Keywords:
Euroopan aseet lopussa
Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.
***
Vuonna 2024 maailman puolustushankinnat nousivat 2 718 miljardiin dollariin, kasvaen kymmenyksen vuodessa. Viisi suurinta kuluttajaa – Yhdysvallat, Kiina, Venäjä, Saksa ja Intia – käyttävät yli puolet maailman puolustusbudjetista. Venäjän asehankinnat kasvoivat 38 %. Kilpavarustelu ei siis ole pysähtynyt edes sodan keskellä, vaan päinvastoin – se kiihtyy. Aseista on tullut väline paitsi voiman osoittamiseen, myös geopoliittisen vaikuttamisen työkaluksi.
EU:ssa kehitetään omaa puolustusteollista perustaa. Vuonna 2024 EU:n puolustusinvestoinnit ylsivät 102 miljardiin euroon – lähes kaksinkertaisesti vuoteen 2021 verrattuna. Komission ”ReArm Europe” -suunnitelma tarjoaa jäsenvaltioille jopa 800 miljardin euron liikkumavaran asepanostuksiin. Mutta millainen on yhteiskunta, jonka hintalappu on 800 miljardia aseisiin? Kysymys ei ole vain rahasta, vaan myös poliittisesta suunnasta ja arvoista, joihin tällaiset valinnat meidät sitovat.
Suomi sotateollisuuden eturintamassa
Business Finlandin ohjelma Defense and Digital Resilience korostaa, että puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvät innovaatiot tulevat Suomesta. Tässä yhdistyvät siviili- ja sotilasteknologia: puhutaan kyberturvasta, mutta kehitetään ohjuksia ja elektronista sodankäyntiä. Roolit hämärtyvät, kun teknologiat siirtyvät saumattomasti sotilaskäytöstä arjen sovelluksiin – ja toisinpäin.
Ohjelmajohtaja Kirsi Kokon mukaan kaksikäyttöteknologiat – jotka palvelevat sekä arjen että sodan tarpeita – tarjoavat Suomelle uusia mahdollisuuksia. Suomessa toimii noin 400 puolustusteollista yritystä, ja oppilaitoksissa kehitetään sotateknologiaa vauhdilla. Nato-yhteistyö ja EU:n puolustusrahasto avaavat ovia mutta myös syventävät riippuvuutta kansainvälisistä, eettisesti kiistanalaisista linjauksista. Tämä voi vaikuttaa Suomen mahdollisuuksiin tehdä itsenäisiä ratkaisuja tulevaisuudessa.
Metaversumi sodankäynnin palveluksessa
Patrian johtama eALLIANCE-hanke kehittää metaversumia, jossa autonomiset järjestelmät, tekoäly ja paikannus yhdistyvät sodan ja kriisinhallinnan tarpeisiin. Mukana on yli 30 yritystä sekä siviili- että puolustusteknologian alalta. Tavoitteena on rakentaa digitaalisia kyvykkyyksiä – virtuaalisia taistelukenttiä, jotka kytkeytyvät yhteiskuntaan. Kehitys tuo mukanaan mahdollisuuksia, mutta myös riskejä, kun virtuaalitodellisuudet alkavat muokata käsitystämme konfliktista, turvallisuudesta ja jopa rauhasta.
85 miljoonan euron budjetilla luodaan järjestelmiä, jotka mahdollistavat tiedon tehokkaan jakamisen eri toimijoiden välillä. Tämä metaversumi ei jää vain ruudun toiselle puolelle, vaan tulee osaksi todellisuutta. Se rakentaa uudenlaisen turvallisuuden infrastruktuurin, jossa sotilaallinen tilannekuva ulottuu jokaiselle tasolle – esikunnista älypuhelimiin.
Panssarit ja uusi eurooppalainen sotateknologia
Patria on mukana kahdessa merkittävässä EU-hankkeessa: FAMOUS (tulevaisuuden tela-ajoneuvot) ja CAVS (6x6-ajoneuvot). FAMOUS saa 100 miljoonan rahoituksen ja yhdistää 11 jäsenvaltiota. CAVS-ajoneuvoja tuotetaan Suomessa, Ruotsissa ja Latviassa. Vaikka teknologinen kehitys näyttää ulospäin onnistuneelta, herää kysymys: kuka päättää, mihin näitä aseita käytetään ja kuka vastaa niiden seurauksista? Teknologia ei ole neutraalia – sen käyttötarkoitus määrittyy poliittisten päätösten ja sodan logiikan kautta.
Puolustusteknologian takana ovat kriittiset raaka-aineet – kuten harvinaiset maametallit, litium ja koboltti. Ilman niitä ei synny komentokeskuksia eikä asejärjestelmiä. EU pyrkii turvaamaan nämä resurssit keinolla millä hyvänsä. Mineraalipolitiikka muistuttaa yhä enemmän siirtomaa-aikojen resurssien valtaamista. Luonnon tuhoutuminen ja raaka-aineiden globaali kilpailu nousevat puolustusteollisuuden varjoisiksi puoliksi. Samaan aikaan ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutukset jäävät liian usein keskustelun ulkopuolelle.
Militarismin uusi vaihe
Tekoäly, autonomiset järjestelmät ja murrosteknologiat eivät ole vain välineitä – ne muovaavat yhteiskuntaa. Uusi turvallisuusajattelu luo jatkuvan varautumisen tilan, jossa turva on tuotteistettu markkinaksi. Aseita kehitetään lisää, koska kysyntä ja voiton tavoittelu eivät lopu. Kehityksen seurauksena turvallisuus ei ole enää perusoikeus, vaan myytävä ja ostettava hyödyke.
Moderni militarismi tarvitsee insinöörejä, algoritmeja ja startup-yrittäjiä, ei vain kenraaleja. Näin syntyy aseistettu, valvottu ja automatisoitu arki, jossa yhteiskunnan teknologinen kehitys nojaa puolustuksen logiikkaan. Tällaisen kehityksen keskellä meidän on kysyttävä: mikä on rauhan paikka maailmassa, jossa jokainen innovaatio voi muuttua aseeksi?
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Miksi työväenluokan historiaa käsitellään akateemisesti, mutta harvoin työväen keskuudessa? Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetty seminaari paljasti, kuinka Yleisradion ja yliopistojen kulttuurinen perintö kietoutuu tiiviisti poliittiseen vallankäyttöön – mutta samalla etääntyy niistä, joiden elämästä se kertoo. Kun tutkijat puhuvat luokasta, kuka todella kuuntelee? Keskustelu toi esiin ristiriidan: työväenliikkeen analyysi tapahtuu yhä useammin korkeakoulutettujen kesken, samalla kun työläisten ääni jää kuulumattomiin. Aikana, jolloin media ja koulutus ovat jälleen poliittisen paineen alla, on syytä kysyä, kenelle historia kuuluu – ja kuka saa määritellä sen merkityksen.
Näyttivätkö kaikki naistenlehdet samalta 1960–1970-luvuilla – vaikka niiden sanoma palveli eri luokkia? Tamperelaisessa Työväki ja media -seminaarissa dosentti Arja Turunen nosti esiin yllättävän havainnon: vaikka suomalaiset naistenlehdet olivat ideologisesti kaukana toisistaan, niiden ulkoasu muistutti toisiaan hämmentävän paljon. Vasemmistolainen Uusi Nainen vaati rakenteellisia uudistuksia työväenluokan naisten aseman parantamiseksi, kun taas porvarillinen Suomen Nainen puolusti perinteisiä rooleja ja yksilön vastuuta. Kaupallinen Me Naiset liukui näiden välillä, myyden tasa-arvoa muodin ja kulutuksen kautta. Turusen puheenvuoro osoitti, että lehdet eivät olleet vain viihdettä – ne olivat luokkien välinen taistelutanner, jossa työväen ääni kamppaili näkyvyydestä pääoman hallitsemassa julkisuudessa. Kun nykykeskustelu tasa-arvosta ja oikeudesta itse määritellä oma sukupuoli käy yhä kiivaampana, on aika kysyä: kenen ääni kuuluu, ja kenen kokemukset eivät pääse lehtien sivuille?
Työväenluokalla on sanottavaa – ja tarve tulla kuulluksi. Mutta Orpo–Purran hallitus ei kuuntele, eikä sen budjetti puhu ihmisille vaan pääomalle. Syksyn budjettiriihi osoittaa, miten julkiset palvelut, sosiaalinen asuminen ja kuntien rahoitus alistetaan markkinoiden logiikalle, samalla kun asevarusteluun löytyy miljardeja. Ara-järjestelmän alasajo ja asumistukien leikkaukset eivät ole yksittäisiä toimenpiteitä vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa yhteiskunnan vastuu siirretään yksityisille toimijoille. SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandbergin mukaan Orpo-Purran uusi budjetti luo luokkaeroja. Kommunistit rakentavat vaihtoehtoa, jossa resurssit palvelevat ihmisiä, eivät pääomaa.
- 1 / 15
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.