Nato-jäsenyys on nyt osoittanut, että Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua käydään kuin pakosta – ja oikeistovoimien johdolla. Haagissa pidetty natomaiden kokous nosti sotabudjetit viiteen prosenttiin. Yhä useampi kysyy, mitä me oikeastaan olemme puolustamassa – ja kenen ehdoilla. Kun aseet vaativat osuutensa, jääkö jäljelle mitään rauhalle, oikeudenmukaisuudelle, yhteiselle tulevaisuudelle tai ihmisten perusturvalle? Parlamentin humanistit ovat eksyksissä. Onko enää olemassa poliittista liikettä, joka uskaltaa sanoa ei sekä aseille että niille arvoille, joita ne kantavat?
Keywords:
Gallen-Kallela, Klimt et Wien – Ateneumin syksyn supernäyttely: kokonaistaiteellinen, yhteiskunnallinen ja feministinen
15.07.2025 - 08:45
Gustav Klimt: Beethoven-friisi: Vihamieliset voimat - paneeli 1, etuseinä, (1901/1902), Belvedere, Wien. Pysyvästi lainassa Secession-rakennuksessa Wienissä. Kuva: Belvedere, Wien. Näyttelyssä on seinämaalauksista esillä kopiot.
Ateneumin syksyn näyttelyllä on kunnianhimoinen tavoite: näyttää, mitä taide voi olla – ei pelkkää sisustuselementtiä tai investointikohdetta. Luokkatietoinen saattaisi innostua näyttelystä, jossa kysytään, onko taide vain väline, jolla yhteiskuntaluokat keskustelevat – joskus kiivaastikin.
Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttely nostaa esiin sesessionismin – taidesuunnan, joka vaikutti erityisesti vuosina 1897–1930. Sen juuret löytyvät Wienistä, jossa nuoret taiteilijat nousivat kapinaan akateemista taidejärjestelmää vastaan ja halusivat uudistaa taidetta radikaalisti – ei vain muodoissa vaan myös yhteiskunnallisesti.
"Taiteessa puhuttiin kokonaistaideteoksesta – ettei yksikään työ, esine tai koru jää irralliseksi, vaan että ne puhuvat yhteistä kieltä", kertoo näyttelyn kuraattori Anu Utriainen. Tämä kieli ei ollut kompromissin väriä vaan visioita, jotka syntyivät valtakeskuksista riippumatta.
Voiko taide puhua muustakin kuin estetiikasta? Voiko se lausua feminismiä, muotoilua, queer-estetiikkaa ja antikapitalismia – ilman, että ne taivutetaan hinnastoiksi tai markkinamieliseksi lifestyleksi?
Ateneumin taidemuseo / Emilie Louise Flöge (1874–1952), muotisuunnittelija: ”Reforminainen ei tarvitse korsettia, vaan vapauden.”
Haluaisin kuulla näyttelyssä työväenluokan kolinaa – sen taide-elämän sykettä, jossa kädet eivät lepää vaan muotoilevat, painavat, kirjailevat ja kasaavat. Naisryhmien käsityöt eivät olleet pelkkiä kauniita kulisseja, vaan poliittisia tekoja, joissa materiaalit puhuivat omaa kieltään. Wiener Werkstätte -osio tuo esiin naisten roolin taiteessa – ei maskotteina tai muusina, vaan tekijöinä.
Belvederen taidemuseon näyttelyasiantuntija Arnika Groenewald-Schmidt, toteaa tiedotteessa: ”Naiset eivät päässeet sesessio-ryhmän virallisiksi jäseniksi, mutta he osallistuivat näyttelyihin, ja heidän roolinsa uudistustyössä oli merkittävä. Naisten rooli taiteilijoina ja suunnittelijoina korostui etenkin vuosina 1903–1932 toimineessa Wiener Werkstätte -taide- ja käsityöyhdistyksessä, joka yhdisti taiteen ja arjen esineet laadukkaaksi kokonaissuunnitteluksi.”
Tämä näyttely ei tyydy kertomaan Gallen-Kallelan kansallismytologiaa; se näyttää hänen dialoginsa Koloman Moserin kanssa ja yhteiset pohdinnat siitä, onko taide järjestelmän seinäkoriste vai sen purkaja.
Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttely on esillä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 26.9.2025–1.2.2026. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Wienin Belvederen taidemuseon kanssa, ja mukana on teoksia muun muassa Akseli Gallen-Kallelalta, Gustav Klimtiltä, Emilie Flögeltä, Koloman Moserilta, Egon Schieleltä ja Broncia Koller-Pinelliltä.
Kirjoittajan artikkelit
Heikki Ekman kulkee toisin – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Hänelle politiikka ei ala puoluekokouksista vaan keittiönpöydästä, kävelyretkiltä ja kysymyksistä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kesäkuun puolivälissä Porissa pidetty Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Ekmanin puolueen pääsihteeriksi. Hänen ajattelunsa punoo yhteen luokkakriittisyyden, ekologisen vastuullisuuden ja inhimillisen yhteyden etsimisen pääomakeskeisen järjestyksen varjossa – kommunismi ei ole hänelle menneen kaipuuta, vaan liike, joka kutsuu rakentamaan toisenlaista maailmaa, yhdessä, askel kerrallaan.
Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.
- ‹ edellinen
- 5 / 9
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kellokoskella asuva lauluntekijä/räppäri Mika Leminen alias MC Cepa on noussut viime vuosien aikana rap-skenen tietoisuuteen terävien punchliniensa sekä kantaaottavaan sävyyn maailmaa havainnoivien riimiensä voimin. Mutta mikä on sijaisräppäri–metodi?
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.