YK:n kestävän kehityksen konferenssi lupasi 3 500 miljardia euroa vuodessa, mutta jätti työväenluokan äänen kuulumattomiin. Kansalaisyhteiskunnan esitykset torjuttiin, ja päätösvalta jäi pääoman taskuihin. Kehitysyhteistyöstä on tullut sijoitusmarkkina, ei solidaarisuuden teko. Kapitalismi ei kehitä – se valikoi.
Keywords:
SKP:n edustajakokous tähtää uuteen alkuun
Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous järjestetään tilanteessa, jossa maailma palaa, rauhanliike yskii ja työväenliike etsii uutta kurssiaan. Väistyvä puheenjohtaja Liisa Taskinen tiivistää tilanteen: ”Toivon, että edustajakokouksessa syntyy yhteinen tahtotila ja innostus.”
Kokouksessa käsitellään uusi rauhanasiakirja, jonka pääkirjoittaja Tapio Siirilä linjaa sen olevan vastaus sodan arkipäiväistymiseen ja asevarustelun logiikkaan. ”Asiakirjan pitäisi ennen kaikkea johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo.
Edustajakokouksen keskiössä on yhteisen suunnan löytäminen: kapitalismin kriisi ei odota, eikä rauhan rakentaminen voi jäädä pelkän retoriikan varaan. SKP etsii nyt uutta rooliaan sekä rauhan rakentajana että yhteiskunnassa laajemmin – yhdessä, moninaisena ja taistelutahtoisena.
Kokouksen tiedot
SKP:n edustajakokous järjestetään 14.–15. kesäkuuta 2025 Porissa, Diakonialaitoksen Pihlaja-salissa (Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori). 14.6. kokous alkaa klo 11.00 ja sisältää poliittisen selostuksen, keskustelua ajankohtaisista asioista sekä puolueen talouden ja hallinnon tarkastuksen. 15.6. kokous alkaa klo 9.00. Kokouksessa valitaan SKP:n keskuskomitea ja käsitellään sääntöjen mukaiset asiat.
Rauhanasiakirja vastaa sodan normalisoitumiseen
Kun maailma muuttuu, myös rauhanpuheiden on muututtava. SKP:n uusi rauhanasiakirja on kirjoitettu juuri tätä varten: se ei tyydy kierrättämään vanhoja iskulauseita, vaan ottaa suoraan kantaa militarismin ja asevarustelun kiihtyvään logiikkaan. Tapio Siirilän mukaan ”Kaikki ongelmat esitetään nykyään ratkeavan sillä, että ruvetaan ammuskelemaan ja kasvatetaan asevarastoja.”
Siirilä korostaa, että pelkkä vanhan tekstin päivitys ei olisi riittänyt. ”Maailma on muuttunut dramaattisesti. On Ukrainan sota, Gazan kansanmurha ja Suomen ja Yhdysvaltojen välinen niin sanottu DCA-sopimus”, hän luettelee. DCA-sopimuksella Suomi avaa alueitaan Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön – samalla budjettivaroja ulkomaisen sotilasinfrastruktuurin ylläpitoon.
Rauhanasiakirja ei jää vain nykyhetken analyysiin, vaan se piirtää myös historiallisen jatkumon, joka muistuttaa, kuinka Suomi sai oman poliittisen kehyksensä Venäjän autonomian kautta – ei lännen sylissä, kuten nykyään usein esitetään. ”Tämä historiallinen näkökulma on vastalääke yksipuoliselle Venäjä-narratiiville”, Siirilä painottaa.
Asiakirjan laatiminen ei ollut yksinkertainen prosessi. ”Osa palautteesta jäi hyvin yleisluontoiseksi”, Siirilä toteaa ja kuvaa ideologista keskustelua usein vaikeasti konkretisoituvaksi.
Tästä syystä asiakirja on tärkeä. Se ei ole vain tekstikokoelma, vaan työkalu toimintaan. Sen tavoitteena on tehdä SKP:stä entistä näkyvämpi ja aktiivisempi rauhan rakentaja – toimija, joka ei tyydy pelkästään osoittamaan ongelmia, vaan rakentaa konkreettista vaihtoehtoa sotakoneiston logiikalle.
”Toivon, että se johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo. Rauha ei ole pelkkä sanakäänne, vaan suunta, jonka puolesta tulee toimia – kaduilla, kokoussaleissa ja kampanjoissa. Ja siinä työssä kommunisteilla on edelleen erityinen tehtävä.
Liisa Taskisen kausi huipentuu kollektiivin kutsuun
Liisa Taskinen nousi kolme vuotta sitten SKP:n puheenjohtajaksi yllättäen – ilman puolue-eliitin tukiverkkoja tai valtakoneiston kokemusta. Hän toi mukanaan avoimuutta, kuuntelua ja kyvyn pitää puolue koossa murroksen keskellä. Nyt hänen kautensa on päättymässä, ja äänessä on realistinen mutta toiveikas johtaja. ”En tiedä, sainko paljoakaan aikaan”, Taskinen sanoo – ja samalla sanoo enemmän kuin moni uskaltaisi.
Yksi Taskisen keskeisistä havainnoista liittyy johtamiskulttuuriin. ”Sanotaan, että pitää osata delegoida, mutta meillä ei ole ketään, jolle delegoida”, hän toteaa. Puolueen resurssien vähäisyys tekee yksilöjohtamisesta mahdotonta – siksi kollektiivisen johdon merkitys korostuu.
Taskinen haluaa selkeyttää keskuskomitean ja poliittisen toimikunnan rooleja. Poliittinen toimikunta tuo asiat esiin, mutta keskuskomitean tulisi kantaa suurempi vastuu myös käytännön puoluetyöstä. ”Toivon, että seuraava keskuskomitea ottaa enemmän vastuuta kaikilla tasoilla.”
Taskinen nostaa esiin myös vasemmiston laajemman haasteen: keski-ikäisten puutteen liikkeessä. Nuoria ja veteraaneja löytyy, mutta kolmikymppiset ja nelikymppiset puuttuvat. Taskinen ei syytä heitä, vaan myöntää, ettei SKP ole onnistunut tarjoamaan tilaa niille, jotka tasapainoilevat ruuhkavuosien ja poliittisen aktiivisuuden välillä.
Edustajakokoukselta Taskinen toivoo uutta alkua. ”Tarvitsemme todellista keskustelua ja vastuunkantoa”, hän sanoo. Hänen mukaansa keskustelun on oltava avointa kaikille – sukupolvesta, kielitaidosta ja sukupuolesta riippumatta.
Kirjoittajan artikkelit
Miksi työntekijät irtisanotaan, vaikka työtä riittäisi – ja mitä tekee valtio, kun pääoma sanelee ehdot? Tuore työelämäkatsaus ja Duunitorin rekrytointidata paljastavat karun ristiriidan: samalla kun moni joutuu kilometritehtaalle, yritykset haikailevat osaavaa väkeä ja syyttävät tekijäpulaa. Taustalla ei ole työvoiman puute vaan voittojen maksimointi: työntekijöitä karsitaan ja kuormitetaan, jotta omistajien osingot paisuvat. Orpo-Purran hallituksen työmarkkinapolitiikka toimii tälle kehitykselle selkänojana, kun se murentaa irtisanomissuojaa ja kiristää työn ehtoja. Työväenluokan näkökulmasta kyse ei ole yksittäisistä irtisanomisista, vaan vallankäytöstä, jossa tuotanto, elanto ja elämä alistetaan pääoman ehdoille.
Ruotsin uusi translaki sallii juridisen sukupuolen vahvistamisen jo 16-vuotiaille, mutta Suomessa sukupuolen moninaisuus pysyy juridisesti näkymättömänä – erityisesti nuorilta ja muunsukupuolisilta. SKP:n varapuheenjohtaja Akira Siivonen ehdottaa kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönottoa tai koko merkinnän poistamista, jotta yksilön oikeus itsemäärittelyyn ei jäisi binäärisen järjestelmän panttivangiksi. Kyse ei ole vain transihmisten asemasta, vaan laajemmin siitä, miten kapitalistinen valtio hallitsee kehoja, identiteettejä ja elämää – luokkarakenteiden ja kurinpidon kautta.
- ‹ edellinen
- 2 / 7
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Itä-Hakkilassa jalka nousee musiikin ja talkoohengen tahdissa. 60-vuotisjuhlia viettävä Pavi on tanssivan yhteisön oma paikka. Juhlien keskellä toteutettava johtajanvaihdos on lavabisnekselle sekä uhka että mahdollisuus. Vantaa ei ole sivujuonne – vaan Pavin toimijoiden mukaan paras paikka lavatanssille.
Mitä sinä olisit valmis tekemään ihmisen ja luonnon riistämisen lopettamiseksi? Hienoa, että sinulla on Tiedonantaja käsissäsi. Olet tarttunut marxilaiseen työvälineeseen. Tämän numeron kannessa nuoret ovat nousseet puuhun. ”Piti saada näkyvä paikka pääministeri Petteri Orpon edustusasunnon edessä järjestetyssä mielenosoituksessa.”
Chilestä Suomeen muuttaneen kirjailijan ja metsäteollisuuden parissa vuosikymmeniä toimineen Luis Astorgan kirja Ikuisesti Suomi: Chileläisen pakolaisen muistelmat julkaistiin tilaisuudessa, joka muistutti enemmän yhteisöllistä heräämistä kuin kirjallista muodollisuutta.