Euroopan aseet lopussa

Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.

***

Vuonna 2024 maailman puolustushankinnat nousivat 2 718 miljardiin dollariin, kasvaen kymmenyksen vuodessa. Viisi suurinta kuluttajaa – Yhdysvallat, Kiina, Venäjä, Saksa ja Intia – käyttävät yli puolet maailman puolustusbudjetista. Venäjän asehankinnat kasvoivat 38 %. Kilpavarustelu ei siis ole pysähtynyt edes sodan keskellä, vaan päinvastoin – se kiihtyy. Aseista on tullut väline paitsi voiman osoittamiseen, myös geopoliittisen vaikuttamisen työkaluksi.

EU:ssa kehitetään omaa puolustusteollista perustaa. Vuonna 2024 EU:n puolustusinvestoinnit ylsivät 102 miljardiin euroon – lähes kaksinkertaisesti vuoteen 2021 verrattuna. Komission ”ReArm Europe” -suunnitelma tarjoaa jäsenvaltioille jopa 800 miljardin euron liikkumavaran asepanostuksiin. Mutta millainen on yhteiskunta, jonka hintalappu on 800 miljardia aseisiin? Kysymys ei ole vain rahasta, vaan myös poliittisesta suunnasta ja arvoista, joihin tällaiset valinnat meidät sitovat.

Suomi sotateollisuuden eturintamassa

Business Finlandin ohjelma Defense and Digital Resilience korostaa, että puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät innovaatiot tulevat Suomesta. Tässä yhdistyvät siviili- ja sotilasteknologia: puhutaan kyberturvasta, mutta kehitetään ohjuksia ja elektronista sodankäyntiä. Roolit hämärtyvät, kun teknologiat siirtyvät saumattomasti sotilaskäytöstä arjen sovelluksiin – ja toisinpäin.

Ohjelmajohtaja Kirsi Kokon mukaan kaksikäyttöteknologiat – jotka palvelevat sekä arjen että sodan tarpeita – tarjoavat Suomelle uusia mahdollisuuksia. Suomessa toimii noin 400 puolustusteollista yritystä, ja oppilaitoksissa kehitetään sotateknologiaa vauhdilla. Nato-yhteistyö ja EU:n puolustusrahasto avaavat ovia mutta myös syventävät riippuvuutta kansainvälisistä, eettisesti kiistanalaisista linjauksista. Tämä voi vaikuttaa Suomen mahdollisuuksiin tehdä itsenäisiä ratkaisuja tulevaisuudessa.

Metaversumi sodankäynnin palveluksessa

Patrian johtama eALLIANCE-hanke kehittää metaversumia, jossa autonomiset järjestelmät, tekoäly ja paikannus yhdistyvät sodan ja kriisinhallinnan tarpeisiin. Mukana on yli 30 yritystä sekä siviili- että puolustusteknologian alalta. Tavoitteena on rakentaa digitaalisia kyvykkyyksiä – virtuaalisia taistelukenttiä, jotka kytkeytyvät yhteiskuntaan. Kehitys tuo mukanaan mahdollisuuksia, mutta myös riskejä, kun virtuaalitodellisuudet alkavat muokata käsitystämme konfliktista, turvallisuudesta ja jopa rauhasta.

85 miljoonan euron budjetilla luodaan järjestelmiä, jotka mahdollistavat tiedon tehokkaan jakamisen eri toimijoiden välillä. Tämä metaversumi ei jää vain ruudun toiselle puolelle, vaan tulee osaksi todellisuutta. Se rakentaa uudenlaisen turvallisuuden infrastruktuurin, jossa sotilaallinen tilannekuva ulottuu jokaiselle tasolle – esikunnista älypuhelimiin.

Panssarit ja uusi eurooppalainen sotateknologia

Patria on mukana kahdessa merkittävässä EU-hankkeessa: FAMOUS (tulevaisuuden tela-ajoneuvot) ja CAVS (6x6-ajoneuvot). FAMOUS saa 100 miljoonan rahoituksen ja yhdistää 11 jäsenvaltiota. CAVS-ajoneuvoja tuotetaan Suomessa, Ruotsissa ja Latviassa. Vaikka teknologinen kehitys näyttää ulospäin onnistuneelta, herää kysymys: kuka päättää, mihin näitä aseita käytetään ja kuka vastaa niiden seurauksista? Teknologia ei ole neutraalia – sen käyttötarkoitus määrittyy poliittisten päätösten ja sodan logiikan kautta.

Puolustusteknologian takana ovat kriittiset raaka-aineet – kuten harvinaiset maametallit, litium ja koboltti. Ilman niitä ei synny komentokeskuksia eikä asejärjestelmiä. EU pyrkii turvaamaan nämä resurssit keinolla millä hyvänsä. Mineraalipolitiikka muistuttaa yhä enemmän siirtomaa-aikojen resurssien valtaamista. Luonnon tuhoutuminen ja raaka-aineiden globaali kilpailu nousevat puolustusteollisuuden varjoisiksi puoliksi. Samaan aikaan ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset jäävät liian usein keskustelun ulkopuolelle.

Militarismin uusi vaihe

Tekoäly, autonomiset järjestelmät ja murrosteknologiat eivät ole vain välineitä – ne muovaavat yhteiskuntaa. Uusi turvallisuusajattelu luo jatkuvan varautumisen tilan, jossa turva on tuotteistettu markkinaksi. Aseita kehitetään lisää, koska kysyntä ja voiton tavoittelu eivät lopu. Kehityksen seurauksena turvallisuus ei ole enää perusoikeus, vaan myytävä ja ostettava hyödyke.

Moderni militarismi tarvitsee insinöörejä, algoritmeja ja startup-yrittäjiä, ei vain kenraaleja. Näin syntyy aseistettu, valvottu ja automatisoitu arki, jossa yhteiskunnan teknologinen kehitys nojaa puolustuksen logiikkaan. Tällaisen kehityksen keskellä meidän on kysyttävä: mikä on rauhan paikka maailmassa, jossa jokainen innovaatio voi muuttua aseeksi?