Dramaattiset käännytykset jatkuvat
Nishtmaninperhe aiottiin tiistai-aamuna (6. maaliskuuta) käännyttää Iraniin. Aamukymmeneltä toteutettavaksi aiottu käännytys lykkääntyi, sillä perheen asianajajan Leo R. Hertzbergin tekemä uusi turvapaikka- ja oleskelulupahakemus johtaa asian uuteen käsittelyyn.
Käännytysaamuna Turun poliisilaitoksen edustalle oli kokoontunut kymmenittäin perheen käännytystä vastustaneita kurdeja. Jossain kauempana perheen äiti, Nishtman Rahi, menetti tajuntansa saaden pitkäaikaisesta stressistä johtuneen hyperventilaatiokohtauksen.
Perheen isä, Azad Rajahpoor oli jo pari päivää aiemmin suljettu poliisivankilaan käännytystä odottamaan. Häneltä oli samassa yhteydessä takavarikoitu kännykkä (ei kameramalli) niin, että yhteydenpito perheeseen ja ystäviin estyi. Äidin ja lasten sallittiin tavata perheenpää vain kymmenen minuutin verran.
Iranin tilanne pahentunut
Nishtmanin kolmihenkinen perhe saapui Suomeen 2005, sillä perheenisä oli joutunut hengenvaaraan Iranissa hänen poliittisen toimintansa tähden. Varatuomari Hertzbergin mukaan tilanne Iranissa on vain entisestään pahentunut.
– Perhe on kotoisin Iranin ja Irakin rajalta, jossa on nykyään erittäin levotonta. Maahan parin Suomessa pakolaisena vietetyn vuoden jälkeen palaavaa perhettä ei katsottaisi hyvällä. Azad Rajahpoor onkin kertonut setänsä ja naapuriensa vastikään tulleen vangituiksi. Perhe on kotoisin Sardastin kaupungista, joka joutui 1987 Irakin sinappikaasuhyökkäyksen kohteeksi.
Perheen 9-vuotias poika Matin on käynyt suomalaista koulua kahden vuoden ajan. Palautus Iraniin tietäisi hänelle taas uuden kielen opettelemista, sillä kurdinkielistä opetusta ei maassa tunneta. Kurdilapset joutuvat muutenkin herkästi kiusaamisen ja kurinpitotoimien kohteeksi iranilaisissa kouluissaan.
Poliisitalon edustalla ollut Sarafat Ebrahimi kertoi oman miehensä aikoinaan istuneen iranilaisessa vankilassa viisi vuotta vaadittuaan kurdinkielistä opetusta kouluihin.
Karkoituspelko vei hoitoon
Perhe on pelännyt käännytystään Iraniin niin, että sen terveys on ollut pettämässä. Perhe on käynyt jatkuvasti terapiassa ja tarvinnut myös muunlaista hoitoa. Puoli vuotta sitten perheeseen syntyi toinen lapsi. Puolivuotiaan hoito on ollut pitkälti isän varassa äidin voimavarojen vähennyttyä pitkäkestoisen stressitilanteen vuoksi. Iranissa hänellä ei olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia huolehtia lapsistaan isän joutuessa vangituksi, sillä perheen toimeentulo on ollut ainoastaan isän työn varassa.
Uusi turvapaikka- ja oleskelulupahakemus on tehty perheen äidin nimiin. Leo R. Hertzberg ei uskalla ennakoida sen lopputulosta, mutta huomauttaa, että vaikka turvapaikkapäätöksen teko tavallisesti kestää puolisen vuotta, se voidaan myös tehdä pikavauhtia. Perheen isä aiotaan viipymättä siirtää Turun poliisivankilasta uusia kuulusteluja varten Ulkomaalaisviraston tiloihin Helsinkiin. Äiti ja lapset jatkanevat Turun pakolaiskeskuksessa odottaen uusia kuulusteluja, ellei heitäkin äkisti siirretä Helsinkiin.
Matkailuakin vältettävä
Ulkoministeriö ei suosittele tällä hetkellä edes matkailua Iraniin. Sen internet-sivuilla (www.formin.finland.fi/)todetaan tilanteen maassa voivan huonontua nopeasti. Tilanteen Iranin ja Irakin rajalla todetaan olevan erityisen herkkä ja epävakaa. Ulkoministeriö toteaakin yksikertaisesti Iranin osalta, että matkailua sinne tulee välttää.
Ulkomaalaisviraston vt. yksikönjohtaja Matti Heinonen ei puolestaan vielä tunne Nishtmanin perheen tilannetta, vaan toteaa "elämän Iranissa kumminkin noin yleisesti sujuvan asiallisesti, ja ihmisten olevan keskimäärin hengissä."
Hän kertoo vuolassanaisesti hyvistä matkailukokemuksistaan Iranissa. Heinosen mukaan Suomi on kumminkin myöntänyt ainakin oleskelulupia Iranin poliittisen opposition jäsenille.
Vuoden 2006 aikana Suomessa tehtiin päätös 73:n Iranista tulleen pakolaisen turvapaikka-asiassa. Yksikään ei saanut turvapaikkaa, mutta 26:lle myönnettiin oleskelulupa humanitaarisista syistä.
ARTO TUOMINEN