Keywords:
Marx-opistosta tuhdit eväät toimintaan
DSL:n opintokeskuksen Marx-opiston seuraava talvitapaaminen järjestetään uudessa paikassa, Ystävyyden Majatalossa, Kruusilassa (Salossa) 9.-10.3.2024. Marx-opisto on viikonloppukurssi, jolla opiskellaan marxilaista teoriaa ja käytännön toimintaa. Kurssi järjestetään kaksi kertaa vuodessa, talvella ja kesällä. Kurssille ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat opiskella taitoja toimia luokkatietoisessa työväenliikkeessä, eikä osallistumiseen edellytetä aikaisempia opintoja marxilaisuudesta.
Ilmoittaudu mukaan viimeistään 23.2.
Lisätietoja:
https://www.desili.fi/ajankohtaista/ilmoittautuminen-marx-opiston-talvitapaamiseen-9-10-3-kaynnissa/
Alla artikkeli viime kesän Marx-opistosta.
Demokraattisen sivistysliiton (DSL) järjestämä Marx-opisto pidettiin 4.–6. elokuuta. Tuhti paketti heti heinäkuun lomakuukauden jälkeen antamaan eväitä loppu vuoden kamppailuihin paremman Suomen ja maailman puolesta.
Ennakko tehtävissä pyydettiin pohtimaan esimerkiksi: “Mihin luokkaan kuulun?” ja “Miksi katson näin olevan?”. Eli ennakkotehtävät antoivat jo esimakua siitä, ettei Marx-opiston kolmea päivää tulla viettämään passiivisesti kuuntelemalla. Aktiivinen omatoiminta myös teoreettissuuntautuneiden asiakokonaisuuksien hahmottamisessa ja sisäistämisessä onkin tärkeää.
Tästä asiasta Marx-opiston luennoitsijat pitivät hyvin huolen. Luentojen aikana käytiin pieniä keskusteluja vieruskaverin kanssa luennoitsijan ohjaamana, joilla pohjustettiin seuraavaa luennon aihetta tai syvennettiin juuri opiskeltua.
Erityisen hyvin tämä toimintaperiaate toimi Anna-Mili Tölkön pitämässä Uusintava työ -alustuksessa. Aihe oli sekä hyvin haastava, että antoisa ja tärkeä. Tämän teorian omaksuminen antoi osallistujille lisätyökaluja yhteiskunnallisten rakenteiden hahmottamiseen.
Jos kiinnostus heräsi mitä ihmettä on Uusintava työ, niin Marx-opiston luento löytyy tietysti Demokraattisen sivistysliiton sivuilta.
Luokka yhteiskuntaa ja mitä se on nyt, käytiin myös läpi tarkasti. Unohtamatta kansainvälistä yhteistyötä - esimerkiksi Euroopan Vasemmiston kanssa. Kuten monia muitakin aiheita.
Ilahduttavaa Marx-opistossa on myös se, että se ei vaadi ennakkotietoja aiheista. Toinen hyvä seikka on se, että vanhat Marx-opiston konkarit saavat joka kertaa jotain uutta evästä mukaan ja ensikertalaiset eivät tunne itseään vieraaksi opistossa.
Nuoret ja vanhat toverit, niin ikävuosissa kuin aktivistivuosina mitattuina
rikastuttavat toistensa ajattelua. Tietenkään myöskään puolueen jäsenkorttia tai puolue kantaa ei kysellä, vaan kaikki yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet ovat enemmän kuin tervetulleita.
Päivittäin käytiin myös useita pienryhmäkeskusteluja aiheista. Tämä ei ainoastaan dialogin kautta laajentanut Marx-opiston aiheita, mutta auttoi myös tutustumaan uusiin tovereihin ja ennen kaikkea heidän yhteiskunnallisiin ajatuksiinsa. Monta näkökulmaa ja ajatusta sekä ystävää rikkaampana osallistujat lähtivätkin Marx-opistosta.
Marx-opisto järjestetään kahdesti vuodessa – seuraavasta saa tietoa DSL:n verkkosivuilta.
Marx-opiston alustuksia DSL:n kotisivuilta:
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Orpo-Purran hallitus myy yleistukea hallinnollisena yksinkertaistuksena, mutta työväenluokan näkökulmasta kyse on jostain aivan muusta: sosiaaliturvasta tehdään kontrollin ja leikkausten väline, jossa nuori työtön mitataan perheen tuloyksikön kautta eikä yksilönä. Samalla kun pääoma saa vapaat kädet budjettikuriin ja markkinoistamiseen, työntekijöiltä ja opiskelijoilta viedään itsenäisyyden ja ihmisarvon edellytykset. Kysymys kuuluu: kenen arkea helpotetaan ja kenen elämää vaikeutetaan, kun sosiaaliturva muutetaan oikeudesta ehtojen varaan annetuksi armopalaksi? SKP:n SOTE-ryhmän vaihtoehto – 1500 euron perusturva ilman karensseja ja tarveharkintaa – piirtää näkyviin todellisen jakolinjan: leikkausten Suomi vai ihmisarvoinen turva kaikille.
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.
Miksi osuustoiminnallinen Tradeka, jonka juuret ovat työväenliikkeessä, sijoittaa aseisiin? Samaan aikaan, kun rauhan ja aseidenriisunnan periaatteet rapautuvat globaalisti, myös suomalaiset sijoittajat – kuten Tradeka – ovat alkaneet nähdä aseteollisuudessa "positiivisia mahdollisuuksia". Työväenluokan varallisuutta hallinnoidaan nyt tavalla, joka palvelee sotataloutta ja pääomaa – ei osuuskunnan jäseniä. SKP:n Yrjö Hakanen vaatii, että Tradeka sulkee asetuotannon kokonaan pois sijoituksistaan ja ryhtyy kehittämään vaihtoehtoisia rahastoja, joissa vaikuttavuus korvaa militarismin.
- 1 / 330
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen yliopiston tutkija Pentti Raittila käsitteli työväenlehdistön sisäisiä ristiriitoja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa. Hämeen Yhteistyön toimitus kamppaili 1960–70-luvuilla journalistisen itsenäisyyden ja puolueuskollisuuden välillä, mikä johti ideologisiin törmäyksiin ja toimituksen kriisiin.
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?