Näyttivätkö kaikki naistenlehdet samalta 1960–1970-luvuilla – vaikka niiden sanoma palveli eri luokkia? Tamperelaisessa Työväki ja media -seminaarissa dosentti Arja Turunen nosti esiin yllättävän havainnon: vaikka suomalaiset naistenlehdet olivat ideologisesti kaukana toisistaan, niiden ulkoasu muistutti toisiaan hämmentävän paljon. Vasemmistolainen Uusi Nainen vaati rakenteellisia uudistuksia työväenluokan naisten aseman parantamiseksi, kun taas porvarillinen Suomen Nainen puolusti perinteisiä rooleja ja yksilön vastuuta. Kaupallinen Me Naiset liukui näiden välillä, myyden tasa-arvoa muodin ja kulutuksen kautta. Turusen puheenvuoro osoitti, että lehdet eivät olleet vain viihdettä – ne olivat luokkien välinen taistelutanner, jossa työväen ääni kamppaili näkyvyydestä pääoman hallitsemassa julkisuudessa. Kun nykykeskustelu tasa-arvosta ja oikeudesta itse määritellä oma sukupuoli käy yhä kiivaampana, on aika kysyä: kenen ääni kuuluu, ja kenen kokemukset eivät pääse lehtien sivuille?
Keywords:
SKP:n edustajakokous tähtää uuteen alkuun
Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous järjestetään tilanteessa, jossa maailma palaa, rauhanliike yskii ja työväenliike etsii uutta kurssiaan. Väistyvä puheenjohtaja Liisa Taskinen tiivistää tilanteen: ”Toivon, että edustajakokouksessa syntyy yhteinen tahtotila ja innostus.”
Kokouksessa käsitellään uusi rauhanasiakirja, jonka pääkirjoittaja Tapio Siirilä linjaa sen olevan vastaus sodan arkipäiväistymiseen ja asevarustelun logiikkaan. ”Asiakirjan pitäisi ennen kaikkea johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo.
Edustajakokouksen keskiössä on yhteisen suunnan löytäminen: kapitalismin kriisi ei odota, eikä rauhan rakentaminen voi jäädä pelkän retoriikan varaan. SKP etsii nyt uutta rooliaan sekä rauhan rakentajana että yhteiskunnassa laajemmin – yhdessä, moninaisena ja taistelutahtoisena.
Kokouksen tiedot
SKP:n edustajakokous järjestetään 14.–15. kesäkuuta 2025 Porissa, Diakonialaitoksen Pihlaja-salissa (Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori). 14.6. kokous alkaa klo 11.00 ja sisältää poliittisen selostuksen, keskustelua ajankohtaisista asioista sekä puolueen talouden ja hallinnon tarkastuksen. 15.6. kokous alkaa klo 9.00. Kokouksessa valitaan SKP:n keskuskomitea ja käsitellään sääntöjen mukaiset asiat.
Rauhanasiakirja vastaa sodan normalisoitumiseen
Kun maailma muuttuu, myös rauhanpuheiden on muututtava. SKP:n uusi rauhanasiakirja on kirjoitettu juuri tätä varten: se ei tyydy kierrättämään vanhoja iskulauseita, vaan ottaa suoraan kantaa militarismin ja asevarustelun kiihtyvään logiikkaan. Tapio Siirilän mukaan ”Kaikki ongelmat esitetään nykyään ratkeavan sillä, että ruvetaan ammuskelemaan ja kasvatetaan asevarastoja.”
Siirilä korostaa, että pelkkä vanhan tekstin päivitys ei olisi riittänyt. ”Maailma on muuttunut dramaattisesti. On Ukrainan sota, Gazan kansanmurha ja Suomen ja Yhdysvaltojen välinen niin sanottu DCA-sopimus”, hän luettelee. DCA-sopimuksella Suomi avaa alueitaan Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön – samalla budjettivaroja ulkomaisen sotilasinfrastruktuurin ylläpitoon.
Rauhanasiakirja ei jää vain nykyhetken analyysiin, vaan se piirtää myös historiallisen jatkumon, joka muistuttaa, kuinka Suomi sai oman poliittisen kehyksensä Venäjän autonomian kautta – ei lännen sylissä, kuten nykyään usein esitetään. ”Tämä historiallinen näkökulma on vastalääke yksipuoliselle Venäjä-narratiiville”, Siirilä painottaa.
Asiakirjan laatiminen ei ollut yksinkertainen prosessi. ”Osa palautteesta jäi hyvin yleisluontoiseksi”, Siirilä toteaa ja kuvaa ideologista keskustelua usein vaikeasti konkretisoituvaksi.
Tästä syystä asiakirja on tärkeä. Se ei ole vain tekstikokoelma, vaan työkalu toimintaan. Sen tavoitteena on tehdä SKP:stä entistä näkyvämpi ja aktiivisempi rauhan rakentaja – toimija, joka ei tyydy pelkästään osoittamaan ongelmia, vaan rakentaa konkreettista vaihtoehtoa sotakoneiston logiikalle.
”Toivon, että se johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo. Rauha ei ole pelkkä sanakäänne, vaan suunta, jonka puolesta tulee toimia – kaduilla, kokoussaleissa ja kampanjoissa. Ja siinä työssä kommunisteilla on edelleen erityinen tehtävä.
Liisa Taskisen kausi huipentuu kollektiivin kutsuun
Liisa Taskinen nousi kolme vuotta sitten SKP:n puheenjohtajaksi yllättäen – ilman puolue-eliitin tukiverkkoja tai valtakoneiston kokemusta. Hän toi mukanaan avoimuutta, kuuntelua ja kyvyn pitää puolue koossa murroksen keskellä. Nyt hänen kautensa on päättymässä, ja äänessä on realistinen mutta toiveikas johtaja. ”En tiedä, sainko paljoakaan aikaan”, Taskinen sanoo – ja samalla sanoo enemmän kuin moni uskaltaisi.
Yksi Taskisen keskeisistä havainnoista liittyy johtamiskulttuuriin. ”Sanotaan, että pitää osata delegoida, mutta meillä ei ole ketään, jolle delegoida”, hän toteaa. Puolueen resurssien vähäisyys tekee yksilöjohtamisesta mahdotonta – siksi kollektiivisen johdon merkitys korostuu.
Taskinen haluaa selkeyttää keskuskomitean ja poliittisen toimikunnan rooleja. Poliittinen toimikunta tuo asiat esiin, mutta keskuskomitean tulisi kantaa suurempi vastuu myös käytännön puoluetyöstä. ”Toivon, että seuraava keskuskomitea ottaa enemmän vastuuta kaikilla tasoilla.”
Taskinen nostaa esiin myös vasemmiston laajemman haasteen: keski-ikäisten puutteen liikkeessä. Nuoria ja veteraaneja löytyy, mutta kolmikymppiset ja nelikymppiset puuttuvat. Taskinen ei syytä heitä, vaan myöntää, ettei SKP ole onnistunut tarjoamaan tilaa niille, jotka tasapainoilevat ruuhkavuosien ja poliittisen aktiivisuuden välillä.
Edustajakokoukselta Taskinen toivoo uutta alkua. ”Tarvitsemme todellista keskustelua ja vastuunkantoa”, hän sanoo. Hänen mukaansa keskustelun on oltava avointa kaikille – sukupolvesta, kielitaidosta ja sukupuolesta riippumatta.
Kirjoittajan artikkelit
Työväenluokalla on sanottavaa – ja tarve tulla kuulluksi. Mutta Orpo–Purran hallitus ei kuuntele, eikä sen budjetti puhu ihmisille vaan pääomalle. Syksyn budjettiriihi osoittaa, miten julkiset palvelut, sosiaalinen asuminen ja kuntien rahoitus alistetaan markkinoiden logiikalle, samalla kun asevarusteluun löytyy miljardeja. Ara-järjestelmän alasajo ja asumistukien leikkaukset eivät ole yksittäisiä toimenpiteitä vaan osa laajempaa rakennemuutosta, jossa yhteiskunnan vastuu siirretään yksityisille toimijoille. SKP:n puheenjohtaja Tiina Sandbergin mukaan Orpo-Purran uusi budjetti luo luokkaeroja. Kommunistit rakentavat vaihtoehtoa, jossa resurssit palvelevat ihmisiä, eivät pääomaa.
Kun Euroopan johtajat puhuvat vapaudesta, Ranskan kommunistinuoret (MJCF) kysyvät: kenen vapaudesta on kyse, kun aseet puhuvat ja pääoma hyötyy? Ranskalaisnuorten kannanotto paljastaa sodan todelliset voittajat – asefirmat, jälleenrakennusmarkkinat ja EU:n federalistiset haaveet – samalla kun työväenluokka kantaa ruumiiden ja budjettileikkausten taakan. Sota Ukrainassa ei ole kansojen etu, vaan pääoman projekti, jossa rauhan mahdollisuus tukahdutetaan taloudellisen hyödyn nimissä. Uudissana sotahyötytalous kuvaa järjestelmää, jossa konflikti ei ole poikkeus vaan tuottoisa normaali.
- ‹ edellinen
- 3 / 17
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen yliopiston tutkija Pentti Raittila käsitteli työväenlehdistön sisäisiä ristiriitoja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa. Hämeen Yhteistyön toimitus kamppaili 1960–70-luvuilla journalistisen itsenäisyyden ja puolueuskollisuuden välillä, mikä johti ideologisiin törmäyksiin ja toimituksen kriisiin.
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?