Metsä nauraa meille – ja hyvä niin

Katson teatteria ja nauran metsässä. Oliko metsä antanut Metsäteatterille luvan veistellä vitsejä?
En voi olla ajattelematta: kenelle oikein nauran? Metsälle, joka on hakattu, riistetty ja tuhottu? Vai itselleni, metsäignorantille, joka vasta nyt huomaa, miten hiljaisesti kaikki elollinen on perääntynyt?

Toukokuun viimeisenä päivänä Sävärin metsässä Sastamalassa nähtiin jotain, mitä ainakaan minä en ole aiemmin metsässä nähnyt – Metsäteatterin demo Puut ja heidän vehreytensä. Esitys oli osa Metsäkissa2044-hanketta, joka yhdistää taiteen, tieteen ja journalismin voimavarat metsäutopian etsintään.

Tämä piti omin silmin nähdä. Tosissaan olevat ihmiset – näyttelijät – ovat äänessä keskellä metsää. Tiedän, että kyseessä on teatteriesitys, joten en hämmästy siitä, että sieltä täältä puiden takaa pompsahtaa joku, ja alkaa esimerkiksi etsiä korvasieniä tai käyttää kuvitteellisesti jotain metsäkonetta; fitness-ihminen bodypumppaa ryteikössä ja kannustaa itseään: jaksaa, jaksaa. Kyllä minua huvitti. Eikä tämä ollut perinteinen esitys. Tämä oli work in progress – keskeneräinen, elävä prosessi. Virpi Koskelan ohjaama Metsäteatteri ei tähtää valmiiseen, hiottuun teokseen. Se hengittää yhdessä yleisön ja metsän kanssa. Koskela kertoo: ”Sävärin pläjäys oli tärkeä kokemus. Oli ihanaa kuulla reaktioita, mutta vielä tärkeämpää oli päästä testaamaan. Metsän omistajatkin olivat paikalla – ja ilahtuneita. Tuli tunne, että olemme oikealla asialla.”

Teatteri tapahtui kirjaimellisesti metsässä. Ei lavasteita, ei spottivaloja. Näyttelijät liikkuivat mättäillä. Metsä sai uuden roolin – näyttämönä, muttei passiivisena. Se oli aktiivinen läsnäolija.
Metsäteatterin juuret ovat syvällä osallistavan ja devising-teatterin maaperässä. Kollektiivinen, prosessilähtöinen tekeminen mahdollistaa kokeilun, dialogin ja yleisön mukaan ottamisen. Keskeneräisyys ei ole puute vaan menetelmä. Teatterilla ja taiteella on paikkansa. Se tuo avoimmuutta ja rehellisyyttä, joka usein puuttuu poliittisesta ja taloudellisesta metsäpuheesta.
Sävärissä kuultiin utopiapuhetta – vaihtoehtoisia todellisuuksia, joissa metsä on pyhä, ihmisyhteisöt hoivaavia ja ilo luovaa vastarintaa. Se ei ollut naiivia eskapismia vaan tarkkaa, älykästä huumoria, joka osuu kipupisteisiin. Kuten Koskela sanoo: ”Huumori luo ristiriitaa ja yllätyksiä, ja pitää meidät elossa. Ilo on radikaalia.”

Metsäteatteri ei naura metsälle vaan meille – ihmisille, jotka olemme etääntyneet luonnosta, unohtaneet metsän arvon. Se kutsuu takaisin: katsomaan, kuuntelemaan, osallistumaan.
Syksyllä Metsäteatteri palaa. Esityksiä nähdään Pirkanmaan metsissä. Aiheena ei ole pelkkä luonto, vaan kysymys ihmisyydestä. Miten suostumme katsomaan metsää muuna kuin kuitupuuna? Pystymmekö kuvittelemaan uudenlaisen metsäsuhteen?

Metsäkissa2044-hankkeen ytimessä on osallistuminen. Ei riitä, että tiedämme – meidän täytyy myös toimia. Siksi Metsäteatteri ei ole pelkkää taidetta. Se on kutsu osallistua, olla mukana, katsoa metsää – ja katsoa toisiamme. Metsä ei ehkä tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme metsää. Ja vähän myös toisiamme.

Metsäkissa tutkii utopioita ja metsää

Monialaisen asiantuntijaryhmän tavoite on  viedä metsäsuhdetta uudelle tasolle Metsäkissa2044:n tekijäryhmään kuuluu useita asiantuntijoita: taiteilija, ekologinen neuvonantaja FT Susu Rytteri, teatteritaiteilija FT Virpi Koskela, toimittaja ja kirjailija Jaana Kanninen, somejournalisti JP (Juha-Pekka) Väisänen, väitöskirjakoulutettava ja opettaja-filosofi Aki Saariaho, kasvatustieteilijä ja professori Antti Rajala, sekä musiikintekijä ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Katja Luhtala.

Koneen Säätiö rahoittaa Metsäkissa2044-hanketta Metsän puolella -hankkeen kautta. Taiteen, tieteen ja journalismin tutkimushanke Metsäkissa2044 rakentaa yhteistä, utooppista tulevaisuudenkuvaa suomalaismetsistä vuoteen 2044 mennessä. Hankkeessa hyödynnetään kokemuksellisia, taiteellisia ja luovia oppimismenetelmiä metsäsuhteen uudistamiseksi ja metsän monimuotoisuuden ymmärtämiseksi. Teatterin, kuvataiteen, musiikin, filosofian ja muiden tutkimuksellisten välineiden avulla osallistujat oppivat, tutkivat ja ymmärtävät, miten ihmiset ja luonto voivat elää harmoniassa. Mukana on eri-ikäisiä ja -taustaisia ryhmiä, joita ammattitaiteilijat ja tutkijat tukevat omalla erityisosaamisellaan.

Neljä esitystä kolmessa eri paikassa

Sunnuntaina 21.9
esitykset klo 14 ja klo 17: Pyynikki,
entinen Laululava eli Thermopyleen aukio Näkötornin takana
- esityksiä suositellaan heille, joilla on hankala liikkua maastossa

Keskiviikkona 24.9
esitys klo 18 Hervannan Makkarajärvellä (ratikan päättäriltä n. 25 min. kävely maastossa) Metsäkappelissa
- esitystä suositellaan heille, joille on helppo liikkua vaihtelevassa maastossa
 

Torstaina 25.9
esitys klo 18 Reuharinniemessä (noin 25 min. kävelymatka ratikan nro 1 "Lentävänniemi" -pysäkiltä) Lapinraunioiden takana
- esitystä suositellaan heille, joille on helppo liikkua vaihtelevassa maastossa

Itse esityksestä:

Esityksen kesto on n. tunnin, jonka jälkeen keskustelutilaisuus n. 30 min., kiinnostuneille. Kannattaa varata aikaa myös kävelyyn paikalle, varsinkin Makkarajärvelle ja Reuharinniemeen. Sään mukaiset vaatteet. Esitykset toteutetaan myös sateella, ainoastaan kovan myrskyn vuoksi esitys voidaan peruuttaa.

Esitys on ilmainen. Se on toteutettu Legioonateatterin ja Metsäkissa2044 -hankkeen yhteistyönä ja sitä rahoittaa Koneen Säätiön Metsän puolella.

Paikat esityksiin varattava ennakkoon sähköpostilla virpi.koskela (ät) metsakissa.fi  koska paikkoja luonnonsuojelualueella on rajoitettu määrä.

Paikkoja voi varata niin kauan kuin niitä riittää. Paikkansa ennakkoon varanneet saavat tarkemmat tiedot esitykseen pääsystä ja kulusta.

Sekä Makkarajärvellä että Reuharinniemessä on myös grillipaikka, mikäli haluat retkeillä ja grillata ennen tai jälkeen esityksen. Makkarajärvellä on myös WC.

Kirjoittaja on Tiedonantajan päätoimittajan sijainen ja Metsäkissa2044-hankkeen somejournalisti.