Mittavia puutteita hallituksen ohjelmaluonnoksessa rasismin torjumiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi

20.06.2024 - 14:15
(updated: 05.07.2024 - 15:27)
Kyltti totesi fasismin tappavan 6.12.2022 Helsinki Ilman Natseja -mielenosoituksessa. Kuva Emma Grönqvist

Petteri Orpon hallitus on julistanut sitoutuvansa edistämään yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä sekä tekemään työtä rasismin vähentämiseksi. Vuosi sitten tuore hallitus oli vaikeuksissa, kun Saksassa ja muissakin maissa nousi kohu, ja sitten vakavasti otettavana myös Suomessa, eräiden ministereiden aiemmista rasistisista lausunnoista ja yhteyksistä äärioikeistolaisiin järjestöihin. Tuolloinhan ei vielä käytetty laitaoikeisto-nimitystä. Ministeri erosi, selityksiä annettiin ja hallitus pysyi pystyssä.

Elokuun 2023 lopussa valtioneuvosto antoi eduskunnalle tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Juuri sen, jossa mainittiin myös natsismin ja kommunismin symbolit ja niiden kieltämisen mahdollisuus. Tämä on se “aivan selkeä paperi,” johon Orpo on nyt vedonnut Oulun rasististen puukotusten uutisoinnin yhteydessä. Orpo kommentoi Ylellä, että tiedonannossa sovittuja toimenpiteitä viedään ”määrätietoisesti eteenpäin”.

Lisää toimenpiteitä on hallituksen toukokuussa lausuntokierrokselle lähettämässä luonnoksessa toimenpideohjelmaksi rasismin torjumisesta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Lausunnon ohjelmaan antoi 98 eri tahoa, myös Suomen kommunistinen puolue ainoana poliittisena puolueena. Lausunnot ovat julkista tietoa ja luettavissa oikeusministeriön lausuntopalvelu.fi-sivustolla, kuten itse ohjelmakin.

Huolimatta kuukausien valmisteluajasta nykytilanteen kuvaus ja lähtökohta ohjelmalle jää hieman epämääräiseksi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu aloittaakin lausuntonsa napakasti:

“Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa aluksi sen itsestäänselvyyden, joka toimenpideohjelmaluonnoksesta ei kaikilta osin käy yksiselitteisesti ilmi: rasismi koskettaa syvästi myös tuhansia suomalaisia, jotka kuuluvat johonkin näkyvään vähemmistöön. Rasismi ei siis johdu kasvavasta maahanmuutosta, vaan rasismi on syvällä suomalaisen yhteiskunnan rakenteissa, ja aiheuttaa mustille ja ruskeille ihmisille ja muutoin näkyviin vähemmistöihin kuuluville tai tällaisiksi oletetuille, olivatpa he Suomen kansalaisia tai ei, pitkäaikaisia, toistuvia, ja usein syvästi traumatisoivia kokemuksia. Rasismi kohdistuu myös Suomen perinteisiin vähemmistöihin, kuten romaneihin, ja myös alkuperäiskansa saamelaisiin.”

Suunnitelluista toimenpiteistä Elinkeinoelämän keskusliitto toteaa selkeäsanaisesti:

“Tosiasiallinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on mahdollista vasta, kun sekä viranomaisten, kansalaisten, työnantajien että työntekijöiden asenteet ovat syrjimättömiä. Suunnitelmien laatiminen ei ole minkäänlainen tae asenteiden muuttumiselle. EK:n näkemyksen mukaan toimenpiteitä tulisi pyrkiä jatkossa kohdentamaan erityisesti niihin ryhmiin, joissa tutkimusten mukaan on eniten rasistisia ja syrjiviä asenteita. Näiden ryhmien tavoittaminen on avainasemassa.”

Toimenpideohjelman päälinjaukset ovat

• Yhteiskunnan eriarvoistavien rakenteiden purkaminen työmarkkinoilla ja muualla yhteiskunnassa,

• hyvien väestösuhteiden vahvistaminen,

• työmarkkinoille pääsyn edistäminen,

• rasismia koskevan tietopohjan vahvistaminen.

 

Toimenpideohjelman puutteita

Lausunnonantajat ovat löytäneet runsaasti puutteita toimenpidesuunnitelmasta. Jo viimevuotisessa tiedonannossa rasismin määritelmä katsotaan puutteelliseksi. Hyvän tiivistyksen on antanut Oulun kaupunki:

“Usein rasismista puhuttaessa puhutaan näkyvästä, vuorovaikutuksessa tapahtuvasta rasismista. Rakenteissa oleva, institutionaalinen rasismi jää piiloon. Kuntatasolla esimerkkejä rakenteellisesta rasismista on vaikkapa kouluohjauksessa, asuntomarkkinoilla tai työelämässä esiintyvä rasistinen syrjintä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat tehneet näitä muotoja näkyviksi. Rakenteellista rasismia on vaikea tunnistaa, joten olisi tärkeä antaa tälle rasismin muodolle juridinen määritelmä. Toimenpideohjelmassa ei juurikaan käsitellä lainsäädännön päivittämistä tunnistamalla rakenteellinen rasismi juridisesti.

Ohjelmassa tunnistetaan hyvin yhdenvertaisuuden ja antirasismityön määrittelemisen problematiikka vähemmistökysymyksen kautta. Monimuotoistuvalla Suomella ei ole varaa käsitellä rasismia vain vähemmistöasiana. Toimenpideohjelma tunnistaa tämän haasteen, mutta silti lähes aina rasismi käsitellään ja nähdään maahanmuutto-ongelmana.”

Antisemitismi nostetaan esille rasismin muotona. Toisaalta islamofobiaa ja muslimivihamielisyyttä ei mainita lainkaan. “Islamofobia ei ole vain rasistista huutelua kadulla, vaan myös osa Suomessa esiintyvää rakenteellista syrjintää ja niin kutsuttua salonkikelpoista rasismia. Tästä kertoo muun muassa vuosittain julkaistava European Islamophobia Report,” toteaa Suomen Muslimifoorumi ry ja jatkaa:

“Muun muassa sisäministeriön vuonna 2021 tekemän selvityksen mukaan 69% vastanneista muslimeista kokee turvattomuutta uskonnollisten tilojen läheisyydessä. Lisäksi tuorein Suomen poliisiammattikorkeakoulun tekemä viharikosselvitys toteaa, että suurimmassa osassa uskontoon liittyvissä viharikoksissa kohteena olivat muslimit.”

Ohjelmassa käytetyt termit ja määritelmät ovat epäselviä ja epäjohdonmukaisia. Tästä on runsaasti huomautuksia. Familia ry sanoo seuraavaa:

“Haluamme kiinnittää huomion siihen, että toimenpideohjelman luonnoksessa käytetään termistöä, joka ei vastaa esimerkiksi Tilastokeskuksen käyttämää termistöä. Olisi vähintäänkin johdonmukaisempaa käyttää juuri Tilastokeskuksen määritelmiä ulkomaalaistaustaisista ja suomalaistaustaisista. Suomessa asuu yli 130 000 sellaista alle 29-vuotiasta nuorta, joiden toinen vanhempi on suomalainen ja toinen ulkomaalaistaustainen. Nämä henkilöt määritellään Tilastokeskuksen mukaan suomalaistaustaiseksi ja tässä toimenpideohjelmassa heidät kategorisoidaan ulkomaalaistaustaisiksi (termin merkitys toimenpideohjelmassa varmistettu valtioneuvoston kansliasta), vaikka tosiasiassa sitä eivät ole. Huomautamme myös sen, että termistöä voisi osana toimenpideohjelman toimenpiteitä tarkentaa ja miettiä uudelleen siten, ettei käytettävät termit itsessään loisi lisää syrjintää. Se, että puhumme Suomessa syntyneistä ja kasvaneista henkilöistä toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajina, ei varmasti lisää henkilöiden kuulumista suomalaisena tähän yhteiskuntaan.”

 

Sanat ja teot

Toimenpideohjelmassa ei puututa vihapuheeseen. Vihapuhe ei ole harmitonta läppää. Muun muassa Oulun tuoreiden puukotustapausten yhteydessä on todettu, että vihapuhe ennen pitkää johtaa myös tekoihin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu toteaa:

“Toimenpideohjelman tulisi vastata kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelinten Suomelle antamiin suosituksiin Rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea ilmaisi huolensa Suomen 23. määräaikaisraportin loppupäätelmissään erityisesti rasistisiin motiiveihin perustuvien viharikosten huomattavasta ja kasvavasta esiintyvyydestä sekä siitä, että suhteellisen harvat viharikokset ovat johtaneet syytteen nostamiseen. Rasismiksi ja muukalaisvihaksi katsottava maahanmuuttajavastainen puhe oli lisääntynyt erityisesti poliitikkojen keskuudessa. (10. kohta.)”

Suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo lausuu vihapuheesta:

“On ensiarvoisen tärkeää, että myös puheet ovat linjassa rasismin vastaisen työn kanssa. Minkäänlaista rasismia tai eriarvoisuutta hyväksyvää tai rohkaisevaa puhetta ei voida hyväksyä. Kansallisilla toimilla on erityisen merkittävä rooli vihapuheen kitkemisessä: vaikka Suomen tulee toimia globaalissa yhteistyössä ihmisoikeuksia kunnioittavan yritysvastuun turvaamiseksi, ei Suomi voi odottaa ongelman poistuvan ilman vahvaa kotimaista poliittista tahtoa ja aktiivisia toimia puuttua vihapuheeseen.”

Hallitusohjelma ja sen toteutus ovat monissa kohdin ristiriidassa toimenpideohjelman kanssa. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota monet lausunnonantajat.

Fingo toteaa:

“Kansalaisyhteiskunnan lähtökohtainen osallistuminen toimintaohjelman toimeenpanoon on välttämätöntä. Kansalaisjärjestöjen ja järjestösektorin rahoituksen vähentäminen onkin ristiriidassa toimenpideohjelman tavoitteiden ja järjestöjen merkittävän roolin tunnistamisen kanssa rasismin vastaisen ja yhdenvertaisuuden eteen tehtävässä työssä.”

Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiteyttää ristiriidan tiukkasanaisesti:

“Suomen harjoittamalla maahanmuutto- ja kotoutumispolitiikalla on keskeinen merkitys toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Ottaen huomioon, että nykyisen hallitusohjelman nimenomaisena tavoitteena on merkittävästi ”tiukentaa” maahanmuutto- ja kotoutumispolitiikkaa, tulisi rasismin torjuminen ja ulkomaalaisten yhdenvertaisuuden edistäminen ottaa erityisesti huomioon myös hallitusohjelman toimeenpanossa näiltä osin.

Viimeisen puolen vuoden aikana esitetyt maahanmuuttoa ja kotoutumista koskevat lainmuutokset tulevat heikentämään Suomessa asuvien ulkomaalaisten perustavaa laatua olevien oikeuksia. Heikennykset koskevat muun muassa oleskeluoikeutta, oleskeluoikeuden pituutta, taloudellisia oikeuksia ja sosiaaliturvaa sekä mahdollisuutta saada kansalaisuus ja tätä kautta osallistua täysimääräisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Muutokset rajoittavat myös lapsen oikeuksien toteutumista ja oikeutta perhe-elämään.

Sen sijaan, että lainmuutoksilla pyrittäisiin yhdenvertaisempaan Suomeen, kyseessä olevat muutokset asettavat siis Suomessa asuvat henkilöt keskenään entisestään eriarvoisempaan asemaan. Rasismin vastaisen toimenpideohjelman tausta on kesän 2023 julkisessa keskustelussa valtioneuvoston jäsenten rasistisista puheista ja kirjoituksista. Ohjelman uskottavuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseksi on tärkeää, että siihen sisältyy koko valtioneuvostoa, mukaan lukien yksittäisiä valtioneuvoston jäseniä koskevat sitoumukset rasismia ja vihapuhetta vastaan. Ei riitä, että valtioneuvosto sitoutuu toimenpideohjelmaan, vaan sen uskottavuus mitataan joka päivä, esimerkiksi julkisuuteen tai sosiaalisessa mediassa annetuissa kommenteissa ja päivityksissä.”

 

SKP:n lausunnosta

Ohjelmassa on hyvin paljon ylätason toimenpiteitä, ja toisaalta aika sattumanvaraisesti hyvinkin yksityiskohtaisia ehdotuksia. Tähän myös monet lausunnonantajat ovat kiinnittäneet huomiota. Kansalaisjärjestöjen merkitystä hallitus korostaa. Ohjelman käytännön toteuttajatahoiksi mainittuihin liittyen SKP totesi:

“Toimenpideohjelma kattaa laajasti yhteiskunnan toimijat eri julkishallinnon viranomaisista työnantajiin, koko koulutusjärjestelmään, liikuntaan, urheiluun, taiteeseen ja kulttuuriin. Sosiaali- ja terveystoimea ei ole erikseen mainittu, vaikka kaikki maassamme vakituisesti asuvat käyttävät näitä palveluja ainakin jossain vaiheessa elämäänsä asiakkaina. Lisäksi sote-alalla on paljon maahan muuttaneita työntekijöitä. Maassamme toimii myös lukuisia potilasjärjestöjä ja terveyden edistämiseen pyrkiviä järjestöjä, jotka ovat tärkeänä lisänä terveydenhuoltojärjestelmällemme ja tarjoavat tietoa, koulutusta ja vertaistukea.”

Sote-sektorin puuttumiseen ohjelmasta kiinnitti huomiota SKP:n lisäksi vain Nuorten lääkärien yhdistys.

SKP on lausunnossaan keskittynyt hyvien väestösuhteiden vahvistamiseen. Kautta vuosikymmenten maahan muuttaneiden kokemus on ollut, että suomalaisiin on vaikea tutustua, ei ole luontevia paikkojakaan siihen. Mutta kun suomalaiseen tutustuu ja ystävystyy, saa elinikäisen ystävän. Niinpä SKP esitti:

“Ruohonjuuritasolla, ihmisten arkielämässä tapahtuva toiminta on keskeistä hyvien väestösuhteiden vahvistamisessa ja ennakkoluulojen hälventämisessä. Suomen mitä monipuolisin järjestökenttä ja siellä tapahtuva vapaaehtoistyö tarjoaa erinomaisen foorumin tälle.”

“Lapsille ja nuorille on tärkeää päästä monipuolisesti harrastustoiminnan piiriin. Monasti niin suomalaisten kuin maahan muuttaneiden perheet tarvitsevat lisätietoa ja rohkaisua lasten osallistumiseen kodin ulkopuoliseen toimintaan, usein myös taloudellista tukea. Tähän tulee kiinnittää huomiota. Yhdessä tekeminen on parasta ennakkoluulojen poistamiseksi, toisiinsa tutustumiseksi ja ystävyyssuhteiden kehittymiseksi.”

Arkielämän mutkattomuus on kaikille tärkeää, ja joskus se on pienestä kiinni. Niinpä SKP toteaa lausunnossaan:

“Hyvien väestösuhteiden kehittymiselle on keskeistä tavallisen arkielämän sujuminen. Pienet asiat saattavat olla ratkaisevia. Sosiaalisesta isännöinnistä on hyviä kokemuksia. Täysin toisenlaisista olosuhteista ja ilmastosta muuttaneille, erityisesti turvapaikanhakijoille ja kiintiöpakolaisille voi olla shokki tulla talvipimeään Suomeen kerrostaloon. Elämän alkuun pääsemisessä auttaa riittävä perehdyttäminen meille niin itsestään selviin asioihin. Suomalaisen keittiö, kylpyhuone, sauna, pyykkitupa, varastot, muut yhteistilat on myös turvallisuussyistä tehtävä tutuiksi. Tällä voidaan poistaa asumisyhteisön ennakkoluuloja ja mahdollisia konflikteja ja edistää kotoutumista ja hyviä naapuruussuhteita. Kansalaisjärjestöillä ja vapaaehtoistyöllä voi olla merkittävä rooli tässä toiminnassa, esimerkkinä Martat. Mukaan on syytä ottaa myös vuokralaisaktiivit niin kuntien kuin suurimpien vuokranantajien vuokralaisdemokratiatoiminnan piiristä. Vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on merkittävä rooli kielen ja kulttuurin opetuksessa ja siten kotoutumisessa maahamme. Niillä on myös roolinsa maahan muuttaneiden mahdollisesti kesken jääneen koulupohjan täydentäjänä peruskoulun ja lukion suorittamiseksi. “Vapaan sivistystyön koulutuksilla edistetään yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta,” todetaan opetushallituksen verkkosivuilla. SKP ei näe viisaana leikkauksia vapaan sivistystyön oppilaitoksilta.”

Suomen laajasta järjestökentästä SKP nosti esiin ystävyysseurat ja rauhanjärjestöt:

“Suomessa on yli sata ystävyysseuraa. Ne tekevät tutuksi kohdemaatansa ja yhdistävät myös kohdemaasta lähtöisin olevia ja kyseiseen maahan jollain tavalla sidoksissa olevia tai vain kiinnostuneita henkilöitä. Ystävyysseurat tutustuttavat suomalaisia ja kohdemaan kansalaisia toisiinsa. Tämä kaikki on täysin ruohonjuuritasolla tapahtuvaa toimintaa, joka osaltaan on omiaan poistamaan ennakkoluuloja ja rasismia. Ystävyysseurat toimivat vapaaehtoispohjalta, pääsääntöisesti pienillä budjeteilla ja kustannustehokkaasti. Kuitenkin monien seurojen pieniäkin avustuksia on supistettu valtion säästöohjelman nimissä.

Suomi - Venäjä - seuralla on pitkä historia tässä työssä, jo Neuvostoliiton ajoilta. Tuhannet suomalaiset ja venäläiset ovat tutustuneet toisiinsa ja solmineet ystävyyssuhteita. 1980-luvulta alkaen Suomeen on myös muuttanut runsaasti venäjänkielistä väestöä. Monet heistä ovat osallistuneet aktiivisesti ystävyysseuran toimintaan. Venäjän hyökättyä Ukrainaan suomalaisten suhtautuminen on muuttunut varsin kielteiseksi paitsi Venäjän nykyjohtoon myös maamme venäläisiin ja kaikkeen venäläisyyteen, kieleen ja kulttuuriin. Tätä osaltaan on edesauttanut hallituksen päätös lopettaa valtion apu Venäjä-seuralle, joka kuitenkin on selkeästi irtisanoutunut Putinin politiikasta ja tuominnut hyökkäyksen Ukrainaan. Hallituksen Venäjän nykyhallinnon vastainen toiminta ja jyrkkä retoriikka on omiaan voimistamaan venäläisvastaisuutta Suomessa. Hallituksen olisikin kiinnitettävä huomiota toimenpideohjelman hengessä eron tekemiseen Venäjän hallinnon politiikan ja tavallisten venäläisten välillä ja ryhdyttävä kitkemään venäläisvastaisuutta maassamme.

SKP ehdottaa, että valtiovalta tunnustaa moninaisten ystävyysseurojen merkityksen toimenpideohjelman toteuttamisessa ja tukee niiden toimintaa vähintään aiemmalla tasolla.

Maassamme toimii monia erilaisia rauhanjärjestöjä ja kehitysyhteistyötä tekeviä järjestöjä. Nämä järjestöt toteuttavat jokapäiväisessä toiminnassaan toimintaohjelman tavoitteita ruohonjuuritasolla. SKP ei pidä viisaana näidenkään järjestöjen valtionavun lakkauttamista. Olemassa olevien, toimintansa ja asemansa vakiinnuttaneiden järjestöjen taloudellinen tukeminen on viisaampaa ja taloudellisempaa kuin uusien järjestelmien ja organisaatioiden rakentaminen erityisesti hyvien väestösuhteiden kehittämiseksi ja rasismin torjumiseksi. Olemassa olevaa järjestökenttää tulisi rohkaista ja tukea jäsenistön kasvattamiseksi maahan muuttaneita mukaan kutsumalla.”

 

Rasismista ja antisemitismistä

Ohjelmassa on luku rasistisen häirinnän ja väkivallan torjunnasta, mutta sen lisäksi erikseen luku Antisemitismin torjuntaan liittyvät toimet Suomessa. Se perustuu EU-komission suositukseen jäsenvaltioille erillisen antisemitismin vastaisen toimintaohjelman laatimisesta. Antisemitismistä SKP lausui:

“SKP näkee, että antisemitismin torjunta on tärkeä osa rasismin torjunnassa. Tässä myös käsitteiden selkeyttäminen on tärkeää. Korostamme, että sionismin ja sionistisen politiikan kritisoiminen ja vastustaminen ei ole antisemitismiä.”

Samaa mieltä oli Holokaustin Uhrien Muisto ry:

“Antisemitismi on rasismin historiallisesti pitkäaikaisin, laaja-alaisin ja jyrkin muoto. Suomessakin antisemitismiä vähätellään. Tämä vähättely osaltaan jopa antaa oikeutusta aggressiiviseen suhtautumiseen juutalaisuuteen. Israelin valtion hallituksen poliittinen arvostelu ei ole antisemitismiä. Antisemitismiä sen sijaan on juutalaisten asettaminen kollektiivisesti vastuuseen Israelin hallituksen toimista. Nykyään antisemitismille haetaan oikeutusta pukemalla se Israelin politiikan vastaisuuden muotoon.”

Toimenpiteinä mainitaan mm. vainojen uhrien muistopäivän nimen muuttaminen kansainvälisen käytännön mukaisesti holokaustin uhrien muistopäiväksi ja holokaustin kiellon kriminalisoinnin selventäminen rikoslaissa.

Tähän yhteyteen on myös ympätty jo tiedonannossa huomiota herättänyt ajatus:

Toteutetaan oikeudellinen selvitys natsismin ja kommunismin symbolien käyttämisen kriminalisoinnista. (OM, 2024-2025).

SKP lausui tästä seuraavasti:

“Korostamme, että SKP ja kommunistit eivät ole antisemitistejä. Tuomitsemme Suomen juutalaiseen seurakuntaan kohdistuvat väkivallanteot ja väkivallalla uhkaamisen, sekä tuemme juutalaisten oikeutta omaan uskontoon ja kulttuuriin.

Kommunismin symbolien määritteleminen ei ole yksiselitteistä. Niillä, kuten kaikilla symboleilla on pitkä historia. Poliittisilla puolueilla on omat symbolinsa ja logonsa. Se on osa poliittista toimintaa, jonka perusteella syrjintä on yhdenvertaisuuslain mukaan kiellettyä. Euroopassa ja laajemminkin tällaiset kiellot ovat hyvin rajattuja ja poikkeuksellisia. SKP kiinnittää huomiota tähän toimenpideohjelman ristiriitaisuuteen.

Omassa toiminnassaan SKP on aina toiminut internationalistisen solidaarisuuden periaatteiden mukaan, tuominnut rasismin ja fasismin. Puolue on myös noudattanut lakeja ja asetuksia, sekä puoluelain määräyksiä ja ottanut tarvittaessa ohjausta Oikeusministeriöltä. “

Tähän kohtaan kiinnitti huomiota myös Students of Colour:

“Pidämme vähintäänkin outona kommunismin symbolien kieltämisen oikeudellisen selvittämisen sisällyttämistä toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelmaluonnoksessa tai tiedonannossa, johon luonnos perustuu, ei käy millään tasolla ilmi, millä tavoin valtioneuvosto katsoo kommunismin tai sen symbolien liittyvän rasismin torjumiseen tai yhdenvertaisuuden edistämiseen. Myös kommunismin symbolien rinnastaminen natsismin symboleihin vaikuttaa ilmeisen kohtuuttomalta.”

Toimenpideohjelma lupaa myös valtionavustuksia Suomen juutalaisten seurakuntien turvallisuuden edistämiseksi (400 000 euroa/vuosi). (VNK, 2024-2027).

 

Riittääkö raha?

Toimintasuunnitelma on osa hanketta, joka vastaa edellä mainitun tiedonannon toimeenpanosta. Hankkeen kestoaika on marraskuusta 2023 elokuuhun 2027. Sille on varattu määrärahaa 6 miljoonaa euroa, 1,5 milj. vuodessa. Siitä menee melkein kolmasosa, 400 000 € vuodessa antisemitismin torjuntaan. Jäljelle jäävälle 1,1 miljoonalle onkin sitten runsaasti tarvitsijoita.

Familia ry toteaakin: “Yleisenä kommenttina haluamme tuoda esille, että toimenpideohjelma sisältää paljon ylätason asioita, mutta varsinainen konkretia ja riittävät resurssit edistää asioita ovat vähäiset.” Samanlaisia kipakoitakin lausuntoja on paljon. Säästöohjelmissaanhan hallitus on karsinut kovalla kädellä järjestöjen rahoitusta, eikä tuo mainittu summa riitä sitä korvaamaan.

 

Saadaanko ohjelmalla tuloksia?

Ohjelman toteutumisen seurannasta on kirjattu suunnitelma:

“Toimenpideohjelmaa toimeenpannaan valtioneuvoston kanslian johdolla yhdessä muiden ministeriöiden ja viranomaisten kanssa. Työtä seuraa valtioneuvoston poikkihallinnollinen hankeryhmä. Työn etenemistä ja toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioidaan hallituksen puoliväliriihen yhteydessä vuonna 2025, jolloin voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön uusia toimia hallituskauden toiselle puoliskolle. Tarkistuspistettä varten laaditaan väliraportti, johon kootaan tietoa toimeenpanon toteutumisesta siihen mennessä, sekä mahdollisesti esiin nousseita kehittämistarpeita.”

Seurannassa ja raportoinnissa on kuitenkin pieni ongelma – mittarit puuttuvat. Sen toteavat useat lausujat. Hyvä ehdotus tulee Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestöltä (KULTA ry):

"Koska vain sitä, mitä mitataan, todella johdetaan, esitämme mittariksi THL:n TEAviisaria, josta käy ilmi esimerkiksi se, miten kuntien kulttuuripalveluissa otetaan huomioon eri väestöryhmät."

Suomella ja suomalaisilla on pitkä ja haasteellinen matka maaksi, jossa kaikki täällä syntyneet ja kaikki täällä vakituisesti asuvat lähtökohdistaan tai mistään muustakaan persoonaansa liittyvästä, vaikkapa vammaisuudesta, riippumatta voivat tuntea itsensä yhdenvertaisiksi suomalaisiksi, ilman mitään toiseuttavia lisämääreitä.

Kaikki lausunnot on luettavissa lausuntopalvelussa ohjelmaluonnoksen sivulla.

Tekijä

Kirjoittajan artikkelit

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Kotimaa