Helsingin yliopiston uusi liito-oravan perimää tutkiva selvitys osoittaa, että Suomen metsissä esiintyvä kanta on taantumassa ja se on geenirakenteeltaan yksipuolinen. Tutkijoiden mukaan Suomen vastuu lajien suojelussa ulottuu taigametsien tulevaisuuteen. Samaan aikaan Jyväskylän yliopiston ja Sitran luontojalanjälki-selvitys varoittaa: jos nykyisiä elämäntapoja ei muuteta, viidennes maailman lajeista uhkaa kadota.
Keywords:
Palkkatukityöllistämisessä on kysymys ihmisarvosta
Uskalletaanpa kuvitella hirveä tulevaisuus, jossa työttömyys ei olisi poikkeus vaan kokonaan pysyvä yhteiskunnallinen tila. Ajatellaan tulevaisuutta, missä työ ei enää olisi ihmisarvon mitta. Toimeentulo olisi kuitenkin sidottu ihmisen työkykyyn. Työläisen työhalulla ei olisi mitään merkitystä, koska työtäkään ei olisi. Visioidaan vielä tulevaisuutta, missä palkkatuki – tuo yhteiskunnan vähemmän ylistetty, mutta elintärkeä väline – katoaisi kokonaan pois, leikkauspoliittisena toimena. Olemmeko jo siellä?
Työttömien keskusjärjestö huutaa nyt hälytysmerkkiä, jonka kaiun ei toivoisi katoavan virkamiesten muistioihin. Vuosikokouksessaan Kokkolassa järjestö linjasi, että pitkäaikaistyöttömät on ahdistettu yhteiskunnan laitamille – ei vahingossa vaan toistuvien poliittisten päätösten seurauksena. Tilanteessa, jossa työllistymisnäkymät ovat huonontuneet ja palvelut kaventuneet, työelämän ulkopuolelle jääneet eivät kaipaa enää lisäsanktioita – vaan mahdollisuuksia.
Työttömyyden nykyhetki: kuka jää jäljelle?
Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan yli 115 000 ihmistä on ollut työttömänä yli vuoden – enemmän kuin pandemian pahimpina kuukausina. Näiden ihmisten joukossa on eri-ikäisiä, eri sukupuolta olevia ja eri tavoin työkykyisiä. Osa on muunsukupuolisia, jotka ovat kohdanneet syrjintää työmarkkinoilla. Osa on taiteilijoita, joiden tekemistä ei luokitella ”tuottavaksi”. Osa on pitkäaikaissairaita tai työkykynsä osin menettäneitä. Heitä kaikkia yhdistää se, että työ ei ole lakanut olemasta tärkeää – mutta yhteiskunta on lakannut tarjoamasta realistisia työllistymisen väyliä.
Samalla kun köyhyys syvenee, Orpo-Purran hallitus leikkaa. Sosiaaliturvaa on kiristetty, sote-järjestöiltä viety kymmeniä miljoonia ja palkkatukimäärärahat on kutistettu niin, että monilla paikkakunnilla palkkatukityötä ei ole enää tarjolla. Siinä missä budjettikehys kohtelee suurituloisia kevennyksillä, köyhimpiä kuritetaan yhä ohuemmaksi viedyllä turvaverkolla.
Palkkatuki on investointi
Työttömien valtakunnallisen keskusjärjestön mukaan palkkatuki ei ole yhteiskunnalle ”ylimääräinen meno” vaan sijoitus. Se on väylä niille, jotka eivät työllisty omatoimisesti tai tarvitsevat erityistä tukea. Se on mahdollisuus oppia, kehittyä, kuulua johonkin. Sen katkaiseminen ei vain lisää työttömyyttä, se lisää yksinäisyyttä, mielenterveysongelmia ja ennen pitkää myös yhteiskunnallista epävakautta. Onko yhteiskunnalla todella varaa hylätä nämä ihmiset?
Kysymys ei ole vain hallituksen politiikasta vaan siitä, mitä yhteiskunta pitää ihmisarvon arvoisena. Jos palkkatukityöllistäminen hiipuu, katoaa myös yksi harvoista silloista pitkäaikaistyöttömyyden ja työelämän välillä. Jos silta katkeaa, kumpikin kärsii.
Palvelupolkuja vai katvealueita?
Tällä hetkellä yli 90 % pitkäaikaistyöttömistä ei ole mukana missään työllisyyttä edistävässä palvelussa. Voisi hyvin sanoa, että pitkäaikaistyöttämät on jätetty oman onnensa nojaan. Samalla järjestöt, jotka paikkaavat aukkoja viranomaispalveluissa, kamppailevat olemassaolostaan – rahoitus leikataan ja toimintaedellytykset kuihtuvat.
Kunnat ja hyvinvointialueet joutuvat valitsemaan: leikata kuntouttavaa työtoimintaa tai etsiä epävarmoista budjeteista katetta. Monilla alueilla valinta on jo tehty, ja seuraukset näkyvät: odotusajat pitenevät, palvelut vähenevät, yksilön ääni hukkuu.
Ihminen ei ole koneen osa
Taloutta tarkastellaan nykyään kuin koneistoa. Osat, jotka eivät toimi odotetusti, vaihdetaan tai jätetään varastoon. Mutta ihmisyhteiskunnassa tämä logiikka ei toimi – eikä sen tulisikaan toimia. Ihmisarvo ei voi riippua työllistymisprosentista. Ei myöskään siitä, kuinka nopeasti joku saa töitä.
Siksi palkkatuki on enemmän kuin hallinnollinen tukimuoto. Se on inhimillinen väline, jolla yhteiskunta ottaa kantaa siihen, kuka kuuluu mukaan. Kun tuki puuttuu, viesti on selvä: vain tuottavat kelpaavat. Nyt näyttää pahasti siltä, että poliittisella eliitillä ja päättäjillä mittarit ovat väärässä asennossa.
Tarvitsemme uudenlaista ajattelua
Onko mahdollista ajatella yhteiskuntaa, jossa jokaisella on arvo ilman ehtoja? Voisiko työ ymmärtää uudelleen – ei vain taloudellisena toimintona, vaan osallisuuden ja yhteyden välineenä? Miksi jatkuvasti leikataan niiltä, joilla ei enää ole mistä leikata? Mitä annettavaa marxilaisella ajatuksella työn kautta tapahtuvalla maailman muuttamisella on meille tarjota?
Kysymykset ovat vaikeita, mutta välttämättömiä. Ehkä juuri siksi ne eivät kuulu enää budjettineuvotteluihin vaan kadulle, kirjoihin, taiteeseen – ja meidän jokaisen keskusteluihin. Sillä jos vaaleilla valitut päättäjät ja kansanedustajat eivät pysty vastaamaan, on alettava kysyä entistä äänekkäämmin.
Kirjoittajan artikkelit
”Olemme kritiikittömästi rakastuneet ideaan lyhyemmästä työajasta”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA:n tutkimusjohtaja Antti Kauhanen. ETLA:n kesäkolumni tuo laiturinnokkiin kriittisen näkökulman nelipäiväisestä työviikosta. "Akateemisista raporteista ei voida tehdä mitään päätelmiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksista työntekijöihin tai organisaatioihin", Kauhanen väittää ja viittaa lyhyempää työaikaa ajavien tahojen puutteellisiin tutkimusasetelmiin. Kauhan vaatii lyhyemmästä työajasta vaikuttavuustutkimusta.
Tiedonantaja saa riveihinsä uuden kirjoittajan Venezuelasta. Kauri Suárez, työväenluokasta ponnistava vallankumouksellinen ja maantieteen opiskelija, alkaa syksyllä kirjoittaa Tiedonantajaan taustoittavia juttuja maasta, jossa sosialismia rakennetaan globaalin pääoman painetta ja imperialismin hyökkäyksiä vastaan. Suárezin tekstit tarjoavat harvinaisen näkökulman vallan, luokan ja teknologian risteyksiin – suoraan keskeltä kamppailua. Mitä voimme oppia maasta, jossa työväenluokka ei ole vain hallittava joukko vaan aktiivinen historian tekijä?
- ‹ edellinen
- 2 / 9
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Helsingin yliopiston uusi liito-oravan perimää tutkiva selvitys osoittaa, että Suomen metsissä esiintyvä kanta on taantumassa ja se on geenirakenteeltaan yksipuolinen. Tutkijoiden mukaan Suomen vastuu lajien suojelussa ulottuu taigametsien tulevaisuuteen. Samaan aikaan Jyväskylän yliopiston ja Sitran luontojalanjälki-selvitys varoittaa: jos nykyisiä elämäntapoja ei muuteta, viidennes maailman lajeista uhkaa kadota.
Miten pitkälle pääoma on valmis menemään, kun säästöjä haetaan sairailta, köyhiltä ja opiskelijoilta – niiltä, joilla ei ole enää mitään, mistä ottaa? Orpo-Purran hallituksen kaavailema sosiaaliturvan heikennys paljastuu toimenpidekokonaisuudeksi, joka ei lisää työllisyyttä, vaan vahvistaa valtion roolia kurinpitokoneistona: työkyvyttömiä ja osatyökykyisiä pakotetaan simuloimaan työmarkkinakelpoisuutta leikkausten uhalla.
Itä-Hakkilassa jalka nousee musiikin ja talkoohengen tahdissa. 60-vuotisjuhlia viettävä Pavi on tanssivan yhteisön oma paikka. Juhlien keskellä toteutettava johtajanvaihdos on lavabisnekselle sekä uhka että mahdollisuus. Vantaa ei ole sivujuonne – vaan Pavin toimijoiden mukaan paras paikka lavatanssille.