Keywords:
Palkkatukityöllistämisessä on kysymys ihmisarvosta
Uskalletaanpa kuvitella hirveä tulevaisuus, jossa työttömyys ei olisi poikkeus vaan kokonaan pysyvä yhteiskunnallinen tila. Ajatellaan tulevaisuutta, missä työ ei enää olisi ihmisarvon mitta. Toimeentulo olisi kuitenkin sidottu ihmisen työkykyyn. Työläisen työhalulla ei olisi mitään merkitystä, koska työtäkään ei olisi. Visioidaan vielä tulevaisuutta, missä palkkatuki – tuo yhteiskunnan vähemmän ylistetty, mutta elintärkeä väline – katoaisi kokonaan pois, leikkauspoliittisena toimena. Olemmeko jo siellä?
Työttömien keskusjärjestö huutaa nyt hälytysmerkkiä, jonka kaiun ei toivoisi katoavan virkamiesten muistioihin. Vuosikokouksessaan Kokkolassa järjestö linjasi, että pitkäaikaistyöttömät on ahdistettu yhteiskunnan laitamille – ei vahingossa vaan toistuvien poliittisten päätösten seurauksena. Tilanteessa, jossa työllistymisnäkymät ovat huonontuneet ja palvelut kaventuneet, työelämän ulkopuolelle jääneet eivät kaipaa enää lisäsanktioita – vaan mahdollisuuksia.
Työttömyyden nykyhetki: kuka jää jäljelle?
Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan yli 115 000 ihmistä on ollut työttömänä yli vuoden – enemmän kuin pandemian pahimpina kuukausina. Näiden ihmisten joukossa on eri-ikäisiä, eri sukupuolta olevia ja eri tavoin työkykyisiä. Osa on muunsukupuolisia, jotka ovat kohdanneet syrjintää työmarkkinoilla. Osa on taiteilijoita, joiden tekemistä ei luokitella ”tuottavaksi”. Osa on pitkäaikaissairaita tai työkykynsä osin menettäneitä. Heitä kaikkia yhdistää se, että työ ei ole lakanut olemasta tärkeää – mutta yhteiskunta on lakannut tarjoamasta realistisia työllistymisen väyliä.
Samalla kun köyhyys syvenee, Orpo-Purran hallitus leikkaa. Sosiaaliturvaa on kiristetty, sote-järjestöiltä viety kymmeniä miljoonia ja palkkatukimäärärahat on kutistettu niin, että monilla paikkakunnilla palkkatukityötä ei ole enää tarjolla. Siinä missä budjettikehys kohtelee suurituloisia kevennyksillä, köyhimpiä kuritetaan yhä ohuemmaksi viedyllä turvaverkolla.
Palkkatuki on investointi
Työttömien valtakunnallisen keskusjärjestön mukaan palkkatuki ei ole yhteiskunnalle ”ylimääräinen meno” vaan sijoitus. Se on väylä niille, jotka eivät työllisty omatoimisesti tai tarvitsevat erityistä tukea. Se on mahdollisuus oppia, kehittyä, kuulua johonkin. Sen katkaiseminen ei vain lisää työttömyyttä, se lisää yksinäisyyttä, mielenterveysongelmia ja ennen pitkää myös yhteiskunnallista epävakautta. Onko yhteiskunnalla todella varaa hylätä nämä ihmiset?
Kysymys ei ole vain hallituksen politiikasta vaan siitä, mitä yhteiskunta pitää ihmisarvon arvoisena. Jos palkkatukityöllistäminen hiipuu, katoaa myös yksi harvoista silloista pitkäaikaistyöttömyyden ja työelämän välillä. Jos silta katkeaa, kumpikin kärsii.
Palvelupolkuja vai katvealueita?
Tällä hetkellä yli 90 % pitkäaikaistyöttömistä ei ole mukana missään työllisyyttä edistävässä palvelussa. Voisi hyvin sanoa, että pitkäaikaistyöttämät on jätetty oman onnensa nojaan. Samalla järjestöt, jotka paikkaavat aukkoja viranomaispalveluissa, kamppailevat olemassaolostaan – rahoitus leikataan ja toimintaedellytykset kuihtuvat.
Kunnat ja hyvinvointialueet joutuvat valitsemaan: leikata kuntouttavaa työtoimintaa tai etsiä epävarmoista budjeteista katetta. Monilla alueilla valinta on jo tehty, ja seuraukset näkyvät: odotusajat pitenevät, palvelut vähenevät, yksilön ääni hukkuu.
Ihminen ei ole koneen osa
Taloutta tarkastellaan nykyään kuin koneistoa. Osat, jotka eivät toimi odotetusti, vaihdetaan tai jätetään varastoon. Mutta ihmisyhteiskunnassa tämä logiikka ei toimi – eikä sen tulisikaan toimia. Ihmisarvo ei voi riippua työllistymisprosentista. Ei myöskään siitä, kuinka nopeasti joku saa töitä.
Siksi palkkatuki on enemmän kuin hallinnollinen tukimuoto. Se on inhimillinen väline, jolla yhteiskunta ottaa kantaa siihen, kuka kuuluu mukaan. Kun tuki puuttuu, viesti on selvä: vain tuottavat kelpaavat. Nyt näyttää pahasti siltä, että poliittisella eliitillä ja päättäjillä mittarit ovat väärässä asennossa.
Tarvitsemme uudenlaista ajattelua
Onko mahdollista ajatella yhteiskuntaa, jossa jokaisella on arvo ilman ehtoja? Voisiko työ ymmärtää uudelleen – ei vain taloudellisena toimintona, vaan osallisuuden ja yhteyden välineenä? Miksi jatkuvasti leikataan niiltä, joilla ei enää ole mistä leikata? Mitä annettavaa marxilaisella ajatuksella työn kautta tapahtuvalla maailman muuttamisella on meille tarjota?
Kysymykset ovat vaikeita, mutta välttämättömiä. Ehkä juuri siksi ne eivät kuulu enää budjettineuvotteluihin vaan kadulle, kirjoihin, taiteeseen – ja meidän jokaisen keskusteluihin. Sillä jos vaaleilla valitut päättäjät ja kansanedustajat eivät pysty vastaamaan, on alettava kysyä entistä äänekkäämmin.
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Mitä sinä olisit valmis tekemään ihmisen ja luonnon riistämisen lopettamiseksi? Hienoa, että sinulla on Tiedonantaja käsissäsi. Olet tarttunut marxilaiseen työvälineeseen. Tämän numeron kannessa nuoret ovat nousseet puuhun. ”Piti saada näkyvä paikka pääministeri Petteri Orpon edustusasunnon edessä järjestetyssä mielenosoituksessa.”
Euroopan puolustusteollisuus kamppailee aseiden, raaka-aineiden, tuotantokapasiteetin ja teknologisen ylivoiman puutteessa samalla, kun konfliktien määrä maailmassa kasvaa. Suomi on nostettu mallimaaksi, jossa puolustusteknologia, tekoäly ja metaversumi yhdistyvät yhä tiiviimmin siviilielämään. Tämä muutos ei ole yksittäinen kehityskulku, vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa turvallisuuslogiikka tunkeutuu osaksi jokapäiväistä elämäämme – koulutuksesta liikenteeseen ja energiainfrastruktuurista viestintään.
Chilestä Suomeen muuttaneen kirjailijan ja metsäteollisuuden parissa vuosikymmeniä toimineen Luis Astorgan kirja Ikuisesti Suomi: Chileläisen pakolaisen muistelmat julkaistiin tilaisuudessa, joka muistutti enemmän yhteisöllistä heräämistä kuin kirjallista muodollisuutta.
- 1 / 3
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Mitä sinä olisit valmis tekemään ihmisen ja luonnon riistämisen lopettamiseksi? Hienoa, että sinulla on Tiedonantaja käsissäsi. Olet tarttunut marxilaiseen työvälineeseen. Tämän numeron kannessa nuoret ovat nousseet puuhun. ”Piti saada näkyvä paikka pääministeri Petteri Orpon edustusasunnon edessä järjestetyssä mielenosoituksessa.”
Chilestä Suomeen muuttaneen kirjailijan ja metsäteollisuuden parissa vuosikymmeniä toimineen Luis Astorgan kirja Ikuisesti Suomi: Chileläisen pakolaisen muistelmat julkaistiin tilaisuudessa, joka muistutti enemmän yhteisöllistä heräämistä kuin kirjallista muodollisuutta.
SKP:n rauhanryhmän aktiivi Mervi Grönfors ei niele militaristista selittelyä siitä, että aseet takaisivat turvallisuuden. Hänen mukaansa koko Euroopan keskustelua leimaa vaikeneminen aseiden rumasta kääntöpuolesta. Grönfors peräänkuuluttaa järjen ääntä, rauhanpolitiikkaa ja inhimillisiä ratkaisuja – ei lisää panssareita, ei pelon propagandaa.