Keywords:
Budjetti puhuu pääomalle – työväenluokka ulkona keskustelusta
Smolnan edessä ei tänä syksynä käyty keskustelua. Ministerit sujahtivat mustista autoistaan suoraan hallituksen turvasatamaan, poliisien muodostaman muurin taakse. Tiina Sandberg, Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja ja mielenosoittaja, kuvaa tunnelman muuttuneen:
"Aikaisemmin ministerit, jopa porvaripuolueista, kävivät juttelemassa mielenosoittajien kanssa. Nyt ei edes katsekontaktia. Hallitus sanelee, kansalaiset sopeutukoot."
Sandbergin mukaan budjettiriihen päätökset eivät ole vain numeroita Excel-taulukossa – ne ovat luokkakysymyksiä. Leikkauspolitiikka jatkuu, ja sen terävin kärki osuu asumiseen. Ara-järjestelmän alasajo uhkaa sosiaalista asuntotuotantoa, eikä korkotukilainojen valtuuksien korotus riitä paikkaamaan syntyvää aukkoa. Sandberg näkee tässä selkeän pääoman priorisoinnin:
"Tämän politiikan tarkoituksena on varmistaa asuntosijoittajien tuotot ja siirtää asumisen maksurasitusta tavallisille työssäkäyville ja sosiaaliturvaa tarvitseville. Tämä on räikeää porvaripolitiikkaa", sanoo Sandberg.
Uudissana talousvaltaisuus kuvaa tilannetta, jossa taloudelliset päätökset ohittavat demokraattisen keskustelun ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden. Talousvaltaisessa yhteiskunnassa budjetti ei ole neuvottelun väline vaan vallankäytön muoto.
Sandbergin mukaan Orpo–Purran uusin budjetti jatkaa leikkauslinjalla, ja jo aiemmin tehtyjä päätöksiä on edelleen tulossa voimaan. "Vaikka nyt leikataan myös hiukan yritystuista, ei mitään käännettä linjassa ole tapahtunut. Ihmisten palvelut heikkenevät edelleen, koska jo kevään kehysriihessä päätettiin leikata 75 miljoonaa euroa kuntien rahoituksesta", sanoo Sandberg.
"Kaikkein suurin leikkaus kohdistuu asumiseen, jossa hallitus jatkaa ohjelmaansa kirjoittamallaan linjalla. Ara-järjestelmän alasajon toteuttaminen vaarantaa koko sosiaalisen asuntorakentamisen, eikä tätä korvata korottamalla korkotukilainojen valtuuksia. Epävarmuus rahoituksesta on tässä taloustilanteessa pahinta, mitä rakennusalan hiukan elpymisen merkkejä näyttäneelle työllisyydelle voi tehdä. Vaikka asunnoista on juuri nyt ylitarjontaa, ei edullisten asuntojen pula suinkaan ole helpottanut. Mitä ilmeisemmin tämän politiikan tarkoituksena onkin, yhdistettynä asumistukileikkauksiin, varmistaa asuntosijoittajien tuotot ja siirtää asumisen maksurasitusta tavallisille työssäkäyville ihmisille ja sosiaaliturvaa tarvitseville. Tämä on räikeää porvaripolitiikkaa", sanoo Suomen kommunistisen puolueen (SKP) puheenjohtaja Tiina Sandberg.
Kommunistit haastavat hallituksen budjettilinjan
SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandbergin mukaan hallituksen budjetti ei ole pelkkä talousarvio vaan ideologinen kannanotto, joka vahvistaa pääoman asemaa ja kaventaa työväenluokan toimijuutta. Sandberg näkee budjetin jatkavan leikkauslinjaa, jossa hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita puretaan järjestelmällisesti. Hänen mukaansa tämä ei ole sattumaa vaan osa laajempaa kapitalistista strategiaa, jossa julkiset palvelut ja sosiaalinen asuminen alistetaan markkinoiden logiikalle.
Sandbergin mukaan SKP:n vaihtoehto porvaripolitiikalle ja leikkauksille rakentuu konkreettisille yhteiskunnallisille aloitteille. Kommunistit esittävät 1500 euron perusturvaa kaikille, riippumatta työmarkkina-asemasta, sekä kuuden tunnin työpäivää ansiotasoa alentamatta. Näillä avauksilla pyritään paitsi parantamaan ihmisten arkea myös haastamaan kapitalismin rakenteita, jotka Sandbergin mukaan ylläpitävät eriarvoisuutta ja riistoa.
Budjetin asevarusteluun kohdistuvat panostukset herättävät Sandbergissa erityistä huolta. Hän huomauttaa, että rahaa löytyy aina aseteollisuudelle, vaikka samaan aikaan leikataan kuntien rahoituksesta ja sosiaalisesta asuntotuotannosta. "Tässäkin budjetissa raha oli tiukassa kaikille muille, paitsi aseteollisuudelle. Tämä on järjetöntä inhimillisesti, taloudellisesti ja ennen kaikkea koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta", Sandberg sanoo.
SKP:n linja on selvä: puolue haluaa rajoittaa yksityisen pääoman tilaa yhteiskunnassa ja vahvistaa demokraattista päätöksentekoa. Sandberg kiteyttää tämän toteamalla: "Me kommunistit haluamme toimia päinvastoin. Meidän mielestämme toimet, jotka rajoittavat yksityisen pääoman tilaa yhteiskunnassa – esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet – ovat positiivisia ja tarpeellisia kapitalismin suitsimiseen."
.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Miksi työväenluokan historiaa käsitellään akateemisesti, mutta harvoin työväen keskuudessa? Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetty seminaari paljasti, kuinka Yleisradion ja yliopistojen kulttuurinen perintö kietoutuu tiiviisti poliittiseen vallankäyttöön – mutta samalla etääntyy niistä, joiden elämästä se kertoo. Kun tutkijat puhuvat luokasta, kuka todella kuuntelee? Keskustelu toi esiin ristiriidan: työväenliikkeen analyysi tapahtuu yhä useammin korkeakoulutettujen kesken, samalla kun työläisten ääni jää kuulumattomiin. Aikana, jolloin media ja koulutus ovat jälleen poliittisen paineen alla, on syytä kysyä, kenelle historia kuuluu – ja kuka saa määritellä sen merkityksen.
Näyttivätkö kaikki naistenlehdet samalta 1960–1970-luvuilla – vaikka niiden sanoma palveli eri luokkia? Tamperelaisessa Työväki ja media -seminaarissa dosentti Arja Turunen nosti esiin yllättävän havainnon: vaikka suomalaiset naistenlehdet olivat ideologisesti kaukana toisistaan, niiden ulkoasu muistutti toisiaan hämmentävän paljon. Vasemmistolainen Uusi Nainen vaati rakenteellisia uudistuksia työväenluokan naisten aseman parantamiseksi, kun taas porvarillinen Suomen Nainen puolusti perinteisiä rooleja ja yksilön vastuuta. Kaupallinen Me Naiset liukui näiden välillä, myyden tasa-arvoa muodin ja kulutuksen kautta. Turusen puheenvuoro osoitti, että lehdet eivät olleet vain viihdettä – ne olivat luokkien välinen taistelutanner, jossa työväen ääni kamppaili näkyvyydestä pääoman hallitsemassa julkisuudessa. Kun nykykeskustelu tasa-arvosta ja oikeudesta itse määritellä oma sukupuoli käy yhä kiivaampana, on aika kysyä: kenen ääni kuuluu, ja kenen kokemukset eivät pääse lehtien sivuille?
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
- 1 / 15
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Politiikka + Uutiset
Orpo-Purran hallitus myy yleistukea hallinnollisena yksinkertaistuksena, mutta työväenluokan näkökulmasta kyse on jostain aivan muusta: sosiaaliturvasta tehdään kontrollin ja leikkausten väline, jossa nuori työtön mitataan perheen tuloyksikön kautta eikä yksilönä. Samalla kun pääoma saa vapaat kädet budjettikuriin ja markkinoistamiseen, työntekijöiltä ja opiskelijoilta viedään itsenäisyyden ja ihmisarvon edellytykset. Kysymys kuuluu: kenen arkea helpotetaan ja kenen elämää vaikeutetaan, kun sosiaaliturva muutetaan oikeudesta ehtojen varaan annetuksi armopalaksi? SKP:n SOTE-ryhmän vaihtoehto – 1500 euron perusturva ilman karensseja ja tarveharkintaa – piirtää näkyviin todellisen jakolinjan: leikkausten Suomi vai ihmisarvoinen turva kaikille.
Lapin asukkaiden valitukset tiestön kunnosta ja terveyspalveluiden puutteesta kaikuivat ennen kuuroille korville, mutta tämä näyttää muuttuneen Naton myötä. Muuttuneet asenteet näkyvät nyt politiikassa, mutta auttaako se asukkaita arjessaan?
527 valtuutettua ja varavaltuutettua ei ole ilmoittanut vaalirahoitustaan määräajassa. VTV uhkaa poliitikkoja nyt 7000 euron sakolla. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ilmiö on toistuva ja huolestuttava. Kyse ei ole pelkästä unohtamisesta vaan vallan piilottamisesta. Demokratia tarvitsee läpinäkyvyyttä – ei hiljaisuutta.