Keywords:
Gallen-Kallela, Klimt et Wien – Ateneumin syksyn supernäyttely: kokonaistaiteellinen, yhteiskunnallinen ja feministinen
Ateneumin syksyn näyttelyllä on kunnianhimoinen tavoite: näyttää, mitä taide voi olla – ei pelkkää sisustuselementtiä tai investointikohdetta. Luokkatietoinen saattaisi innostua näyttelystä, jossa kysytään, onko taide vain väline, jolla yhteiskuntaluokat keskustelevat – joskus kiivaastikin.
Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttely nostaa esiin sesessionismin – taidesuunnan, joka vaikutti erityisesti vuosina 1897–1930. Sen juuret löytyvät Wienistä, jossa nuoret taiteilijat nousivat kapinaan akateemista taidejärjestelmää vastaan ja halusivat uudistaa taidetta radikaalisti – ei vain muodoissa vaan myös yhteiskunnallisesti.
"Taiteessa puhuttiin kokonaistaideteoksesta – ettei yksikään työ, esine tai koru jää irralliseksi, vaan että ne puhuvat yhteistä kieltä", kertoo näyttelyn kuraattori Anu Utriainen. Tämä kieli ei ollut kompromissin väriä vaan visioita, jotka syntyivät valtakeskuksista riippumatta.
Voiko taide puhua muustakin kuin estetiikasta? Voiko se lausua feminismiä, muotoilua, queer-estetiikkaa ja antikapitalismia – ilman, että ne taivutetaan hinnastoiksi tai markkinamieliseksi lifestyleksi?
Ateneumin taidemuseo / Emilie Louise Flöge (1874–1952), muotisuunnittelija: ”Reforminainen ei tarvitse korsettia, vaan vapauden.”
Haluaisin kuulla näyttelyssä työväenluokan kolinaa – sen taide-elämän sykettä, jossa kädet eivät lepää vaan muotoilevat, painavat, kirjailevat ja kasaavat. Naisryhmien käsityöt eivät olleet pelkkiä kauniita kulisseja, vaan poliittisia tekoja, joissa materiaalit puhuivat omaa kieltään. Wiener Werkstätte -osio tuo esiin naisten roolin taiteessa – ei maskotteina tai muusina, vaan tekijöinä.
Belvederen taidemuseon näyttelyasiantuntija Arnika Groenewald-Schmidt, toteaa tiedotteessa: ”Naiset eivät päässeet sesessio-ryhmän virallisiksi jäseniksi, mutta he osallistuivat näyttelyihin, ja heidän roolinsa uudistustyössä oli merkittävä. Naisten rooli taiteilijoina ja suunnittelijoina korostui etenkin vuosina 1903–1932 toimineessa Wiener Werkstätte -taide- ja käsityöyhdistyksessä, joka yhdisti taiteen ja arjen esineet laadukkaaksi kokonaissuunnitteluksi.”
Tämä näyttely ei tyydy kertomaan Gallen-Kallelan kansallismytologiaa; se näyttää hänen dialoginsa Koloman Moserin kanssa ja yhteiset pohdinnat siitä, onko taide järjestelmän seinäkoriste vai sen purkaja.
Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttely on esillä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 26.9.2025–1.2.2026. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Wienin Belvederen taidemuseon kanssa, ja mukana on teoksia muun muassa Akseli Gallen-Kallelalta, Gustav Klimtiltä, Emilie Flögeltä, Koloman Moserilta, Egon Schieleltä ja Broncia Koller-Pinelliltä.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Miksi työväenluokan historiaa käsitellään akateemisesti, mutta harvoin työväen keskuudessa? Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetty seminaari paljasti, kuinka Yleisradion ja yliopistojen kulttuurinen perintö kietoutuu tiiviisti poliittiseen vallankäyttöön – mutta samalla etääntyy niistä, joiden elämästä se kertoo. Kun tutkijat puhuvat luokasta, kuka todella kuuntelee? Keskustelu toi esiin ristiriidan: työväenliikkeen analyysi tapahtuu yhä useammin korkeakoulutettujen kesken, samalla kun työläisten ääni jää kuulumattomiin. Aikana, jolloin media ja koulutus ovat jälleen poliittisen paineen alla, on syytä kysyä, kenelle historia kuuluu – ja kuka saa määritellä sen merkityksen.
Näyttivätkö kaikki naistenlehdet samalta 1960–1970-luvuilla – vaikka niiden sanoma palveli eri luokkia? Tamperelaisessa Työväki ja media -seminaarissa dosentti Arja Turunen nosti esiin yllättävän havainnon: vaikka suomalaiset naistenlehdet olivat ideologisesti kaukana toisistaan, niiden ulkoasu muistutti toisiaan hämmentävän paljon. Vasemmistolainen Uusi Nainen vaati rakenteellisia uudistuksia työväenluokan naisten aseman parantamiseksi, kun taas porvarillinen Suomen Nainen puolusti perinteisiä rooleja ja yksilön vastuuta. Kaupallinen Me Naiset liukui näiden välillä, myyden tasa-arvoa muodin ja kulutuksen kautta. Turusen puheenvuoro osoitti, että lehdet eivät olleet vain viihdettä – ne olivat luokkien välinen taistelutanner, jossa työväen ääni kamppaili näkyvyydestä pääoman hallitsemassa julkisuudessa. Kun nykykeskustelu tasa-arvosta ja oikeudesta itse määritellä oma sukupuoli käy yhä kiivaampana, on aika kysyä: kenen ääni kuuluu, ja kenen kokemukset eivät pääse lehtien sivuille?
Työväenluokalla on sanottavaa – ja tarve tulla kuulluksi. Mutta Orpo–Purran hallitus ei kuuntele, eikä sen budjetti puhu ihmisille vaan pääomalle. Syksyn budjettiriihi osoittaa, miten julkiset palvelut, sosiaalinen asuminen ja kuntien rahoitus alistetaan markkinoiden logiikalle, samalla kun asevarusteluun löytyy miljardeja. Ara-järjestelmän alasajo ja asumistukien leikkaukset eivät ole yksittäisiä toimenpiteitä vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa yhteiskunnan vastuu siirretään yksityisille toimijoille. SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandbergin mukaan Orpo-Purran uusi budjetti luo luokkaeroja. Kommunistit rakentavat vaihtoehtoa, jossa resurssit palvelevat ihmisiä, eivät pääomaa.
- 1 / 15
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Metsästä tuli näyttämö ja näyttelijöistä sen tulkkeja, kun Metsäteatteri toi huumorin, utopian ja kriittisen kysymisen keskelle Sävärin metsää Sastamalassa. Metsäkissa2044-hankkeen osana toteutettu Puut ja heidän vehreytensä -demo kutsui yleisön katsomaan metsää toisin – ei vain kuitupuuna, vaan yhteisenä elämän tilana, jossa ilo ja nauru voivat olla radikaalia vastarintaa. Jutun lopusta löydät tiedot Tampereen metsissä syksyllä nähtävistä maksuttomista Metsäteatterin esityksistä ja niihin ilmoittautumisesta.
11.-12. 10. Helsingissä järjestettävä Tiedonantaja-festivaali nostaa esiin sen, mitä valtamedia usein sivuuttaa: pääoman kasautumisen, työn arjen ja yhteiskunnallisen vastarinnan. Festivaali kokoaa yhteen aktivistit, tutkijat ja taiteilijat, jotka eivät tyydy katsomaan sivusta, kun sananvapaus ja moniäänisyys murenevat teknologisen ja taloudellisen vallan puristuksessa. Tapahtuma toimii vastavoimana mediakentän keskittämiselle ja kutsuu työväenluokan ääntä esiin – ei vain kuultavaksi, vaan vaikuttamaan.
Lauri Ylönen tuo uuden äänen Bad Wolvesin raskaaseen soundiin. Uusi versio kappaleesta Say It Again on enemmän kuin musiikkia – se on kohtaaminen. Kulttuuriteollisuus on paketoinut tunteet, Ylösen ääni toimii ja hengittää. Tässä raidassa kuuluu yhteistyön voima.