Palkkamalttia kenelle – ja kenen hyväksi?

Palkkamalttia vaaditaan jälleen. Työmarkkinakeskustelussa toistuu tuttu kaava: työntekijöiden odotetaan joustavan, tinkivän ja kantavan vastuuta ”koko kansantalouden” nimissä. Samalla pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkat jatkavat kasvuaan tasolla, joka irtoaa täysin palkansaajien arjesta. STTK:n 3.3.2026 julkaisema laskelma tekee tästä ristiriidasta konkreettisen: palkansaajalta kuluu keskimäärin 42 työpäivää ansaitakseen saman summan, jonka pörssiyhtiön toimitusjohtaja saa yhdessä päivässä. Tämä ei ole vain tilastollinen kuriositeetti – se on kuva luokkayhteiskunnasta, jossa työn ja pääoman välinen kuilu näyttää nyt syvenevän.

Palkkamalttia vaaditaan alhaalta – mutta kuka hyötyy?

STTK:n ekonomisti Tom-Henrik Sirviö sanoo tiedotteessa suoraan:

”Huipputuloisten eriytynyt taloudellinen asema huolestuttaa erityisesti aikana, jolloin muilta vaaditaan palkkamalttia. Herää väistämättä kysymys, millä tavalla yhteiskunnan hyväosaisimmat pystyvät asettumaan tavallisen palkansaajan asemaan”, sanoo STTK:n ekonomisti Tom-Henrik Sirviö (3.3.2026).

Kysymys on perustavanlaatuinen: kuka hyötyy palkkamaltista?

Kun palkansaajien ostovoima polkee paikallaan ja työehtoja heikennetään, pääoman edustajat – yritysjohto ja omistajat – jatkavat tulojensa kasvattamista. Palkkamaltti ei ole neutraali talouspolitiikan väline, vaan luokkapoliittinen valinta, joka siirtää vaurauden jakautumista yhä epätasaisempaan suuntaan.

42 työpäivää vastaan yksi – luokkayhteiskunnan matematiikkaa

STTK:n laskelma perustuu Tilastokeskuksen yksityisen sektorin mediaanipalkkaan ja OMX Helsinki 25 -yhtiöiden toimitusjohtajien mediaanipalkkoihin. Johtajien tulot sisältävät palkat, palkitsemisjärjestelmät ja pidemmän työajan huomioimisen. Luvut ovat pysäyttäviä: palkansaajalta kuluu 42 työpäivää yhtä johtajan päivää kohti, viime vuonna vastaava luku oli 46 ja sitä edeltävänä vuonna 42.

Lyhyen aikavälin vaihtelu ei muuta kokonaiskuvaa. Sirviö muistuttaa:

”Ennen kaikkea pitkän aikavälin kehitys huolestuttaa. Pörssiyhtiöiden johdon – ja ylipäänsä huipputuloisten – tulokehitys on pysyvästi erkaantunut palkansaajan ansioista”, sanoo Sirviö.

Fat Cat Day – eliitin palkkapäivä paljastaa rakenteet

STTK on laskenut niin sanotun Fat Cat Day -päivän jo useita vuosia. Termi tarkoittaa päivää, jolloin yritysjohtajat ovat ansainneet saman summan kuin palkansaaja koko vuoden aikana. Englanninkielinen ilmaus fat cat tarkoittaa kirjaimellisesti ”lihavaa kissaa” ja sillä viitataan taloudellisesti etuoikeutettuun eliittiin.

Sukupuolten välinen epätasapaino ja moninaisuuden puute

STTK nostaa esiin myös sukupuolittuneen rakenteen: alle kymmenen prosenttia vaihdetuimpien pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista oli naisia. Heidän palkkauksensa asettui lähelle mediaania, eivätkä he yltäneet tulokärkeen.

Tämä kertoo paitsi lasikaton sitkeydestä myös siitä, että esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen ja ei-binaaristen henkilöiden mahdollisuudet nousta ylimpään johtoon ovat edelleen marginaaliset.

Eriarvoisuus kasvaa: varallisuus, elinpiirit ja elinajanodote eriytyvät

STTK:n mukaan huipputuloisten tulokehityksen erkaantuminen muista on osa laajempaa eriarvoisuuskehitystä. Se näkyy kasvavina varallisuuseroina, eriytyvinä elinpiireinä sekä erona eri taustoista tulevien ihmisten elinajanodotteissa.

Sirviö arvioi hallituksen toimien lisänneen eriarvoisuutta:

”Valitettavasti nykyinen hallitus on toimillaan vahvistanut Suomen eriarvoisuuskehitystä ja elinpiirien eriytymistä. Seuraavan hallituksen olisi syytä ottaa eriarvoisuuskehityksen hillitseminen ohjelmaansa. Suomen tulevaisuus tarvitsee meistä jokaista.”

Mitä tämä kertoo suomalaisesta työelämästä?

STTK:n laskelma paljastaa kolme keskeistä ilmiötä. Ensinnäkin työn arvoa aliarvioidaan, kun palkansaajien ansiot eivät seuraa tuottavuuden tai elinkustannusten kehitystä. Toiseksi palkitsemisjärjestelmät kasvattavat johdon tuloja tavalla, joka ei perustu työmäärään vaan valtaan. Kolmanneksi yhteiskunta polarisoituu, kun elinpiirit, tulot ja mahdollisuudet erkanevat toisistaan.

---