Asukasta kohti laskettuna Suomen sotilasmenot ovat tällä hetkellä maailman 16. suurimmat. Mikäli hävittäjät ostetaan tänä vuonna, Suomi nousee maailman top ten -listalle, jossa kärkisijoja pitävät Israel ja Yhdysvallat. Rauhanpuolustajien Uudenkaupungin yhdistys vetoaa hallitukseen hävittäjä-hankintojen siirtämiseksi.
Keywords:
Planeettamme huutaa muutosta
MAAILMA ON syvän ympäristökriisin edessä. Äärimmäiset sääilmiöt Euroopassa ja muualla maailmassa eivät ole jääneet keneltäkään huomaamatta. Puhumattakaan metsäkadosta biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja merenpinnan nousuun.
Vaikka ilmastohätä vaatii kiireellisiä toimia, ympäristön tilan heikkenemisen perimmäiset syyt ovat edelleen sidoksissa taloudellisen vallan ja riiston rakenteisiin. Tämä kriisi on erottamaton osa kapitalismin toimintaa - järjestelmän, joka on rakennettu väsymättömälle voiton tavoittelulle planeetan ja ihmisten enemmistön kustannuksella.
Ympäristön pilaantuminen ei ole kapitalismin sivutuote, vaan sen väistämätön seuraus.
KAPITALISMI ON järjestelmä, joka on riippuvainen markkinoiden laajentumisesta, luonnonvarojen jatkuvasta louhinnasta ja työvoiman hyväksikäytöstä. Marxin mukaan kapitalismi vieraannuttaa sekä ihmisen työstään että yhteiskunnan luonnosta. Pääomassa Marx käsittelee sitä, miten kapitalistinen tuotanto ”häiritsee aineen kiertoa” ihmisen ja luonnon välillä, dynamiikkaa, jota hän kutsuu ”metaboliseksi kuiluksi”. Tässä kuilussa luonto muuttuu hyödykkeeksi - se nähdään vain hyödynnettävänä resurssina ja sivutuotteiden kaatopaikkana - eikä niinkään elävänä järjestelmänä, johon ihminen on upotettu.
Ydinongelma tässä systeemissä on se, että luonnonvaroja pidetään rajattomina. Luonnonvaroja, metsistä mineraaleihin, pidetään ”ulkoisina hyödykkeinä”, joita voidaan hyödyntää ilman kustannuksia. Ilmakehästä, valtameristä ja ekosysteemeistä tulee hyödykkeitä, jotka menettävät luontaisen arvonsa ja toimivat vain välineinä taloudellisen hyödyn saamiseksi. Esimerkiksi fossiilisia polttoaineita, teollisen kapitalismin kulmakiveä, hyödynnetään tavoilla, joissa ei oteta huomioon niiden aiheuttamia ympäristömaksuja. Yritykset saavat valtavia voittoja öljystä, hiilestä ja maakaasusta, kun taas saastuminen ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat suhteettomasti syrjäytyneisiin yhteisöihin.
Tämä jako, jossa harvat hyötyvät luonnonvarojen hyödyntämisestä ja monet kärsivät seurauksista, on tunnusomaista kapitalismin lähestymistavalle ympäristöön. Varallisuuden kasautuminen väestön vähemmistölle aiheuttaa sekä ympäristötuhoa että kasvavaa eriarvoisuutta. Tässä mielessä ympäristön pilaantuminen ei ole kapitalismin sivutuote vaan sen väistämätön seuraus.
VIIME VUOSINA esiin noussut ”vihreä kapitalismi” on ajatus, jonka mukaan markkinat voivat kannustimien, teknologian ja kestävien liiketoimintamallien avulla lieventää ilmastonmuutosta muuttamatta kapitalismin perusrakenteita. Yritykset ja hallitukset mainostavat esimerkiksi sähköautoja, hiilihyvityksiä ja ”kestäviä” investointeja tienä vihreämpään tulevaisuuteen.
Hiilidioksidipäästöjen kompensointi antaa yrityksille mahdollisuuden jatkaa saastuttamista ja ostaa samalla ”hyvityksiä” muista lähteistä, jotka oletettavasti sitovat päästöjä. Vaikka tämä lähestymistapa saattaa vaikuttaa paperilla hyödylliseltä, se antaa yhtiöille lopulta mahdollisuuden jatkaa liiketoimintaa entiseen tapaan.
Samoin monet ”vihreät” teknologiat, kuten sähköautot, vaativat resursseja, kuten litiumia ja kobolttia. Näiden luonnonvarojen louhintaan liittyy kaivostoimintaa, joka tuhoaa ekosysteemejä ja riistää matalapalkkaisia työntekijöitä usein eteläisessä maailmassa. Näin vihreästä kapitalismista tulee pikemminkin uusi riiston kerros kuin todellinen irtiotto perinteisen kapitalismin tuhoisista käytännöistä.
Vihreän kapitalismin ongelmana on, että siinä ei puututa ympäristöhaittojen perimmäiseen syyhyn: voiton tavoitteluun. Kapitalismissa talouskasvu on sidottu investointien tuottojen kasvattamiseen sen sijaan, että sillä saavutettaisiin ekologinen tasapaino.
Kirjoittajan artikkelit
Euroopan unioni valtuutti Yhdysvaltojen, Kanadan ja Norjan liittymään sotilaallisen liikkuvuuden (Military Mobility) projektiinsa tänään. Kyseenalainen päätös mahdollistaa sotilashenkilöstön ja sotilaallisten voimavarojen nopean ja saumattoman liikkumisen kaikkialla EU:ssa joko rauta-, maa-, ilma- tai meriteitse.
Kuluneen vuoden aikana lähettityön määrä on kasvanut valtavasti. Alustatalouden piirissä toimivien yritysten liiketoimintamallin ytimessä on usein suora työntekijöiden oikeuksien polkeminen.
- ‹ edellinen
- 49 / 97
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.