Bassam Zakarneh: Rauhanprosessin rakentaneet johtajat ovat epäonnistuneet – Suomenkin arvioitava politiikkaansa uudelleen

Suomen syvenevä puolustusyhteistyö Israelin kanssa sekä keskustelu Palestiinan valtion tunnustamisesta ovat nostaneet esiin kysymyksiä suomalaisen ulkopolitiikan arvoista ja niiden johdonmukaisesta soveltamisesta. Palestiinassa käydään sisäistä keskustelua ja uudelleenarviointia siitä, miksi rauhanprosessi on ajautunut umpikujaan ja mihin suuntaan palestiinalaista strategiaa tulisi tulevaisuudessa kehittää.

Suomen yhteistyö Israelin kanssa kohtaa kasvavaa kritiikkiä

Viime vuosina Suomen turvallisuuspolitiikassa on korostettu kansainvälistä oikeutta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Samaan aikaan Suomen suhde Israeliin on noussut yhä näkyvämmäksi julkisen keskustelun aiheeksi erityisesti Gazan kansanmurhan  ja Israeliin kohdistuneen kansainvälisen kritiikin seurauksena.

Keskustelu kiihtyi, kun puolustusministeri Antti Häkkänen vieraili Israelissa syyskuussa. Vierailun aikana hän tapasi Israelin poliittista johtoa sekä tutustui Suomen hankkimaan Davidin linko-ilmatorjuntajärjestelmään.

Vierailu herätti kritiikkiä ihmisoikeusjärjestöissä, Palestiina-solidaarisuusliikkeessä ja osassa poliittista kenttää. Kritiikki kohdistui muun muassa siihen, sovelletaanko kansainvälisen oikeuden periaatteita johdonmukaisesti eri konflikteissa.

Keskustelu heijastaa laajempaa kysymystä Suomen ulkopolitiikan johdonmukaisuudesta. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomen poliittinen johto on toistuvasti korostanut sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen merkitystä, valtioiden alueellista koskemattomuutta sekä kansojen oikeutta itsemääräämiseen.

Orpo-Purran hallituksen Israel-politiikan kriitikot kysyvät, voidaanko näitä samoja periaatteita soveltaa johdonmukaisesti myös Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin.

Turvallisuuspolitiikan ja ihmisoikeuksien välinen jännite

Turvallisuuspolitiikka on keskeinen osa Suomen ja Israelin suhteita. Suomen liityttyä Natoon, turvallisuusympäristön muuttuessa ja puolustustarpeiden kasvaessa israelilaisen puolustusteknologian merkitys Suomen puolustusjärjestelmässä on lisääntynyt.

Häkkäsen vierailu tapahtui aikana, jolloin useat Euroopan maat kävivät keskustelua suhteistaan Israeliin sekä Palestiinan valtion tunnustamisesta. Vierailua tarkasteltiin siksi myös osana laajempaa keskustelua siitä, millaisia kansainvälisiä kumppanuuksia Suomi haluaa nykyisessä turvallisuustilanteessa painottaa.

Turvallisuusyhteistyön kriitikoiden mukaan puolustushankintoja ei voida täysin irrottaa niiden laajemmasta poliittisesta kontekstista. Heidän näkökulmastaan valtioiden välinen yhteistyö heijastaa myös sitä, millaisiin kansainvälisiin kumppanuuksiin Suomi liittää turvallisuustavoitteensa.

Palestiinan tunnustaminen jakaa mielipiteitä

Samalla kun Suomen ja Israelin puolustusyhteistyö on syventynyt, myös keskustelu Palestiinan valtion tunnustamisesta on voimistunut.

Useat Euroopan maat ovat viime vuosina tunnustaneet Palestiinan valtion tai ilmoittaneet tukevansa tunnustamista. Suomessa lopullista poliittista päätöstä ei ole tehty, mutta aihe on noussut entistä näkyvämmin ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.

Tunnustamisen kannattajien mukaan se voisi vahvistaa palestiinalaisten oikeutta itsemääräämiseen ja tukea kahden valtion ratkaisua. Kriitikot puolestaan katsovat, ettei tunnustaminen yksin riittäisi viemään rauhanprosessia eteenpäin nykyisissä olosuhteissa.

Keskusteluun kuuluu myös näkökulma, joka saa Euroopassa usein vähemmän huomiota: miten palestiinalaiset itse arvioivat poliittisen liikkeensä onnistumisia ja epäonnistumisia.

Kritiikkiä tulee myös Fatahin sisältä

Sillä välin, kun Suomessa keskustellaan suhteesta Israeliin ja Palestiinan valtion tunnustamisesta, palestiinalaisessa politiikassa käydään sisäistä keskustelua siitä, miksi pitkään tavoiteltu poliittinen ratkaisu on jäänyt saavuttamatta.

Fatahin vallankumousneuvoston jäsen Bassam Zakarneh on yksi tämän keskustelun näkyvistä äänistä.

Zakarneh ei puhu ulkopuolisena tarkkailijana vaan Fatahin keskeisen päätöksentekoelimen jäsenenä.

Hänen mukaansa Gazan sota ja Länsirannan kehitys ovat pakottaneet liikkeen arvioimaan poliittista ohjelmaansa uudelleen.

”Gazan sota paljasti ongelman. Meidän poliittisessa ohjelmassamme on ongelma.”

Fatah arvioi rauhanprosessin perintöä uudelleen

Fatah on ollut vuosikymmeniä yksi palestiinalaisen politiikan keskeisistä voimista, ja sen strategia on perustunut neuvotteluihin, kansainväliseen diplomatiaan ja kahden valtion ratkaisuun.

Nyt liikkeen sisällä käydään keskustelua siitä, onko tämä strategia saavuttanut tavoitteensa.

”Pitkän aikaa etenimme kohti Palestiinan valtion perustamista rauhanprosessin kautta.”

Zakarnehin mukaan tämä tie pysähtyi, kun kahden valtion ratkaisua vastustavat poliittiset voimat vahvistuivat Israelissa.

”Kun Benjamin Netanyahu nousi pääministeriksi ja Donald Trump tuki hänen linjaansa, tämä ratkaisu pysäytettiin.”

Zakarnehin mukaan kyse ei kuitenkaan ole pelkästään Israelin politiikasta. Kyse on myös Fatahin tarpeesta tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti ja sopeutua muuttuneisiin poliittisiin olosuhteisiin.

”Johtajat, jotka rakensivat rauhanprosessin Israelin kanssa, ovat epäonnistuneet.”

Hänen mukaansa liikkeessä keskustellaan nyt sekä poliittisen ohjelman että johdon uudistamisesta.

Konflikti näkyy arjessa

Zakarnehin mukaan poliittisten päätösten vaikutukset näkyvät lopulta palestiinalaisten jokapäiväisessä elämässä.

Kuvaillessaan tilannetta Länsirannalla hän korostaa, ettei kyse ole vain kansainvälisestä diplomatiasta tai valtioiden välisistä suhteista. Kyse on myös kodeista, maasta ja toimeentulosta.

”Siirtokuntalaiset tulevat koteihimme, polttavat puumme, tappavat ja varastavat eläimiämme. He haluavat palestiinalaisten lähtevän mailtaan.”

Zakarnehin kuvaamissa kokemuksissa konflikti liittyy perustavanlaatuisesti maahan, elinkeinoihin ja mahdollisuuteen jäädä omalle kotiseudulleen. Kansainväliset neuvottelut näkyvät konkreettisina muutoksina arjessa, työssä, asumisessa ja liikkumisvapaudessa.

Monille palestiinalaisille kysymys ei hänen mukaansa ole pelkästään tulevaisuudessa mahdollisesti syntyvästä valtiosta, vaan myös yhteyden säilyttämisestä omaan maahan ja elinympäristöön jo nyt.

Zakarnehin viesti Suomelle

Zakarnehin mukaan Suomen ulkopolitiikan uskottavuus mitataan lopulta tekojen kautta.

Hän huomauttaa, että Suomi tunnetaan kansainvälisesti demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustajana, mikä tekee Suomen suhteesta Israeliin erityisen merkittävän. Zakarnehin mielestä näiden periaatteiden ja joidenkin Suomen Israel-politiikan osa-alueiden välillä on selvä ristiriita. Hänen mukaansa tämä herättää vakavia kysymyksiä siitä, kuinka johdonmukaisesti näitä periaatteita sovelletaan ja käytetäänkö kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien yhteydessä kaksinkertaisia standardeja.

Zakarnehin mukaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden puolustamisen tulisi näkyä myös Suomen politiikassa suhteessa Israeliin ja palestiinalaisiin.

Hän pitää Palestiinan valtion tunnustamista yhtenä tärkeänä askeleena.

Zakarnehin mukaan tunnustaminen voisi vahvistaa palestiinalaisten oikeutta itsemääräämiseen ja tukea kahden valtion ratkaisua aikana, jolloin rauhanprosessi on suurelta osin pysähtynyt.

Toivo löytyy solidaarisuudesta

Vaikka Zakarneh kritisoi sekä omaa liikettään että kansainvälistä yhteisöä, hän ei usko poliittisen ratkaisun mahdollisuuden kadonneen.

”Uskon maailman kansoihin, en niiden hallituksiin.”

Hänen mukaansa yksi tärkeimmistä voiman lähteistä löytyy kansainvälisestä solidaarisuudesta.

”Näemme tukea kaikkialla maailmassa. Se tulee ihmisiltä, opiskelijoilta ja taiteilijoilta Amerikassa, Euroopassa ja monissa muissa paikoissa.”

Zakarnehin mukaan palestiinalaiset seuraavat tarkasti kansalaisyhteiskunnan liikkeitä, mielenosoituksia ja rauhanaloitteita eri puolilla maailmaa.

”Kun ihmiset yhdistyvät vastustamaan sitä, mitä meille tapahtuu, se antaa meille voimaa jatkaa.”

Hän uskoo, että ihmisten välinen solidaarisuus vahvistaa uskoa siihen, että oikeudenmukainen ja kestävä ratkaisu on edelleen mahdollinen.

Suomen politiikkaan liittyvä kysymys jää avoimeksi

Fatahin sisäinen itsekritiikki kuvastaa palestiinalaisen politiikan pyrkimystä löytää uusia vastauksia vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin ja jumittuneen rauhanprosessin jälkeen. Samalla Suomessa käydään keskustelua siitä, miten turvallisuusintressit, kansainvälinen oikeus ja ihmisoikeuspolitiikka voidaan sovittaa yhteen muuttuvassa maailmassa.

Suomen hallitus korostaa yhteistyön merkitystä Israelin kanssa turvallisuuden ja puolustuksen aloilla. Samaan aikaan kriitikot kysyvät, voiko kansainväliseen oikeuteen perustuva ulkopolitiikka säilyttää uskottavuutensa ilman johdonmukaista lähestymistapaa Israelin ja Palestiinan kysymykseen.

Zakarnehin lausunnoissa toistuu ajatus siitä, että myös palestiinalaisten on arvioitava kriittisesti omia epäonnistumisiaan. Hänen mukaansa samaa mittapuuta tulisi soveltaa kansainväliseen yhteisöön.

Fatahin sisäinen keskustelu heijastaa laajempaa muutosta palestiinalaisessa politiikassa, kun liike arvioi uudelleen vuosikymmeniä noudattamaansa strategiaa. Samalla Euroopassa ja Suomessa käydään keskustelua siitä, miten turvallisuuspolitiikka, puolustushankinnat, kansainvälinen oikeus ja ihmisoikeudet voidaan tasapainottaa.

Siksi Suomen suhde Israeliin ja Palestiinan valtion tunnustaminen eivät ole pelkästään ulkopoliittisia kiistakysymyksiä. Ne liittyvät myös siihen, miten Suomi määrittelee oman roolinsa kansainvälisen oikeuden puolustajana, rauhan rakentajana ja kansojen itsemääräämisoikeuden tukijana maailmassa, jossa näitä periaatteita koetellaan jatkuvasti.

---