Algoritminen johtaminen yleistyy työpaikoilla – ja samalla työntekijöiden stressi. Työterveyslaitoksen uusin raportti paljastaa, kuinka koneet ohjaavat arkea ilman läpinäkyvyyttä. Tutkijat vaativat osallistamista ja avoimuutta. Tiedonantaja kysyy: kenen ehdoilla työelämä digitalisoituu?
Keywords:
Hyvää syntymäpäivää Vietnam!
Vietnam juhlii itsenäisyyden 80-vuotisjuhlaansa, mutta maa seisoo ristiriidan ytimessä: talouskasvu ja vauraus tuovat kansalle etuja, mutta samalla ne syventävät luokkaeroja ja altistavat sen globaalille kapitalismille. Onko Vietnam todella vapaa, vai onko se vain uusi muoto siirtomaavallan alistuksessa? Vietnamin tulevaisuus on kysymys, joka haastaa kapitalismin logiikan. Kommunistisen puolueen johdolla maa on kuitenkin osoittanut, että sosialistinen perintö voi olla avain oikeudenmukaisemman ja kestävämmän kehityksen luomiseen. Tämä toivoa luova merkitys puolueelle ei ole pelkästään menneisyyden muistaminen, vaan myös tulevaisuuden rakentaminen, jossa kansan yhtenäisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat keskiössä.
***
Itsenäisyyden 80-vuotisjuhla ei ole vain muistutus menneestä, vaan myös katse kohti tulevaa. Maa, joka on kokenut kolonialismin, sotien ja siirtomaahallinnon syvät haavat on tänä päivänä yksi Aasian dynaamisimmista talouksista. On kiinnostavaa kysyä: mitä tämä 80-vuotinen itsenäisyys todella tarkoittaa Vietnamin kansalle, ja kuinka se suhteutuu kapitalistiseen maailmanjärjestykseen, joka yhä hallitsee globaalia politiikkaa ja taloutta.
Vietnamin itsenäisyyden alkuhetki vuonna 1945 oli kommunistisen vallankumouksen voitto, joka johti maassa sosialistisen tasavallan syntymiseen. Hồ Chí Minhin johdolla kansa nousi vastarintaan siirtomaavallan ja fasistihallinnan kukistamiseksi. Vietnamin sodan loppuminen ja maan yhdistyminen vuonna 1975 oli uusi käännekohta. Sen jälkeiset vuosikymmenet ovat tarjonneet haasteita ja mahdollisuuksia kansalle ja sen hallitukselle. Viimeiset 40 vuotta ovat olleet erityisen mielenkiintoisia, sillä Vietnam on käynnistänyt talousuudistuksia, jotka ovat avanneet markkinatalouden ovelle. Đổi Mới -uudistusohjelman jälkeen Vietnam on kokenut merkittäviä talouskasvun aikoja, mutta tämä kehitys ei ole ollut vailla omia ristiriitojaan. Valtaosa maan väestöstä on noussut köyhyydestä, mutta samalla markkinatalous on luonut uusia luokkaeroja. Vietnam on globaali valmistusvoimatalous, mutta samalla se on loukussa maailmanlaajuisen kapitalismin lainalaisuuksissa, jotka toistavat sen, mitä marxilaiset ovat aina varoittaneet: talouden kasvu ei välttämättä takaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Kapitalistinen tuotantotapa edelleen määrittää kehityksen suuntia, vaikka itsehallinnollinen järjestelmä on alkanut avata ovia uudelle taloudelle.
Vietnamin talousuudistusten myötä maa on osa globaaleja markkinoita, ja sen tuotteet ovat osa suuria kansainvälisiä toimitusketjuja. On siksi loogista kysyä: millaisia riskejä tämä globaali taloudellinen integraatio tuo mukanaan? Markkinoistettu maailma tarjoaa elintarvikkeita, teknologiaa ja infrastruktuuria, mutta se samalla kaappaa kansallisten talouksien itsemääräämisoikeuden. Kapitalistinen maailmantalous ja sen logiikka tarkoittavat, että resurssit keskittyvät yhä vähemmistön käsiin, vaikka kansa juhlii edistystä ja kasvua.
Vietnamin itsenäisyyden juhla on siis samalla muistutus siitä, että globaali kapitalismi ei tunnusta itsenäisyyksiä. Se ei tunne rajojen ja valtioiden merkitystä, jos ne eivät asetu osaksi sen järjestelmäkoneistoa. Samalla se syventää syrjäytymistä ja luokkaeroja. Vietnam, joka on ollut itsenäinen 80 vuotta, saattaa tänään olla vapaa siirtomaavallasta, mutta se ei vielä ole vapaa globaalin kapitalismin hallitsevista voimista. Markkinat jylläävät yli kansallisten rajojen, ja vauraus keskittyy entistä harvempien käsiin, vaikka miljoonat vietnamilaisten työtä tekevät ihmiset edistävät maailman taloutta.
Vietnamin kommunistinen puolue on ollut keskeisessä roolissa maan kehityksessä itsenäisyyden saavuttamisesta lähtien. Puolueen johdolla maassa on tehty merkittäviä edistysaskeleita, jotka ovat siirtäneet maan köyhyydestä kohti globaalia talouskehitystä. Vuoden 1975 yhdistyminen ja Etelän vapautus olivat symbolinen voitto kommunistien ja kansan taistelulle itsenäisyyden puolesta. Tämän jälkeen puolue on systemaattisesti pyrkinyt kehittämään kansallista yhtenäisyyttä ja taloudellista vakautta. Vuonna 1986 sosialistinen talous antoi tilaa markkinatalouden elementeille. Tämä muutos tuotti taloudellista kasvua, ja samalla se on osoittanut, kuinka kommunistinen puolue on kykenevä soveltamaan marxilaisia periaatteita nykyaikaisessa maailmassa. Puolueen kyky kehittää omaa malliaan, joka yhdistää sosialistiset arvot ja kansallisen kehityksen, antaa monen Vietnamin kehitystä seuranneen mukaan toivoa ja uskoa siihen, että kommunistinen poliittinen voima voi jatkossakin johtaa Vietnamia kohti oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää tulevaisuutta.
Kirjoittajan artikkelit
Miksi työväenluokan historiaa käsitellään akateemisesti, mutta harvoin työväen keskuudessa? Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetty seminaari paljasti, kuinka Yleisradion ja yliopistojen kulttuurinen perintö kietoutuu tiiviisti poliittiseen vallankäyttöön – mutta samalla etääntyy niistä, joiden elämästä se kertoo. Kun tutkijat puhuvat luokasta, kuka todella kuuntelee? Keskustelu toi esiin ristiriidan: työväenliikkeen analyysi tapahtuu yhä useammin korkeakoulutettujen kesken, samalla kun työläisten ääni jää kuulumattomiin. Aikana, jolloin media ja koulutus ovat jälleen poliittisen paineen alla, on syytä kysyä, kenelle historia kuuluu – ja kuka saa määritellä sen merkityksen.
Näyttivätkö kaikki naistenlehdet samalta 1960–1970-luvuilla – vaikka niiden sanoma palveli eri luokkia? Tamperelaisessa Työväki ja media -seminaarissa dosentti Arja Turunen nosti esiin yllättävän havainnon: vaikka suomalaiset naistenlehdet olivat ideologisesti kaukana toisistaan, niiden ulkoasu muistutti toisiaan hämmentävän paljon. Vasemmistolainen Uusi Nainen vaati rakenteellisia uudistuksia työväenluokan naisten aseman parantamiseksi, kun taas porvarillinen Suomen Nainen puolusti perinteisiä rooleja ja yksilön vastuuta. Kaupallinen Me Naiset liukui näiden välillä, myyden tasa-arvoa muodin ja kulutuksen kautta. Turusen puheenvuoro osoitti, että lehdet eivät olleet vain viihdettä – ne olivat luokkien välinen taistelutanner, jossa työväen ääni kamppaili näkyvyydestä pääoman hallitsemassa julkisuudessa. Kun nykykeskustelu tasa-arvosta ja oikeudesta itse määritellä oma sukupuoli käy yhä kiivaampana, on aika kysyä: kenen ääni kuuluu, ja kenen kokemukset eivät pääse lehtien sivuille?
- ‹ edellinen
- 2 / 17
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.