Ay-liike kaipaa ryhtiliikettä
Le Monde Diplomatique -lehden pääkirjoituksessa Serge Halimi käsittelee vähän julkisuudessa ollutta Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n analyysia ay-liikkeen ja tuloerojen suhteesta. Maailmanlaajuinen työvoiman järjestäytymisasteen lasku vuoden 1980 jälkeen on yhteydessä siihen, että ylimpien tuloluokkien ansiot ovat kääntyneet kasvuun. Ammattiliittojen aseman heikentäminen vähentää työntekijöiden vaikutusvaltaa yritysten päätöksiin, mikä antaa tilaisuuden yhtiön korkeimmalle johdolle ja osakkeenomistajille kasvattaa omaa osuuttaan yrityksen tuloksesta.
Kansainvälisesti ay-liikkeen kuriin panemisen mestareita olivat uusliberaalia talouspolitiikkaa ihannoineet Yhdysvaltain Ronald Reagan ja Iso-Britannian Margaret Thatcher.
Suomessa tuloerot ovat kasvaneet vauhdilla vuoden 1995 jälkeen, nopeimmin kaikista OECD-maista. Kannattaa pohtia, mitä suomalaisessa politiikassa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut ja mikä on ollut ay-liikkeen ja vasemmiston tila.
Vuoden 2015 vappua vietetään historiallisten eduskuntavaalien jälkeen. Historiallisten siinä kielteisessä merkityksessä, että vasemmiston kannatus vaaleissa jäi ennätyksellisen heikoksi. Suomen seuraava hallitus on kaikella todennäköisyydellä porvarihallitus, mikä ei lupaa hyvää ay-liikkeelle eikä Suomen kansan enemmistölle.
Työnantajapuoli on huolissaan Suomen kilpailukyvystä, vaikka todellisuudessa taustalla on Suomen talouden heikko voittoaste. Kapitalisti haluaa riistää enemmän voittoa, minkä vuoksi oppositio ja ay-liike on taivuteltava ”yhteiskuntasopimuksen” avulla yhteisen edun ja päämäärän taakse.
Hyökkäysten kohteena oleva ay-liike kaipaa nyt ryhtiliikettä. Ay-liikkeen ja myös vasemmiston voima kasvaa alhaalta päin. Nyt tarvitaan joukkoliikkeiden kokoamista ja laajaa yhteistyötä leikkauksia ja työntekijöitä sekä vähävaraisia kuristavaa politiikkaa vastaan.
Helsingissä seuraava kriittisen ay-liikkeen kaikille avoin mikki auki -tapahtuma järjestetään toimintapäivänä 21. toukokuuta.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Pääkirjoitukset
Kun pääoma kasvaa ja Mammonalinna kohoaa, miksi työväen arki murenee? Suomessa eletään hetkeä, jossa Orpo–Purran hallitus siirtää työelämän riskit yksilölle ja jakaa voitot yrityksille, samalla kun kunnalliset palvelut kuihtuvat ja sosiaalityöntekijän ruokatauko katoaa kalenterista. Kuntaliiton tuore selvitys paljastaa, ettei kyse ole pelkästä budjettivajeesta, vaan rakenteellisesta epäonnistumisesta: kapitalistinen järjestelmä ei enää takaa yhdenvertaisuutta, vaan muuttaa peruspalvelut etuoikeudeksi. Tiedonantajan päätoimittajan sijainen JP (Juha-Pekka) Väisänen kysyy: kuinka kauan yhteiskuntaa voi purkaa, ennen kuin se lakkaa olemasta yhteinen? Tiedonantaja-festivaali kokoaa yhteen ne, jotka eivät suostu hiljaisuuteen – feministiset journalistit, järjestöaktiivit ja työväenluokan rakentajat, jotka vaativat vastauksia ja vaihtoehtoja.
Kun presidentit ja pääministerit keskustelevat sodasta, työväenluokka maksaa verot, kantaa taakan ja hautaa lapsensa. Suurpääoma määrittää, milloin ja miksi soditaan, mutta kenen ääni kuuluu, kun päätetään rauhasta? Nuorten kasvava epäluottamus poliitikkoihin, imperialistiset sodat ja kansainvälinen pääoman etu paljastavat, että rauhan kysymys on pohjimmiltaan luokkakysymys — ja juuri siksi ratkaiseva hetki työväenluokan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle on käsillä nyt.
Miksi työväen pitäisi kantaa vastuu luontokadosta, kun suuryritykset tekevät voittoa ekokatastrofin kustannuksella? Suomessa kehitetään laskureita, joilla mitataan yksilön luontojalanjälkeä, mutta järjestelmällisesti vaietaan pääoman vastuusta ympäristön tuhoutumisessa. Samalla poliittinen sensuuri ja keskiluokkaistuva media kaventavat kriittisen journalismin tilaa, kun työväenluokan ääni pyritään sulkemaan marginaaliin. Kapitalistisen kriisijärjestelmän rajat tulevat vastaan luonnossa, mediassa ja ihmisoikeuksissa – ja juuri siksi tarvitaan luokkatietoista, pyyteetöntä joukkovoimaa ja toisenlaista tiedonantamista - Tiedonantajaa - nyt enemmän kuin koskaan.