kautta.
- ‹ edellinen
- 2 / 7
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Itä-Hakkilassa jalka nousee musiikin ja talkoohengen tahdissa. 60-vuotisjuhlia viettävä Pavi on tanssivan yhteisön oma paikka. Juhlien keskellä toteutettava johtajanvaihdos on lavabisnekselle sekä uhka että mahdollisuus. Vantaa ei ole sivujuonne – vaan Pavin toimijoiden mukaan paras paikka lavatanssille.
Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous järjestetään tilanteessa, jossa maailma palaa, rauhanliike yskii ja työväenliike etsii uutta kurssiaan. Väistyvä puheenjohtaja Liisa Taskinen tiivistää tilanteen: ”Toivon, että edustajakokouksessa syntyy yhteinen tahtotila ja innostus.”
Mitä sinä olisit valmis tekemään ihmisen ja luonnon riistämisen lopettamiseksi? Hienoa, että sinulla on Tiedonantaja käsissäsi. Olet tarttunut marxilaiseen työvälineeseen. Tämän numeron kannessa nuoret ovat nousseet puuhun. ”Piti saada näkyvä paikka pääministeri Petteri Orpon edustusasunnon edessä järjestetyssä mielenosoituksessa.”