Miksi EU-komission sääntelynpurku on pysäytettävä?

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on käynnistänyt radikaalin deregulaatiokampanjan, jonka tavoitteena on purkaa sääntelyä, josta yrityslobbarit eivät pidä – mukaan lukien sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät normit. EU:ssa on nähty deregulaatiota aiemminkin, mutta tällä kertaa tilanne on hyvin erilainen: purkuhanke on paitsi huomattavasti laajempi ja armottomampi, myös ennennäkemättömän laajasti hallitusten ja Euroopan parlamentin tukema. Olemme vaarassa ajautua tuhoisaan sääntelyn purkukierteeseen, samalla kun ilmastonmuutos, ympäristö, tasa-arvo ja sosiaaliset oikeudet ohitetaan ‘kilpailukyvyn’ nimissä.

Tämän vuoden helmikuussa kävi selväksi, että tilanne on nyt erilainen. Euroopan komissio esitteli Omnibus-paketin, jonka tarkoituksena on uudistaa kolme keskeistä yritysten kestävyyssäädöstä. Nämä kolme lakia on hyväksytty Euroopan parlamentissa ja jäsenmaiden hallituksissa vain vuosi tai kaksi aiemmin. Nyt komissio vaati lainsäädännön tavoitteiden radikaalia vesittämistä.

Yrityksille vapaat kädet

Kansalaisjärjestöistä muodostuva ECCJ (European Coalition for Corporate Justice) kuvaili komission esitystä “totaaliseksi sääntelyn puruksi, jonka tarkoituksena on purkaa yritysvastuu ja hylätä EU:n Green Dealin sitoumukset”. Erityisesti yritysvastuuta koskevaa direktiiviä (Corporate Sustainability Due Diligence Directive, CSDDD) oltaisiin ECCJ:n sanoin “radikaalisti heikentämässä tavalla, joka antaisi holtittomasti toimiville yhtiöille vapaat kädet ilman seurauksia”.

Vaikka Euroopan parlamentin ja neuvoston on vielä käsiteltävä omnibus-paketti, ja ne voisivat estää yritysvastuun romuttamisen, näyttää todennäköisyys sille tällä hetkellä heikolta.

Tilanne on todella muuttunut. Lehdistötilaisuudessa esitellessään Omnibus-pakettia komission entinen vara puheenjohtaja Valdis Dombrovskis perusteli esitystä viittaamalla “suurempaan kokonaisuuteen” ja muuttuneeseen EU:n ja Yhdysvaltojen suhteeseen. Hän mainitsi myös Yhdysvaltojen Trumpin hallinnon päätöksen äänestää YK:n päätöslauselmaa vastaan, joka tuomitsi Venäjän aggressiot Ukrainassa, ja kuvaili tätä “toimintakutsuksi”.

Jotkut ovat kutsuneet Omnibus-pakettia Trump-henkiseksi, mutta kyse on vain näkyvästä ensimmäisestä luvusta täysin EU:n sisältä kumpuavassa deregulaatio-ohjelmassa, jota on valmisteltu jo vuosien ajan. 

Sääntelynpurkuohjelma on keskeinen osa komission suunnitelmia seuraavalle viidelle vuodelle – ajanjaksolle, jonka aikana “kilpailukyky” tulee olemaan EU:n tärkein mittatikku. Tämä uusi suunta oli nähtävissä jo heinäkuussa 2024, kun komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen esitteli poliittiset suuntaviivansa toiselle kaudelleen. Lisää paljastui, kun von der Leyen julkaisi kullekin komissaariehdokkaalle osoitetut painopisteet.

Näissä “toimeksiantokirjeissä” (Mission Letters) esiteltiin yli 15 erilaista työkalua järjestelmälliseen sääntelyn purkamiseen ja normien heikentämiseen – osa uusia, osa aiempien keinojen rajumpia muunnelmia. Komission viiden vuoden pääasiallisessa talouspoliittisessa asiakirjassa, Kilpailukykykompassissa (Competitiveness Compass), joka julkaistiin tammikuussa 2025, yritysten kilpailukyky vahvistettiin komission ylätason tavoitteeksi, ja sääntelyn muuttaminen asetettiin keskeiseksi keinoksi tämän saavuttamiseksi.

Lisää yksityiskohtia deregulaatio-ohjelmasta paljastettiin kuukautta myöhemmin “Yksinkertaisempi ja nopeampi Eurooppa” -asiakirjassa.

Komissio kutsuu harhaanjohtavasti ohjelmaansa “yksinkertaistamiseksi”. Syksyllä 2024, sen hakiessa Euroopan parlamentin hyväksyntää suunnitelmilleen, asiakirjoissa esiintyi yhä mainintoja “korkean tason standardien säilyttämisestä”, mutta nämä ilmaukset ovat kadonneet.

Kuvaavaa on, että joulukuussa 2024 von der Leyenille osoitettu 270 kansalaisjärjestön allekirjoittama avoin kirje, jossa vaadittiin “vahvoja takeita siitä, ettei ‘yksinkertaistaminen’ estä tai viivästytä sosioekologiseen siirtymään tarvittavaa sääntelyä”, on vailla vastausta.

Omnibus-esitys, jonka tavoitteena on riisua yritysvastuulainsäädäntö sisällöstä ja vaikutusvallasta, osoittaa, että von der Leyenin komissio uhraa sosiaaliset ja ympäristöstandardit yritysten kilpailukyvyn nimissä.

Kuva: Midjourney

Imperiumin vastaisku

Sääntelynpurku on EU:n sisäsyntyinen ilmiö. Se on ollut von der Leyenin toisen kauden painopiste jo hänen jatkokautensa kampanjan alusta. Sen juuret ulottuvat vuosien taakse.

Kuten Corporate Europe Observatoryn artikkelissa ‘Competitiveness’: inside the troubling corporate blueprint for the coming Commission kuvataan, yrityslobbausjärjestöillä kuten European Round Table for Industry (ERT) ja BusinessEurope on ollut merkittävä rooli von der Leyenin linjan muovaamisessa. ERT, joidenkin Euroopan suurimpien yritysten toimitusjohtajien oma kerho, julkaisi pian Venäjän hyökättyä Ukrainaan maaliskuussa 2022 yhteislausunnon, joka käynnisti suuryritysten kampanjan EU:n yleisen agendan muuttamiseksi.

Pyrkiessään laajempaan vaikuttavuuteen ERT kokosi Europe Unlocked -kampanjansa ympärille joukon työnantajajärjestöjä sekä kansallisia ja eurooppalaisia alakohtaisia lobbausorganisaatioita. Tavoitteena oli nostaa seuraavalla EU-kaudella kilpailukyky, sisämarkkinat ja halpa energia unionin ykkösprioriteeteiksi.

Samaan tapaan BusinessEurope tähtäsi suurvoittoihin ‘Reboot Europe’ -kampanjallaan. ERT:n ja BusinessEuropen mukaan tarvittiin “sääntelyn aikakauden” korvaaminen uudella aikakaudella, jossa sääntelyä systemaattisesti uudelleenkirjoitetaan.

Samansuuntaista raskasta teollisuutta ja kemianteollisuutta edustavaa lobbausta tehtiin muun muassa Antwerpenin julistuksen avulla. Tämä huipentui helmikuussa 2024 jolloin EU:lta vaadittiin “Eurooppalaista teollisuussopimusta” (European Industrial Deal). Se nousi yhdeksi vaikutusvaltaisimmista yritysten lobbauskampanjoista EU-politiikassa.

Toinen keskeinen tekijä oli von der Leyenin taktikointi konservatiivisten puolueiden EPP-ryhmän – ja erityisesti saksalaisen CDU:n – saamiseksi tukemaan hänen uudelleenvalintaansa Euroopan parlamentissa. Von der Leyen lupasi CDU:lle sääntelyn uudistamista vastineeksi jatkokaudesta. Eikä hän hukannut aikaa lupauksensa toteuttamisessa.

Ensimmäisen kautensa loppupuolella von der Leyen veti pois esityksen, joka olisi rajoittanut myrkyllisten torjunta-aineiden käyttöä, ja aiemmin luvatut säädösehdotukset kemikaalien ja tupakan sääntelystä jäivät kokonaan julkaisematta.

Vuoden 2024 aikana von der Leyenin tilaamat korkean profiilin raportit – toinen entiseltä Italian pääministeriltä Enrico Lettalta ja toinen entiseltä Euroopan keskuspankin pääjohtajalta Mario Draghilta – loivat vahvan poliittisen tuen sille, että yritysten kilpailukyvystä tehtäisiin EU:n ylätason tavoite, ja että deregulaatio on keino sen saavuttamiseksi.

Näitä kahta raporttia on kritisoitu voimakkaasti niin metodologisista puutteista (mukaan lukien yritysvaltainen kuulemismenettely), heikoista perusteluista kuin niiden pohjalta muotoilluista politiikkasuosituksistakin – mutta liian myöhään: erityisesti Draghin raportti on jo omaksuttu EU:n talouspoliittiseksi ohjenuoraksi, jota ylistetään poliittisella kentällä.

Mitä on valmisteilla?

Tämä sääntelynpurkuoperaatio koostuu neljästä keskeisestä osa-alueesta:

1. Voimassa olevan EU-lainsäädännön standardien heikentäminen – olemassa olevia lakeja puretaan tai niiden vaatimustasoa lasketaan.

2. Poikkeukset ja muut keinot, joilla yritykset voivat välttää sääntelyn – sääntelyyn jätetään tietoisesti porsaanreikiä ja vapautuslausekkeita.

3. Uusien esteiden rakentaminen tulevalle edistykselliselle EU-sääntelylle – luodaan rakenteellisia tai poliittisia kynnyksiä, jotka vaikeuttavat uuden sosiaalisen tai ekologisen sääntelyn syntymistä.

4. Kansallisen tason edistyksellisen politiikan liikkumatilan kaventaminen – EU-tason linjauksilla ja sisämarkkinoiden tulkinnoilla rajoitetaan jäsenvaltioiden mahdollisuuksia toteuttaa kunnianhimoista sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa omalla tasollaan.

Voimassa olevan EU-lainsäädännön standardien heikentäminen käynnistetään sarjalla uusia Omnibus-esityksiä tulevina vuosina. Pelkästään vuodelle 2025 on suunnitteilla vähintään neljä, jotka koskevat esimerkiksi investointeja, digitaalista sääntelyä ja maatalouspolitiikkaa.

Mutta kyse ei ole vain aloitteista: komissio aikoo “stressitestata” koko EU:n lainsäädäntökokonaisuuden niin sanotun “yksinkertaistamisen” eli sääntelyn purkamisen näkökulmasta – eli käydä läpi kaikki EU-lait. Tämän massiivisen operaation toteuttamiseksi komissio järjestää “täytäntöönpanodialogeja” (Implementation Dialogues), joiden tarkoituksena on “kuunnella yritysten huolia” ja löytää mahdollisuuksia “hallinnollisen taakan vähentämiseen”.

Jokainen 27 komissaarista järjestää kaksi tilaisuutta vuodessa – eli yhteensä 54. Von der Leyenin sääntelynpurkuagenda toteuttaa yrityslobbareiden villeimmät unelmat: jo säädettyjen EU-lakien avaaminen tarjoaa mahdollisuuksia vesittää sosiaalisia ja ympäristöstandardeja, joita elinkeinoelämä on vastustanut.

Suurimmat elinkeinoelämän järjestöt Ranskassa, Saksassa ja Italiassa (MEDEF, BDI ja Confindustria) vaativat nyt avoimesti EU:n sääntelykehikon “sopeuttamista globaaliin kilpailuun” sekä EU-lakien mukauttamista “kilpailijoidemme standardeihin” – eli käytännössä standardien laskua.

Toiseksi, komissio aikoo ottaa käyttöön joukon poikkeuksia ja kiertoteitä, joiden avulla yritykset voivat välttää sääntelyä. Tämä näkyi helmikuun Omnibus-paketissa, joka rajoitti voimakkaasti niiden yritysten määrää, joita koskevat yritysvastuuvelvoitteet. Pienten ja keskisuurten yritysten sääntelyvapautukset – ne kattavat 99 prosenttia kaikista yrityksistä – ovat jo nyt laajat, mutta komissio valmistelee aloitetta, jonka myötä myös niin sanotut ”keskisuuret yritykset” (jopa 3 000 työntekijää) vapautettaisiin velvoitteista.

Komissio hahmottelee kolmiportaista järjestelmää: tavanomaiset säännöt koskisivat suuria yrityksiä, lievemmät säännöt keskisuuria, ja kevyimmät pk-yrityksiä.

Vielä huolestuttavampaa on, että komissio haluaa tarjota yrityksille rinnakkaisen EU-sääntelykehikon (ns. ”28. järjestelmä”), jota ne voisivat käyttää kansallisten sääntöjen sijaan ja ”hyötyä yksinkertaisemmasta ja yhdenmukaisemmasta sääntelystä”. Tähän sisältyisi mahdollisuus kiertää muun muassa ”työ- ja verolainsäädäntöä”. Tämä voisi tehdä 28. järjestelmästä voimakkaan välineen, koska EU:n toimivalta näillä alueilla on nyt rajallinen.

Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö (ETUC) pelkää, että 28. järjestelmä heikentää työntekijöiden oikeuksia. ”Ottaen huomioon aiemmat kokemukset ja uuden eurooppalaisen poliittisen kontekstin, jota hallitsee massiivinen yksinkertaistaminen ja sääntelyn purkaminen”, ETUC:n toimeenpaneva komitea toteaa, ”on olemassa riski, että komissio luo välineen, jonka avulla yritykset voivat kiertää kansallista sääntelyä.”

Kolmas ulottuvuus on se, että komissio aikoo asettaa joukon uusia esteitä edistykselliselle sääntelylle. Tämä tapahtuu erityisesti kahden mekanismin kautta: PK-yritys- ja kilpailukykyarvioinnit (SME and competitiveness checks), jotka tarkoittavat yritysmyönteistä tarkastelua, jota sovelletaan säännösten tarkasteluun ennaltaehkäisevästi) ja “Yksi sisään, yksi ulos” -säännön vahvistaminen uusia lakiesityksiä laadittaessa. 

Tämä rakentuu komission olemassa olevan sääntelyn viitekehyksen varaan, johon kuuluu lainsäädäntöehdotusten vaikutusten arviointi sekä laajat tarkastukset sääntelyä valvovan lautakunnan (Regulatory Scrutiny Board) toimesta. Usein tämä lautakunta vaatii tekstien uudelleenkirjoittamista niin, että sääntelytavoitteet heikentyvät. Ehkäpä järkyttävin uusi aloite on komission vaatimus, että myös Euroopan parlamentin ja neuvoston tulisi ottaa käyttöön samankaltaiset vaikutusten arvioinnit kuin mitä komissio käyttää. 

Parlamentaaristen muutosten alistaminen yritysmyönteisille vaikutusten arvioinneille on ollut suuryrityksiä edustavien lobbausjärjestöjen – kuten ERT:n ja BusinessEuropen – pitkäaikainen vaatimus, jonka komissio on omaksunut. Komissio on ilmoittanut esittävänsä tämän ehdotuksen ennen kesää.

Tällainen toimenpide olisi äärimmäisen epädemokraattinen: se rajoittaisi parlamentin toimintavapautta ja ohjaisi EU:n päätöksentekoa suuryritysten toivomaan suuntaan. Näillä uusilla askelilla on tarkoitus luoda uusia byrokraattisia mekanismeja, joilla varmistetaan, että kaikki tuleva EU-lainsäädäntö vastaa yritysten toiveita. Tämä antaisi liike-elämän lobbausryh-mille uusia tapoja viivyttää, torjua ja yleisesti hankaloittaa sääntelyä, jota tarvitaan yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen ja oikeudenmukaisen ekologisen siirtymän toteuttamiseen. 

PTB järjesti huhtikuun lopulla Brysselissä ison mielenosoituksen vastustaakseen militarismia ja sen varjolla tehtäviä leikkauksia sosiaaliturvaan. Kuva: PTB

Yrityksillä jo tiukka ote lainsäädännöstä

Uusi horisontaalinen sisämarkkinastrategia – jonka tarkoituksena on ”nopeuttaa esteiden poistamista” ja joka on määrä esitellä kesäkuussa 2025 – sekä mahdollinen Single Market Barriers Prevention Act (laki sisämarkkinaesteiden ehkäisemisestä) antaisivat komissiolle valtaa valvoa kansallisia ja paikallisia hallituksia sekä rajoittaa demokraattista liikkumatilaa edistyksellisten toimien toteuttamiseksi. Monet näistä ”sääntelyesteistä” ovat täysin oikeutettuja ja arvokkaita edistyksellisiä lakeja ja politiikkatoimia. Tämä aloite kohdistuu erityisesti  kansallisiin ja paikallisiin sääntöihin ja standardeihin, jotka ylittävät EU:n vähimmäistasot tai jotka teollisuus kokee esteiksi.

Tämä ei ole täysin uutta. EU:ssa on nähty suuria deregulaatioaloitteita aiemminkin – esimerkiksi José Manuel Barroson ja Jean-Claude Junckerin kausien aikana – ja komissiolla on jo laaja sisäinen ”paremman sääntelyn” ja sisämarkkinavalvonnan koneisto, jota se nyt tehostaa voimakkaasti. Osa aiemmista aloitteista pehmeni tai jopa pysähtyi, kun ne kohtasivat vastustusta jäsenvaltioiden hallituksilta, europarlamentaarikoilta, ammattiyhdistysliikkeeltä ja kansalaisyhteiskunnan ryhmiltä. Mutta nyt tilanne on erilainen. Siksi Brysselin EU-kortteleissa kuulee teollisuuslobbaajien ilakointia siitä, että ”kaikki on saatavilla”.

Mikä on erilaista? Ensinnäkin sääntelyn purkamisen kunnianhimo: kyseessä on EU:n historian laajin ja radikaalein deregulaatio-ohjelma. Sitä johtaa komission puheenjohtaja, joka on keskittänyt päätöksenteon valtaa käsiinsä ennennäkemättömällä tavalla.

Toiseksi, kesäkuun 2024 eurovaalien jälkeen Euroopan parlamentti on oikeistolaisempi kuin koskaan. Suurin ryhmä, EPP, on radikalisoitunut, ja sen alkuvuodesta julkaisema ”Leaders Paper” vaatii jopa komissiota pidemmälle menevää deregulointia. Berliinissä pidetyn huippukokouksen yhteydessä annetussa julkilausumassa ”Kilpailukyvyn vahvistaminen byrokratiaa ja ylisääntelyä purkamalla”, EPP:n johtajat ylistivät komissiota, mutta korostivat tarvetta ”olla vielä rohkeampia”. He vaativat ”vielä toimeenpanemattoman lainsäädännön uudelleenarviointia” sekä ”yksi sisään, kaksi ulos” -periaatteen tiukkaa soveltamista – eli että jokaisen uuden säädöksen myötä pitäisi poistaa kaksi vanhaa.

Äärioikeiston ja yrityslobbareiden liitto

Kaikkein järkyttävimpänä viimeaikaisena kehityksenä EPP on pettänyt sen niin sanotun cordon sanitairen (eristämispolitiikan), joka aiemmin piti sen erillään äärioikeis-tosta. Nyt se ajaa politiikkaansa läpi äärioikeistopuolueiden europarlamentaarikkojen äänillä, sillä yhdessä ne muodostavat enemmistön Euroopan parlamentissa. Koska äärioikeistopuolueet ovat demonisoineet Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja äänestävät johdonmukaisesti työntekijöiden oikeuksia vastaan, Euroopan parlamenttiin ei voi luottaa sääntöjen heikentämisen torjumisessa – ei ympäristönsuojelun eikä muidenkaan normien osalta.

Lopuksi on selvää, että Elon Muskin ja Yhdysvaltain hallituksen äärimmäinen sääntelyn purku luo painetta deregulaatiolle myös Euroopassa – vaikka on yhä selvempää, että heidän toimenpiteensä aiheuttavat vähintäänkin kaaosta ja tehottomuutta hallintokoneistossa. Tästä huolimatta yrityslobbarit vaativat innokkaasti, että Euroopan on seurattava Yhdysvaltoja pysyäkseen ”kilpailukykyisenä”. Yhdysvaltalaisten teknologiajättien toimitusjohtajat, jotka ovat liittoutuneet Trumpin hallinnon kanssa, mobilisoivat nyt Yhdysvaltain hallitusta EU:n sääntöjä – kuten digimarkkinalakia (DMA), kilpailupolitiikkaa ja digipalvelulakia (DSA) – vastaan. Helmikuussa 2025 järjestetyssä tekoälytoimintahuippukokouksessa Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance arvosteli EU:n ”massiivista sääntelyä” ja vaati tekoälyn vapauttamista. Vain päivää Vancen puheen jälkeen EU-komissio vetäytyi tekoälyn vastuudirektiivistä ja poisti sen työohjelmastaan.

Deregulaatiohyökkäys osuu aikaan, jolloin Euroopan parlamentin keskustaoikeistolaiset ja äärioikeistolaiset puolueet ovat käynnistäneet hyökkäyksen kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Aluksi hyökkäys perustui valheellisiin väitteisiin EU:n kansalaisjärjestöille suunnatun rahoituksen luonteesta, mutta sen taustalla on pyrkimys kyseenalaistaa kansalaisyhteiskunnan oikeus osallistua EU:n päätöksentekoon. Yksi Euroopan johtavista ympäristöjärjestöjen yhteenliittymistä, EEB, varoitti tilanteesta:
”Yhdistettynä kansalaisyhteiskunnan heikentämisyrityksiin Euroopan tulevaisuudesta ollaan yhä enemmän päättämässä yhtiöiden hallituksissa – ei demokraattisten prosessien kautta.”

Miten vastarintaan?

Mitä edistykselliset liikkeet voivat tässä tilanteessa tehdä torjuakseen saavutettuihin oikeuksiin ja tulevaisuuden edistysaskeleisiin kohdistuvan hyökkäyksen?

Ensimmäinen vastaus on ymmärtää, että kyseessä on ennennäkemätön uhka, joka vaatii kaikkien täyden huomion. Tämä tarkoittaa ajan ja resurssien omistamista vahvan, sektorirajat ylittävän EU-tason liittouman rakentamiseen deregulaatiota vastaan. Ensimmäiset mielenosoitukset Brysselin EU-korttelissa saatiin jo onnistuneesti järjestettyä helmikuussa 2025; tulevina kuukausina mielenosoittajien määrän on kasvettava räjähdysmäisesti.

Aiemmista kampanjoista EU-vetoista sääntelyn purkamista vastaan (esimerkiksi Bolkestein-direktiivi lähes 20 vuotta sitten ja EU:n ja Yhdysvaltojen välinen TTIP-vapaakauppasopimus kymmenen vuotta sitten) on opittu tärkeä asia: kansallisella mobilisaatiolla on keskeinen rooli.

Toinen tekijä on Euroopan parlamentin keskustavasemmiston kanta. Sekä sosialistien S&D-ryhmä että vihreät europarlamentaarikot epäonnistuivat antamaan von der Leyenille selvää ja jyrkkää vastustusta tämän agendalle, kun hänen komissaaritiiminsä oli kuultavana. Paljon kriittisempi linja olisi ollut paikallaan, ja merkkejä muutoksesta on nyt näkyvissä.

Von der Leyenin uusi kilpailukykyoppi – kilpailu standardeja laskemalla – on radikaali muutos, jota ei tulla vastaanottamaan avosylin kaikissa valtakeskittymissä. Puheet ylikontrolloinnista, jotka ovat saaneet kannatusta niin Brysselissä kuin kansallisissa pääkaupungeissakin, on torjuttava päättäväisesti – sillä niiden seuraukset ovat kauaskantoisia ja vahingollisia. Tämä kertomus syyttää sosiaali- ja ympäristösuojelua haasteista, jotka todellisuudessa johtuvat uusliberaalin globalisaation rakenteellisista vioista – globalisaation, jonka hallitukset ja kansainväliset instituutiot ovat päästäneet valloilleen yhteiskuntiimme 1990-luvulla.

Meille luvattiin, että uusliberaali globalisaatio vaurastuttaisi Eurooppaa säilyttäen korkeat sosiaali- ja ympäristöstandardit. Tämän lupauksen hylkääminen ja standardien laskemiseen perustuvan globaalin kilpailun omaksuminen on tuhoisa tie sekä hyvinvointivaltion tulevaisuudelle että kattavalle ja sosiaalisesti oikeudenmukaiselle ekologiselle siirtymälle, jota Eurooppa ja maailma kipeästi tarvitsevat.

Sosiaalisen ja ympäristöllisen suojelun heikentäminen kasvattaa entisestään turvattomuuden ja katkeruuden tasoa yhteiskunnassa luoden otollisempaa maaperää äärioikeistolle ja heidän syntipukkipolitiikalleen.

Yritysten kilpailukyvyn asettaminen ensisijaiseksi – kuten von der Leyen tekee – tarkoittaa sitä, ettei yritysvaikuttamiselle aseteta rajoja. Tämä johtaa ennenäkemättömään yritysten vaikutusvallan kasvuun ja kansalaisten pettymykseen demokrattian toimintaan.

Lisäksi, jopa komission omilla mittareilla ajatus siitä, että yrityksille annetaan lupa purkaa sääntelyä ja ohjata uutta lainsäädäntöä, ja että tämä automaattisesti tarkoittaisi ”enemmän kilpailukykyä” ja vaurautta, on pakko kyseenalaistaa. Esimerkiksi eurooppalaisen autoteollisuuden lobbareiden vuosikymmenten vastustus tehokkuus- ja ympäristöstandardeja kohtaan on johtanut siihen, että ala kamppailee nyt pysyäkseen Kiinan sähköautojen vauhdissa. Ja tuo sama autoalan lobbareiden joukko vaatii lisää sääntelyn purkua vastauksena nykyisiin ongelmiinsa.

Yksittäisten sosiaali- ja ympäristölainsäädäntöjen, kuten yritysvastuun romuttavan Omnibus-paketin, vastustamisen lisäksi on haastettava myös EU:n uusi kilpailukyky-opinkappale. Edistyksellisten liikkeiden on purettava tämän opin virheelliset oletukset ja rakennettava kansalaisia puhutteleva, vahva vaihtoehtoinen kertomus: sääntelyä tarvitaan suojelemaan ihmisiä ja ympäristöä, ja se on olennainen osa sosiaalisesti oikeudenmukaista siirtymää reilumpiin yhteiskuntiin –  joissa luonto, terveys ja hyvinvointi eivät joudu lyhytnäköisen voitontavoittelun uhriksi.

Tällaisilla viesteillä on valtava potentiaali. Mielipidemittaukset osoittavat, että EU:n kansalaiset haluavat unionin suojelevan ympäristöä ja sosiaalisia oikeuksia. Nyt kun EU on vaarassa kääntyä jyrkästi oikealle suuntaan, joka horjuttaa yhteiskuntiemme perustaa, on aika koota edistykselliset liikkeet yhteiseen, vahvaan EU-tason kampanjointiin ja mobilisaatiointiin.

On toimittava nyt tai ei koskaan.

Artikkelia on lyhennetty. Koko artikkeli luettavissa Tiedonantaja.fi

Corporate Europe Observatory on perustanut Deregulation Watch -aloitteen, auttamaan kansalaisyhteiskuntaa seuraamaan deregulaatioagendan käänteitä, arvioimaan sitä ja järjestäytymään sosiaalisen, ympäristöllisen ja ihmisoikeussuojelun puolustamiseksi. corporateeurope.org


Olivier Hoedeman on Corporate Europe Observatoryn koordinaattori ja yksi sen perustajista. Hän on myös Alliance for Lobbying Transparency and Ethics Regulationin (ALTER-EU) sekä useiden muiden kansalaisyhteiskunnan koalitioiden perustajajäsen. Hoedeman on ollut kirjoittamassa vaikuttavia teoksia, kuten Europe Inc. (2000), Reclaiming Public Water (2005) ja Bursting the Brussels Bubble (2010).

Artikkeli on alunperin julkaistu osana transform! europen taloustyöryhmän artikkelisarjaa sivustolla transform-network.net/blog nimellä Why Progressives Must Organise to Stop the EU’s Deregulation Wave. Sen on englannista tekoälyavusteisti suomentanut Tiina Sandberg.