Brittiteos Kiinan valtarakenteista
Britti Richard McGregor on kirjoittanut useille kielille käännetyn teoksen Puolue - Kiinan hallitsijoiden salainen maailma.
Kirja on ilman muuta mielenkiintoinen kaikille, joita politiikka ja varsinkin Kiina ja sen kommunistit kiinnostavat. Ja vaikkei kiinnostaisikaan, niin jokainen tällä planeetalla alkaa olla tavalla taikka toisella Kiina-ilmiön vaikutuspiirissä.
Journalisti McGregor on elänyt Kiinassa perheineen yli 20 vuotta ja tutustunut perinpohjin maahan, sen tapoihin ja elämään. Hän on tutustunut enemmän ja vähemmän korkeissa asemissa oleviin kommunisteihin ja muihin hallinnossa oleviin henkilöihin ja haastatellut heitä.
Kirja tuntuu siinä mielessä ristiriitaiselta, että kirjoittaja käyttää paljon sivuja todistellakseen kiinalaisen yhteiskunnan huonoja piirteitä: korruptiota, epätasa-arvoa, siis jopa huikeassa määrin; ja yhden puolueen ehdotonta valta-asemaa. Siis demokratian puutetta länsimaisittain katsoen.
Toisaalta kirjoittaja joutuu myöntämään yhden vasemmistolaisen puolueen vallasta johtuvat puolet: johdossa on ihmisiä, joilla on selvä käsitys yhteiskunnan kokonaisuudesta ja suunnasta sekä halu harmoniaan, hyvinvointiin. Puolue on osannut yhdistää politiikan ja talouden niin, että ne tukevat toisiaan, ja ovat aikaansaaneet uuden tyyppisen kommunisti-johtoisen yhteiskunnan syntymisen tälle planeetalle.
Kiinan Kansantasavalta syntyi 1949 Mao Zedongin johdolla. Maon politiikka oli kirjan mukaan osittain ennalta arvaamatonta ja pahoja virheitä tehtiin. Valtaan nousi 1976 tapahtuneen Maon kuoleman jälkeen Deng Xiaoping. Dengin aikana KKP (Kiinan Kommunistinen Puolue) otti uuden suunnan, piti politiikan ohjat edelleen tiukasti käsissään, mutta vapautti talouden pyörät pyörimään. Tällä oli huikeat seuraukset, jos myös tietysti ongelmia.
Puolueen vanhoilliset ja uudistusmieliset, kuten McGregor kirjoittaa, kävivät kiivasta taistoa siitä, voidaanko puolueeseen ottaa ja hyväksyä yrittäjiä, suorastaan eräänlaisia kapitalisteja. Nyt heitä on ollut puolueessa jo jonkun vuoden. McGregor antaa ymmärtää, että KKP:n johto varmistaa tällä strategialla sen, ettei KKP:n ulkopuolelle pääse syntymään merkittävää oppositioliikettä.
Länsimaiden porvarillisissa valtioissa vallitsee yleensä vallan kolmijako: lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovalta ovat erikseen peruna Ranskan vallankumouksesta. Kiinassa puolue on ylin päättävä elin kaikissa asioissa.
KKP ei tarvitse eikä kaipaa länsimais-porvarillisia näkemyksiä, mitä yhteiskunnan hoitoon tulee. McGregor tuumailee kuitenkin, että ehkäpä vallan hajauttaminen sopivassa määrin auttaisi korruption kitkemisessä. Kirjan mukaan tästäkin käydään keskustelua KKP:n sisällä.
Entä itse KKP ja sen jäsenet? Maon aikana puolueen jäsenistö perustui etupäässä tehdasproletariaattiin ja maanviljelijöihin. Nykyisin jäsenistö on etupäässä kaupunkien keskiluokkaa. Jäsenistö on runsas, jokaista kahtatoista Kiinan kansalaista kohti on yksi kommunisti.
McGregor: ”Teoriassa Kiina voi saada kaiken – demokratian, toimivan oikeuslaitoksen, elämää sykkivän kansalaisyhteiskunnan, väittelynhaluiset ajatushautomot, innovatiiviset yliopistot ja kukoistavan yksityisen sektorin – kunhan ne vain kehittyvät puolueen niille asettamien rajojen puitteissa.”
Richard McGregor: Puolue – Kiinan hallitsijoiden salainen maailma. Otava 2010, 300 sivua.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.